elämä kahdessa suhteessa

[yks kokemus]

Mulle kävi aikoinaan kuten sulle. 2 raastavaa vuotta, taisi vierähtää kolmattakin, jaksoin kahta suhdetta pyörittää. Perustelin tilannetta milloin milläkin syyllä: mieheni ei huomioi mua, en halua loukata häntä, teen tätä koska sitten jaksan kotonakin paremmin, mulla on vaan yksi elämä jne jne... Valheita vaan kaikki syyt. Omaa saamattomuuttani tilanne vaikeutui kaiken aikaa. Olin henkisesti ihan raunioina, ja varmasti olivat draaman muutkin osapuolet, silloinen mieheni, rakastajani ja hänen vaimonsa. Sitten en enää jaksanut, erosin viimeisillä kunnian rippeillä miehestäni ja aloitin uuden elämän rakastajani kanssa. Se päätös kannatti! Nyt kaikilla alkaa jo olla elämä mallillaan, eksälläni on uusi vaimo jota hän luullakseni rakastaa. Minun kanssani hän ei enää koskaan olisi ollut onnellinen.
En osaa sua neuvoa muuten kuin että tee ratkaisusi, pian. Älä piinaa enää muita ja itseäsi. Itse en muuta asiaa kadu kuin että annoin tilanteen venyä liian pitkään.

 

[jäi luu käteen]

Tiedätkö mitä, Mirelle? Sinä et todellisuudessa tunne tuota miestä, jota sanot rakastajaksesi.

Vaikka teillä olisi ollut paljonkin aikaa yhdessä, te ette ole eläneet arkea yhdessä. Ja arki, kuten pitkässä liitossa eläneenä tiedät, on se, joka suhdetta kannattelee tai sen tappaa.

Minä rakastin rakastajaani aivan mielettömästi. Hän rakasti minua aivan tolkuttomasti. Me jätimme entiset elämämme. Ja nyt, neljän yhteisen vuoden jälkeen, me emme tunne toisiamme kohtaan enää edes vihaa.

Sinun ratkaisusi ovat vaikeita, kokemuksesta väitän, että niiden jälkeinen elämä on vielä vaikeampaa. Toisen ihmisen tuska, jos sen on aiheuttanut, pilaa elämää. Se voisi pilata myös uuden suhteesi.

Jos itse saisin nyt tehdä päätökseni uudelleen, valitsisin sen arjen, joka oli ihan ok, enkä hyppäisi tuntemattomaan. Sillä vaikka et sitä usko nyt, on hyvin paljon mahdollista, ettei se onnistu. Sen sijaan miehesi kanssa taidat tulla edelleen aika hyvin toimeen.

On upea lahja elämältä, että sinulle on suotu kaksi rakkautta. Älä hukkaa molempia.

 

[aija]

Voi sinua Mirelle raukkaa!!

Et varmaan olisi koskaan toiseen suhteeseen ryhtynyt jos olisit tiennyt minkä tuskan se aiheuttaa.

Itse tiedän mitä se on. Se ahdistus ja tuska oli niin kauheaa että henki salpautui. Oli todella paha olla.

Mutta kas kummaa, asioilla on taipumus järjestyä.

Sitä vaikeaa aikaa kesti yhteensä 4 vuotta. Kaikkea tapahtui, en viitsi edes ajatella enää. Itken ja suren ainoastaan sitä että lapsillani oli äiti ""kadoksissa"" sen ajan. Enhän ollut mitään silloin kun vaikeinta oli, en siis edes äiti.

Nyt olen edelleen aviossa mieheni kanssa ja tuskani ovat poissa. Eihän elämä ole sellaista mitä se olisi uuden kumppanin kanssa.
Se on tuttua ja turvallista. Ja ennen kaikkea ahdistus on poissa.

 

[Mirelle]

Kiitos sinulle, kunsanoit niin kauniisti, että minulle on suotu kaksi rakkautta. Yritän varjella molempia, mutta toisesta minun on luovuttava. Tai hukkaan molemmat. Tai hukka peri meidät kaikki.

En varmaankaan tunne toista miestä läpikotaisin. Olen tuntenut häntä kolmen vuoden ajan josta vajaa vuosi lähemmin. Minulla on kuitenkin tunne, että hän on hyvä ihminen ja että hänen kanssaan yhdessä tekeminen on todella antoisaa. Hän huomioi pienet asiat ja saa osaa katsoa elämää kauniisti ja lempeästi.

Ei minulla ole syytä moittia miestänikään. Ehkä sitå kauneuden tajua mikä rakastetullani on, hän omaa vähemmän. Toisaalta hänellä on omat hyvät puolensa, kuten seurusteluataito ja nokkeluus. Myös hän on herkkä.

Tällä hetkellä oloni tuntuu siltä, että klaaraan tilanteen onnistuneesti johonkin suuntaan...sydän on kallellaan rakastetun puoleen.

 

[tee]

Miksi, Mirelle, asiaa yhä pähkit, kun selkeästi olet jo päätöksesi tehnyt? Miehesi on sinulle jo menneen talven lumia ja ilmeisesti vain ""Hän"" on se, joka todella merkitsee.

Omaan elämänkokemukseen nojautuen epäilen suht vahvasti tuon kuvion onnistumista loppupeleissä. Suurimmalla todennäköisyydellä tulet katumaan asiaa, kunhan arki ennemmin tai myöhemmin astuu kuvaan.

 

[harry]

aivan oikein sinulle mitäs lähdit ukkomiehen mukaan!!
Hah! hah! Minäkin vaikka olen kohta kuusikymppinen
narraan aina !!