Jo pienestä lapsesta lähtien minulla on siis ollut jonkunlainen piiskausfetissi esim. annoin piiskaa nukeilleni, tunsin tykyttävää kuumotusta ‘alapaassa’ aina kun ajattelin piiskaamista, kun piiskauksella uhattiin tai jos näin/kuulin muita lapsia piiskattavan/ uhattavan piiskauksella tai, jos piiskauksista, selkäsaunoista yms. keskusteltiin millään tavalla. Teini-iässä vaikuttava oli Elvis elokuva (Blue Hawai) jossa Elvis piiskaa hemmotellun nuoren naisen. Ahmin Jalna-kirjoja, joissa koko ajan piiskattiin jotakuta ja niistä tarinoista erityisesti muistan Rennyn! En kuitenkaan kuin vasta aikuisena tajunnut, että piiskauksiin liittyvät keholliset tuntemukseni olivat seksuaalisia. Ja sitten kun tämän tajusin, olin näistä tuntemuksistani tosi häpeissäni enkä edes uneksinut kertovani niistä poikakavereilleni tai ensimmäiselle miehelleni. Vasta keski-iän kynnyksellä olen tunnustanut piiskatuksitulemisfetissin osaksi omaa seksuaali-identiteettiäni. Ajattelen nykyisin lapsuudestani siten, että en itse silloin valinnut jatkuvaa piiskatuksi tulemista, eli en ole siitä vastuullinen. Kyseessä oli pahoinpitely ja hyväksikäyttö ja siitä olisi jonkun pitänyt tehdä viranomaisilmoitus. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. En voi mitään sille, että vanhempani piiskasivat minua niin paljon, että jo lapsena kehitin itselleni fetissin. Voisin toki viettää loppuelämäni häpeillen tätä tai sitten antaa sen rikastuttaa seksuaalielämääni! En siis enää tunne häpeää sen takia, vaikka en kyllä aiheesta avoimesti puhu kuin tällaisessa foorumissa ja nykyisen mieheni kanssa!
Ilokseni ja helpotuksekseni viimeisen kymmenen vuoden ajan nykyinen mieheni on antanut minulle piiskaa ja siitä on muodostunut normaali osa esi-leikkiä. Hänkin kiihottuu siitä vaikkei itse ole lapsena koskaan saanut, eikä hänellä ole tällaisia mielikuviakaan ollut ennen minuun tutustumistani. No minä tietty kiihotun aina valtavasti! Vaikka meillä nämä piiskaukset ovat roolileikkejä, niihin liittyy minulla aina mielikuvia tilanteesta, joissa saisin ‘ihan oikeasti’ häneltä piiskaa rangaistuksena ja kuritustarkoituksessa. Kaikkein eniten kiihotun tilanteesta, jossa hän kertoo, että illalla tulen saamaan piiskaa oikein kunnolla tai, että hän aikoo antaa minulle piiskaa koska olen ollut ’tuhma’ tai ’tottelematon’ yms. Vaikka miehelleni tämä on selkeästi leikkiä ja liittyy puhtaasti seksiin niin minun mielikuvissani mahdollisimman todenmukainen kuritus on kaikkein kiihottavinta. Joskus haemme yhdessä koivurisun tai pajupiiskan metsästä odottamaan valmiiksi. Ostin miehelleni myös tietynlaisen nahkavyön juuri tätä tarkoitusta varten. Mitkään SM-lelut tai seksikaupoista saatavat hapsuruoskat eivät minua kiihota. Minua kiihottavat samanlaiset piiskausvälineet, joilla minua lapsena piiskattiin ja samankaltaiset tilanteet. Kaikkein kiihoittavinta on kun mieheni vetää minut vastustelustani huolimatta polvelleen, ja lukitsee jalkani polviensa valiin niin, että en voi rimpuilla pois ja jopa pitää toista kättäni lukittuna selkääni vasten. Sitä ennen tai siinä polvien päällä hän myös laskee kaikki housuni polvitaipeisiin tai nilkkoihin. Kaikkein kiihoittavinta on, jos mieheni ennen piiskaamisen aloittamista kertoo piiskauksen syyn ja, esimerkiksi, että aikoo piiskata minut ’oikein kunnolla’. Minun rooliini kuuluu vastustaa viimeiseen asti (aivan niin kuin tein lapsenakin) mutta lopulta kuitenkin ’antautua’. Tärkeintä rooli-leikin onnistumiselle kuitenkin on, ettei mieheni lopeta piiskausta liian aikaisin esim. siksi koska kiljun tai pyydän tai vaadin häntä lopettamaan! Olen pohtinut paljon sitä mikä tässä kuviossa kiihottaa ja tullut siihen lopputulokseen, että se liittyy siihen, että miehelläni on tilanteessa silloin kaikki kontrolli. Hän (enkä minä) päättää milloin olen saanut tarpeekseni kuritusta. Oikein kunnon piiskaamisen jälkeen saatamme rakastella montakin kertaa ja orgasmini ovat joskus tosi uskomattomia minusta itsestänikin. Mieheni on syntynyt -60 eli mitään nuoria ei enää olla mutta seksuaalielämämme on tosi vilkasta. Ehkä asiaa edesauttaa toki sekin, ettei lapsia enää asu kotona. Erityisen kiihottava minusta on piiskauksen jälkeinen tunne, kuumottavat ja sykkivät pakarat ja eräänlainen ’piiskattu’ olo. Kunnon piiskauksen jalkeen seksin tarve minulla usein jatkuu viela seuraavaan parinkin päivän jälkeen. Sanonkin usein miehelleni seuraavana aamuna, että sellaisen piiskauksen jälkeen hänen turha kuvitella, etten tarvitsisi kunnon panoja vielä seuraavana aamunakin. Eli, minun kohdallani nimenomaan mielikuva on se mika kiihottaa. Miestäni kuulemma kiihottaa itse piiskaustilanne ja minun paljas, pikkuhiljaa punaiseksi muuttuva pyllyni.
Emme kuitenkaan elä kotikuri suhteessa sillä mieheni ei siihen ole halukas vaikka alkuaikoina sita hänelle jopa yritin ehdotella kun olin lukenut internetistä ’domestic discipline’ blogeja. Miehelleni minun piiskaamiseni liittyy vain ja ainoastaan hyvään seksiin, mutta minulle se on jotain muutakin ja joskus mietin, millaista olisikaan elää ihan ’oikeassa’ kotikuri suhteessa ja saada ’oikeasti’ piiskaa. Tosin nytkin saan ’oikeasti’ piiskaa, nimittäin mieheni piiskaa aina ’kunnolla’ eli oikeasti sattuu ja jää jälkiäkin joskus vielä seuraavalle päivälle. Hänen motiivinsa ei kuitenkaan ole koskaan minun ’oikea’ kurittamiseni, vaikka voihan olla, etta rooli-leikin takana siitäkin saattaa joskus olla kyse, erityisesti kun hän piiskaa minua riitojen jälkeen. Silti, omien sanojensa mukaan piiskaukset ovat hänelle aina rooli-leikkiä ennen seksiä. Minulle, siis mielikuvissani, sekä itse piiskaustilanne, että sitä edeltävät hetket, eli kuritukseen valmistautuminen tai sen odottaminen, on aina ’oikea’ kuritus. Eli, vaikka nuorempana yritin jonkun aikaa taistella piiskausfetissiäni vastaan, niin nykyisin antaudun sille ja nautin sen ansiosta hyvästä esileikistä ja sitä seuraavasta todella hyvästä seksistä.