"nuuh"
Nyt juuri tällä hetkellä. Huomenna kolmannet hautajaiset puolen vuoden sisällä, ensin eno, kummi ja nyt mummi. Katsoa vierestä aina niin vahvana ja positiivisenä olleen äitini murentumista suruun ja yrittää itse puskea ja tsempata ettei hajoa. Samaan aikaan miehen töissä yyteet jonka ottaa hyvin raskaasti ja jopa paniikinomaisesti. Pelkään että sairastuu taas masennukseen josta kärsi n 6 vuotta sitten. Joutui suljetulle osastolle yrittäessään kahdesti itsemurhaa ja silloinkin pahojen työpaineiden alla. Itsellä töissä vaihtui juuri pomo ja työilmapiiri on ihan perseestä. Vuorot pelkkää iltaa ja viikonloppua ja siitä kun yrittää keskustella saa vaan jonkun typerän ylimielisen näpäytyksen. En saa nukuttua kun sisäinen kello heittänyt häränpyllyä, nytkin voisi nukkua kun koululaiset koulussa ja mies töissä mutta on tuo ihanan rakas kotiremonttinaapuri jonka remontti on kestänyt jo 6 vuotta. Pam pam pauks pauks. Ai niin isä ajoi eilen kolarin eikä se uutinen tuntunut enää miltään, olin vaan että jaaha mä lähden töihin. Olen muuttunut tefloniksi.