Krooninen sairaus, joka todettiin kolmikuukautisena ja vaati viikottaista lääkitystä teini-ikään saakka. Vaivaa edelleen ajoittain.
En itse muista esimerkiksi suurta avoleikkausta, joka tehtiin kun olin parivuotias, mutta edelleen kärsin siitä, miltä tuntuu kun herään yöllä yksin sairaalan öiseen hämyyn, hajuun ja ääniin ja itken tyynyn salaa märäksi. Äiti ei voinut olla vieressä vuorokauden ympäri. Kaikkien noiden kymmenien öiden seurauksena minusta kasvoi aika epävakaa tunne-elämän puolelta.
Jonkilainen alle kolmivuotiaana koettu "hylätyksi tuleminen" ja se ristiriita, että vieraat ihmiset tekevät kipua tuottavia toimenpiteitä muka auttaakseen ja vanhempani vielä sallivat sen, on vaikeuttanut tunne-elämää aika paljon. Asiaa on myös vaikea käsitellä edes terapian keinoin, kun ne pahimmat kokemukset ajoittuvat aikaan, jota en tietoisesti pysty muistamaan, alle kolmen vuoden ikään. Kokemukset kuitenkin kasvoivat jonnekin tunnemuistiin eli todella syvälle.