Elämänsuunnitelma

Mietin tässä hiukan suunnitella elämää eteenpäin, tietty muutoksia aina voi tulla, mutta hyvä ainakin yrittää suunnitella jne... Itse täytin just 23v ja tässä on tavoitteeni:

24v: valmistua tradenomiksi
25-28v: Vakiinnuttaa paikka duunimarkkinoilla, löytää elämäni mies, mennä naimisiin ja eka lapsi vois tulla 28v (kun jo varma hyvä duuni)
28-30: Kotiäitinä ja toinen lapsi
31-32: Kotiäitinä
32- : Paluu duuniin ja pientä uraa, ura riippuu kans siitä miten miehen uraa pitää tukee.

Haluan 2 lasta, hyvän miehen, rikas ei tarvi olla, mutta semmonen että rahaa on riittävästi:

Omakotitalo läheltä pk-seutua, ehkä joku pieni kaupunkiyksiö.
Kesämökki tulee vanhempien puolelta. Ja on sopiva sijainniltaan.
Kaksi autoa, jotka vois olla hybridejä.

Ja sit heppa + paikka hepalle jostain pk-seudulla.

Tämmösen elämän haluan, en mitään ihmeellistä luksusta. Tietty ulkomailla haluais käydä tilanteesta riippuen. Ihan pienten lasten kanssa ei tarvi käydä. Oon onneksi reissunnut jo aika paljon, että ei tartte siinä mielessä heti uudestaan olla...

 

huh huh...

 

Ei kannata liikoja suunnitella, elämä voi saada yllättäviä käänteitä juuri kun vähiten sitä odotat.

 

 

Ainahan sitä voi haaveilla, mutta että ihan suunnitella noin tarkkaan....

 

ohhoh, karvaasti tulet pettymään vielä

 

Ei se ole oikeesti niin "tarkkaa", mutta hyvä jotkut raamit olla. Olen nyt jo "jäljessä" tai no siis koulutus ja duuniasioissa olen aikataulussa, mutta en mies + lapsijutuissa. Tietty olen nuori lasten suhteen, mutta kun olis kiva elää sen miehen kanssa ensin pari vuotta sellasta huumavaihettakin ilman lapsia.

Niitä miehiä, jotka koen kiinnostavaksi on kyllä ihan tarpeeksi, mutta sitten selviää jotain ongelmia. Yleensä se, että on varattu. Ja nyt oon päättänyt, että en aio koskee ainakaan kehenkään lapselliseen varattuun

 

Nyt en tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa Tradenomeilla ei tänä päivänä nyt niin hyvin töitä oo tarjolla jotta parissa vuodessa saisit oman alan vakipaikkaa jos ikinä. Niitä lapsiakaan ei välttämättä tupsahtele niinkun sieniä sateella. Hybridi autot voit saada jos pankki myöntää lainaa. Hyvää miestä on vaikeampi löytää, ei siis kannata rakastua ainakaan renttuun vaan pitää pää kylmänä ja tunteet viileenä

 

 

Miten niin ? Ihmisellä on Suomessa mahdollisuus saavuttaa se mitä haluaa. Mut just tommonen asenne saa ihmiset jättämään tavoitteen paremmasta elämästä ja sit ollaan katkeria ja vähätellään muitakin.

 

Ihanko tosissasi olet? Suunnitteleeko ihan oikeasti jotkut elämäänsä eteenpäin noin? Siis paperille listaten? OIkeasti??? Vai halusitko vain herättää keskustelua täällä?

 

Tunnen yhden pariskunnan, jolla oli vuositasolla tehty elämänsuunnitelma: valmistumiset, omakotitalot, naimisiin menot ja lasten syntymävuodet. He kertoivat tästä suunnitelmastaan siis ihan itse minulle joskus nuorempana. Kaikki muu meni käsikirjoituksen mukaan, mutta lasta ei kuulunut. Onneksi heillä on nyt yksi lapsi! Mukavaa on myös se, että heidän lapsellaan on 10kk ikäeroa meidän muksun kanssa, niin on tullut pidettyä paljon yhteyttä viimeaikoina.

Mulla ei ollut käsikirjoitusta elämälleni, mutta ajattelin vielä 25-vuotiaana, että lapsia en kyllä hanki. Oli vaikka mitä ideoita, että mitä muuta haluan tehdä. Noh, sitten 27-vuotiaana tapasin miehen, joka vei jalat alta. Sekin oli kyllä sitä mieltä, ettei halua lapsia. Mutta me vaan oltiin niin täydellinen pari, että pakko oli sitten kuitenkin lisääntyä.

Toivon onnea elämääsi, mutta älä pety, jos kaikki ei menekään käsikirjoituksen mukaan. Ei se silti tarkoita, että elämä olisi huono. Ja haaveilla aina saa ja kannattaa... Tavoitteita pitää olla, koska ne pitää ihmisen liikkeellä!

 

Mulla on jo ihan kivasti jalka oven välissä hyvään duuniin. Olen tehnyt kesäsin ja osa-aikana. Olen luottavainen, että tossa(kin) suhteessa mulla on hyvin pullat uunissa.

 

Järkevän oloinen suunnitelma, jos kohta ihmettelen missä ne loput 2/3 ovat?

En pidä pahana moista suunnittelua, kunhan muistaa ettei kaikkea voi ohjailla.
Suunnitelma voi hyvinkin kannustaa tekemään työtä tavoitteidensa eteen ja se toki paljon parempi kuin jupista itsekseen pikkuhiljaa katkeroituen, että "miksen saa... miksei mulle suoda..."

Itse aikoinaan suunnittelin samalla lailla 12 lasta, talon maalle, elinikäisen liiton, työn joka olisi vapaata ja sisältäisi niin kirjoittamista kuin maalaamistakin.
Sain sen talon ja työn. Lapsia tuli 9 joista yksi kuoli. Liitto oli hyvä kunnes mies äkillisesti kuoli 39 vuoden iässä.
JA elämä jatkui kaikkien saavutusten ja menetysten jälkeenkin.

 

Ihanko tosissasi olet? Suunnitteleeko ihan oikeasti jotkut elämäänsä eteenpäin noin? Siis paperille listaten? OIkeasti??? Vai halusitko vain herättää keskustelua täällä?

Oikeasti. Koska se on hyvä tapa. Kaikkea kannattaa suunnitella, ei se ole sitten niin tärkeetä meneekö kaikki just niin, mut kummiskin. Kun on jotain tavoitteita, niihin helpommin pääsekin. Työn ja koulun suhteen olen tähän mennessä onnistunut täydellisesti.

 

Kai sulla on olemassa myös suunnitelma B, suunnitelma C ja D? Entä jos elämäsi miestä ei löydy? Entä jos löytyykin, mutta ei tule lapsia? Entä jos et valmistukaan? Entä jos et vaan kykene sijouttumaan työelämään? Saa vaikituista työtä? Kaikki on ihan mahdollisia vaihtoehtoja. Taidat olla veilä vähän naiivi.

 

Autojen pitää olla hybridejä!!

 

... ... :kieh:

Kiitti vaan! Nyt on kahvit näppäimistöllä! :|

 

Ihminen, joka odottaa itseltään ja suorituksiltaan täydellisyyttä, tulee vielä jossain vaiheessa elämässään heräämään karuun todellisuuteen. Silloin ei hienot suunnitelmat auta.

 

Entä jos sairastut?? Näin kävi mulle, yks kaunis päivä vaan elämä muuttui täysin.. Ei mullekaan pitänyt käydä niin..

 

Entäs jos halvaannut? Sairastut syöpään? menetät lapsesi tapaturmaisesti ja sekoat päästäsi? Elämä antaa mutta myös OTTAA paljon raskaammalla kädellä. Ymmärrän ikäsi, se tekee sinusta naiviin ja typerän. Opit elämän realiteetteja todennäköisesti raskaalla kädellä kun suunnitelmasi ovat tuota luokkaa.

 

Autojen pitää olla hybridejä!!

Jotkut aattelee myös ympäristöö eikä vaan itteensä

 

No ei tommosiin voi valmistautua. Ei voi elää niin, että aattelee, että paskaaks tässä että syöpä kummiski tulee ja tappaa ja kaikki menee pilalle. Tietty tommoset muuttaa kaiken mut ei niitä voi liikaa miettiä. Toi on vaan suunnitelma joka tietty muuttuu jos tulee jotain erikoista. Voihan se erikoinen tulla myös toiseen suuntaan, vaikka lottovoitto...

 

haloo ihmiset!! miks pitää ivata ja pilkata ja jättää tahallaan lukematta mitä toinen kirjottaa??!!

"entä jos halvaannut?Sairastut syöpään? menetät lapsesi tapaturmaisesti ja sekoat päästäsi?"

ap on sanonut, että: ei se ole sitten niin tärkeetä meneekö kaikki just niin!

kai se on ihan luvallista suunitella vaikka tunnilleen jos tiedostaa et kaikki voi myös mennä mönkään. tosi masentavaa porukkaa täällä. "ikäsi tekee sinusta naiivin ja typerän" voi jeesus teidän kanssa!!

 

Peesin Mummeliisaa, mutta kuulun itsekin siihen sukupolveen, jolle oli nuorena ihan normaalia suunnitella elämäänsä: ammatti, puoliso, avioliitto, koti, työpaikka ja lapset...kutakuinkin tuossa järjestyksessä. Kaikki ei aina mene suunnnitelmien mukaan, mutta silloin muutetaankin suunnitelmaa. Mitäänhän ei kannattaisi elämässään edes yrittää..ei edes opiskella ... jos kaikessa ajattelisi ensimmäisenä sitä, että saattaakin sairastua, ei löytäisi puolisoa tai ei saisi lapsia. Pessimistisellä asenteella ei kannata peruskoulun jälkeen nostaa pehvaansa sohvalta muutoin kuin sossussa käynnin ajaksi.

Tsemppiä ap:lle tavoitteiden toteuttamiseen