Elämän turhuus?

Oletteko ajatelleet? Synnytään tänne,ollaan lapsia,käydään kouluja,opiskellaan ammatti,perustetaan perhe,matkustellaan ja jne... Joidenkin kohdalla saattaa olla rasitteena sairaus/sairauksia,yritetään hoitaa itseämme kaikin tavoin,syödään lääkkeitä,käydään leikkauksissa,ehkä ei tulla terveiksi koskaan. Tylsistytään,ei ole mitään tekemistä,riidellään,itketään,iloitaan,nauretaan ja jne...Loppujen lopuksi ihmisen keski-ikä taitaa olla joku 70-75v. Eli tuntuu välillä,että mitä turhaa mitään.. Hetken se elämä kestää ja taival on raskas,joillekkin helppo.. Jotenkin vaan tuntuu,että mitä järkeä tässäkään hommassa on.

Itse olen jo +40v.ammattiin valmistumassa vasta,saanko koskaan töitä,kaikkea sitä miettii...Jotenkin vaan niin turhalta tuntuu ja itsekkin olen kuitenkin sairauksia kantava yksilö.

 

Carpe diem, ystäväiseni.

Toki on hyvä olla tavoitteita ja ajatella tulevaisuutta, mutta jos elämä on pelkkää "sitten kun" -suorittamista, se alkaa tuntua turhalta. Pitää osata iloita asioista ja hetkistä. Maailma on ihmeellinen paikka, kun ei koko ajan tohota otsa kurtussa eteenpäin.

 

Sitä tässä usein mietin mitä järkeä tässä onkaan. Tietysti jos olis sellainen ihminen että osais ottaa kaikesta irti mahdollisimman paljon eikä koskaan ajattelis seuraamuksia tai muita ihmisiä/läheisiin vois saada elämästä enemmän irti. ehkä.. en tiedä... täytän kohta 30v ja jonkunlainen tyhjyys on vallannut mut...

 

Mulla esim.ei oo ees rahaa reissata kovinkaan,eli sekin tuskan takana,että säästää ja säästää.

 

Onhan tuo käynyt mielessä, sellaista se elämä on. Ei kai se kenelläkään ole pelkkää iloa ja onnea. Jos joku väittää että on, niin on varmaan niin nuori ettei ole vielä törmännyt vastoinkäymiseen, tai sitten valehtelee.

Sitäpaitsi, samaa kakkaa ja vielä rankempaa se on luonnon eläimilläkin. Kun katselee jotakin luontodokkariakin, niin mitä muuta niitten elämä on kuin pelkkää taistelua ruoasta, reviiristä ja siitä, ettei joudu jonkun vielä vahvemman eläimen nitistämäksi?

Eipä se elämä taida olla helppoa kenellekään, kun se on periaatteessa taistelua jossa määrää vahvimman laki. Ihmisillä se "vahvin" tarkoittaa yleensä törkeintä ja tunteettominta.

Onhan se myös hajoamisprosessi, joka alkaa heti syntymästä ja päättyy kuolemaan.

 

Tuli mieleen Raamatusta :Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?

 

Jokainen luo oman tarkoituksensa.

 

Tuli mieleen Raamatusta :Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!
Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla?

Niin olisiko niin että Raamatussa on viisaita ohjeita tähän elämään ja jos niitä tosissaan alkaisi noudattamaan ts. ainakin pyrkiä elämään Jumalan antamien ohjeiden mukaan, elämä olisikin paljon mielekkäämpää?? Kyllä se elämän tarkoituksen punainen lanka löytyy sieltä, sillä etsivälle on luvattu että hän löytää etc...