elämän raskaita päätöksiä...

-
Alkuperäinen kirjoittaja liian laiska kirjautumaan:
Voi, löysin tuon naisen kuvankin, ihan mukavan näköinen. Surullinen juttu kyllä, hirveää kun ihmiset ajautuu tuohon pisteeseen. :(
niinpä. ja kuvasta/jutuista ei uskoisi. sitten tulee järkytys kun lukee sen viestin jossa kertoo aikeistaan :( hirveän surullista .
 
,--,
surullista, kamalaa kun ymmärrän jotenkin tuon ratkaisun. veljeni on toiminut samoin, ei tosin nettijuttuja ollut, mutta kirjeet ja kännyliittymän sulkeminen. omaisena vaikeaa ja syyllistä oloa, miksi en nähnyt tajunnut tai kukaan muukaan meistä. asiat menee usein oudon suunnitelman mukaan. oliko jollain tietoa miten tämä tilanne sitten on päättynyt +
 
Lanttumaakari
Alkuperäinen kirjoittaja mää:
Sä modena et ehkä ymmärrä, että tuolla on itsemurhaohjeita???
Miksi itsemurhaohjeita pitäisi sensuroida?

Jos joku on oikeasti kiinnostunut ottamaan itseltään hengen pois, kirjastoissa on ollut jo ennen internetiä lääketieteen kirjallisuutta. Yliopistojen kirjastoissa niitä on hyvinkin kattava kokoelma, mutta paikalliskirjastossakin varmasti sen verran, että perustiedot anatomiasta ja lääkeaineiden vaikutuksesta saa kuka tahansa normaalijärjellä varustettu ihminen kerättyä tunnissa.

Jos kaikenlainen keskustelu itsemurhista ja kuolemasta yleensäkin halutaan sulkea normaalin elämänmenon ulkopuolelle, seuraa kaksi asiaa: 1) ihmiset etääntyvät kuolemasta eivätkä osaa suhtautua siihen luonnollisena osana elämän kiertokulkua. Tämä näkyy jo nyt yhteiskunnassa esim. siinä, että kaupan lihatiskiltä ostetun sisäfilen ei ymmärretä olleen joskus elävä eläin, joka on pitänyt tappaa, jotta saisimme herkullisen aterian. 2) itsemurha-aikeita hautovat ihmiset eivät puhu pahasta olostaan eikä heitä voida auttaa ennen kuin on liian myöhäistä.

Jos itsemurhista ja kuolemasta yleensäkin puhuttaisiin avoimemmin, vältyttäisiin monelta tragedialta. Mielestäni ihmisellä on oikeus tappaa itsensä. Tämän blogin pitäjän tapa on mielestäni kaikkein kaunein: siinä ei satuteta fyysisesti muita ihmisiä tai eläimiä, kaikki asiat on järjestetty valmiiksi ja kyseessä on ollut hyvin kivuton poistuminen. Kaikkein ikävimpiä tapoja on hypätä junan alle tai ajaa rekkaa päin, sillä niissä vastapuolella on aina ihminen, joka usein traumatisoituu syvästi. Ikäviä ovat myös nämä tietämättömyydestä johtuvat itsemurhayritykset, joissa syödään pari pakettia apteekista reseptittä saatavia särkylääkkeitä ja huuhdotaan ne viinalla alas: parasetamoliyliannostus tuhoaa munuaiset ja kuolema seuraa vasta päivän-parin päästä, missä ajassa henkilö toimitetaan kaikkialla länsimaissa 99-prosenttisella varmuudella sairaalaan ja saadaan elvytettyä. Tällöin henkilö käy loppuelämänsä kalliissa dialyysihoidossa ja tulee maksamaan yhteiskunnalle paljon enemmän kuin jos olisi käyttänyt hetken aikaa vaihtoehtojen pohtimiseen.

Tietysti ennaltaehkäisevä työ on tärkeää, mutta puhun tässä vain niistä tapauksista, joissa päätös on jo tehty eikä henkilöä voida pelastaa ilman suljetun osaston hoitoa.

Itsemurha on aina hyvin itsekäs teko, mutta niin on melkein kaikki muukin, mitä me ihmiset teemme. Kaikkein itsekkäin teko noin niinkuin määritelmän mukaan on lapsen tekeminen: siinähän kaksi ihmistä tekee omista geeneistään eli itsestään kopion. Kaikki muukin toimintamme perustuu oman edun tavoitteluun: jopa vähäosaisten auttaminen perustuu siihen, että kun autan muita, minulle itselleni tulee parempi mieli.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Huhujuttu:
Juu noilla ohjeilla pääsee. Totta tuo on ja ihan kohtuullisen tuttu nikkikin löytyi tuon takaa Lemmikkipalstoilta. :( Kaikki hänen aiemmat viestit on sieltä näemmä poistettu, deletoitu. :(
Huhujuttu, jos tiedät Päivin PP-nikin, laittaisitko sen tähän. Haluaisin tietää onko 'nettituttu'? Siitä ei liene haittaa kun hänen viestit sieltä on poistettu.

Todella surullinen juttu, luettuni tämän viime yönä, menin alakertaan ja kävin katsomassa rakkaitani; kahta poikaa ja miestä, kiitollisena siitä mitä minulla on. Kyllä läheiset ihmissuhteet ja rakkaus on tärkeintä elämässä. Olen itse lyhytaikaisesti tuntenut samoin kuin blogin kirjoittaja, joskus 10 v. sitten. Miesystäväni jätti toisen naisen vuoksi ja äitini oli juuri saanut dg:n kuolemaan nopeasti johtavasta neurologisesta sairaudesta. Sisaruksia minulla ei ole ja isään ei välejä. Tunsin olevani todella yksin (vaikka on ystäviä) maailmassa eikä elämällä ollut mitään tarkoitusta. Hain apua ja sain masennuslääkityksen, ne auttoivat ja elämä alkoi muutenkin järjestyä parempaan malliin.

 
titoa
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ripe:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja plääh:
http://paivilinjama.livejournal.com/


onko kukaan teistä tutustunut tähän blogiin? ihmisen elämä on joskus niin lopussa ja tukossa että se viimeinen päätös on helppo jollain tapaa :/
luin sen eka sivun. mun mielestä huomionhakuista pelleilyä. Jos oikeasti olet masentunut siihen pisteeseen, että aiot tappaa itsesi, et kirjoita pilkuntarkasti tekemisiäsi johonkin helkkarin blogiin. tällaiset fiilikset tuli mulle. voin olla väärässä.

samaa mieltä, ja jos on masentunut ollut niin miten ei oo aikeistaan kirjottanu päivikirjaansa aiemmin?
kun olen lukenut, että masentunut tuskin pääsee sängystä ylös. Tämä emäntä sen sijaan jaksaa jopa kirjata jokaisen liikkunsa ja sävykin on oikein tomera kirjoituksessa. ei mun mielestä masentunut jaksa tehdä mitään ylimääräistä.
lukekaa tietämättömät maanisdebressiosta! maanis ja debressiovaiheesta. josko näin!?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Huhujuttu:
Juu noilla ohjeilla pääsee. Totta tuo on ja ihan kohtuullisen tuttu nikkikin löytyi tuon takaa Lemmikkipalstoilta. :( Kaikki hänen aiemmat viestit on sieltä näemmä poistettu, deletoitu. :(
Huhujuttu, jos tiedät Päivin PP-nikin, laittaisitko sen tähän. Haluaisin tietää onko 'nettituttu'? Siitä ei liene haittaa kun hänen viestit sieltä on poistettu.

Todella surullinen juttu, luettuni tämän viime yönä, menin alakertaan ja kävin katsomassa rakkaitani; kahta poikaa ja miestä, kiitollisena siitä mitä minulla on. Kyllä läheiset ihmissuhteet ja rakkaus on tärkeintä elämässä. Olen itse lyhytaikaisesti tuntenut samoin kuin blogin kirjoittaja, joskus 10 v. sitten. Miesystäväni jätti toisen naisen vuoksi ja äitini oli juuri saanut dg:n kuolemaan nopeasti johtavasta neurologisesta sairaudesta. Sisaruksia minulla ei ole ja isään ei välejä. Tunsin olevani todella yksin (vaikka on ystäviä) maailmassa eikä elämällä ollut mitään tarkoitusta. Hain apua ja sain masennuslääkityksen, ne auttoivat ja elämä alkoi muutenkin järjestyä parempaan malliin.
Samaa rotua harrastava ihminen varmisti hänen nikkinsä minulle. :(

En halua julkisesti laittaa nikkiä näkyviin, mutta voin mailitse tai yksityisesti sen antaa, mailiosoitteeni on *** poistettu, eiköhän ne jo nähneet ketkä tarvitsi.. ***

Niin ja olisi kiva jos jollain varmentaisitte olevanne itsekin PP:läisiä, en haluaisi ko. nikkiä antaa ihan vaan sosiaaliurpoilua vailla oleville.
 
Alkuperäinen kirjoittaja titoa:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ripe:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja plääh:
http://paivilinjama.livejournal.com/


onko kukaan teistä tutustunut tähän blogiin? ihmisen elämä on joskus niin lopussa ja tukossa että se viimeinen päätös on helppo jollain tapaa :/
luin sen eka sivun. mun mielestä huomionhakuista pelleilyä. Jos oikeasti olet masentunut siihen pisteeseen, että aiot tappaa itsesi, et kirjoita pilkuntarkasti tekemisiäsi johonkin helkkarin blogiin. tällaiset fiilikset tuli mulle. voin olla väärässä.

samaa mieltä, ja jos on masentunut ollut niin miten ei oo aikeistaan kirjottanu päivikirjaansa aiemmin?
kun olen lukenut, että masentunut tuskin pääsee sängystä ylös. Tämä emäntä sen sijaan jaksaa jopa kirjata jokaisen liikkunsa ja sävykin on oikein tomera kirjoituksessa. ei mun mielestä masentunut jaksa tehdä mitään ylimääräistä.
lukekaa tietämättömät maanisdebressiosta! maanis ja debressiovaiheesta. josko näin!?
Ei ole bipo tuollainen kuin tämä tapaus. Kun bipolla menee lujaa, kaikki on niin vallan mainiosti että sitähän on suorastaan kuolematon siinä tilassa.
 
kaikenlaista
Miltähän on mahtanut tuntua tukehtua kuoliaaksi, kun lihaslama on estänyt hengittämisen. Sydän on pettänyt vasta vähän myöhemmin. Toivottavasti oli riittävästi rauhoittavaa ja ne oli otettu niin, että ehtivät auttaa.

Jos minä tietäisin etukäteen kuolevani, minäkin pyrkisin hoitamaan kaikki maalliset asiani mahdollisimman hyvin kuntoon. Tavarat järjestykseen ja silleen. Ehkäpä minä joskus niin kuolen: sairauden kautta kuitenkin enkä itsemurhalla. Puoli elämää sitten sekin oli varteenotettava vaihtoehto, mutta sittemmin olen keskivaikeasta masennuksestani toipunut kohtalaisen hyvin. Riski masentua on tietysti suurempi loppuelämän ajan.
 

Yhteistyössä