Eksperimentti

[Lilli]

Minulla on takana nyt kaksi eroon johtanutta avoliittoa.

1. Ensimmäisessä liitossa sovimme erittäin hyvin yhteen ja tavallinen elämä sujui erinomaisesti. Suhde oli helppo ja minulla oli siinä hauskaa. Rakkaus ja intohimo kuitenkin puuttuivat ja vähän tuulisempana jaksona suhde kaatui pohjimmiltaan näiden kahden viimeksi mainitun puutteeseen. Suhteen kestoaika 7 vuotta.

2. Toisessa liitossa oli rakkautta ja intohimoa, mutta muuten meillä ei ollut juuri mitään yhteistä. Tavallisen arkisen elämän yhteensovittaminen ei tuntunut onnistuvan niin millään. Erilaisuus oli osaltaan aiheuttamassa joskus myrskyisiäkin riitoja, mikä on tietysti odotettavissa intohimoisessa suhteessa. Vähän tuulisempana jaksona suhde kaatui sitten pohjimmiltaan liikaan erilaisuuteen.
Suhteen kestoaika 5.5 vuotta.

Mitä tästä opimme? Pelkkä yhteensopivuus ei riitä, mutta eipä tuo pelkkä rakkauskaan näytä riittävän ilman riittävää yhteensopivuutta.

Nimim. eronnut tänään 10.9. armon vuonna 2005.

 

[yks]

Voimia sinulle!

Miten intohimoinen suhde on tullut tiensä päähän?
sovitteko siitä yhdessä vai päättikö siitä vain toinen?

Onko sinulla toive jatkosta?

Onko ero varmasti lopullista? Tuollaisessa tilanteessa se välimatkan pitäminen voi olla vaikeaa, jos himoa vielä riittää, eikä kummallakaan ole uutta kuvioissa.

Joskus ero on pienistä asioista kiinni...

 

[Lilli]

Tässä tapauksessa 3000 kilometrin välimatka pitää huolen, ettemme pääse toistemme kimppuun. Mies on ollut enimmäkseen Suomessa ja minä toisessa maassa, jossa olen töissä. Viimeksi kun hän oli täällä, meille paukahti päälle äkillinen, vakava kriisi ja mies palasi Suomeen. Emme kuitenkaan eronneet vaan kriisi jäi selvitettäväksi. Ne syyt, jotka johtivat tuohon kriisiin on käsitelty pari viikkoa sitten, mutta nyt selvisi, että kolmas osapuoli on tullut jo kuvioihin hänen puoleltaan.

Kriisi + välimatka on todella otollista aikaa ulkopuolisille suhteille. Miestä ja tätä uutta naista yhdistävät kuulemma samanlaiset kiinnostuksen kohteet ja harrastukset. Meillä ei todellakaan ole ollut mitään muuta yhteistä kuin tuo rakkaus ja intohimo.

 

[Julietta]

Lilli, oli ennustettavissa, että jos avokkisi ei sopeutunut uuteen kotimaahasi, suhde olisi koetuksella. Työttömyys ja tarpeettomuus on miehelle aika kova pala.

Olisithan sinäkin voinut uhrata nykyisen ulkomaankomennuksesi, jos todella olisit halunnut olla avokkisi kanssa. Siis olisit voinut palata Suomeen, kun selvisi, ettei hän sopeudu komennusmaahasi.

Aikaisempien viestien perusteella annoit juuri sen kuvan, ettei teillä ollut paljoa yhteistä. Ehkei keskusteltavaakaan?

On muuten tyypillistä miehelle, että pitää etsiä uusi suhde, ennen kuin voi lopettaa vanhaa.

Kaukosuhteet... Olin itse kauan sitten tilanteessa, jossa seurustelin ihanan saksalaisen pojan kanssa. Kaikki meni hyvin niin kauan, kun opiskelin ja asuimme Suomessa. Sitten muutimme Saksaan, ja olin sikäläisestä 'kotirouvaelämästä' niin ahdistunut, että lopetin suhteen ja palasin luomaan uraani (kai se työelämä on sen arvoista).

Mutta nyt alkuperäiseen pohdintaasi. Tuntuu, ettei MIKÄÄN ole tae kestävälle suhteelle. Ei yhteiset asiat ja keskustelunaiheet, ei intohimo, ei edes syvempi sielunyhteys. Ehkä nuo kariutuvat suhteet ovat muistutus kaiken pysymättömyydestä ja maallisten ilmiöiden väliaikaisuudesta (tosin aika raaka opetusmuoto asialle).

 

[Julietta]

Lilli, tulipa mieleeni yksi asia (muut, tämä on nyt sisäpiirin kysymys, eli ei tarkoitettu kaikkien ymmärretäväksi). Saitko heilurimenetelmällä tietoa, että asiat olivat menossa tähän suuntaan. Kerro, tämä on minulle tärkeä juttu!

 

[yks]

>>Kriisi + välimatka on todella otollista aikaa ulkopuolisille suhteille.

Kyllä, jos on ongelmia omassa suhteessa, toisilla on tapana etsiä ulkopuolista seuraa, jotta saisi muuta ajateltavaa.

Kai se on (joillekin) helpompi aloittaa alusta kuin selvittää edellisen suhteen solmuja.

Näyttää olevan selvää, että ette ajaudu kovin helposti takaisin yhteen, ettekä törmää edes sattumalta toisiinne. Siitä pitää tuo 3000 km:n välimatka huolen...

Nyt sinulla on mahdollisuus katsoa ""sillä silmällä"" ympärillesi uudessa kotimaassasi.

Toivottavasti löytyy kiinnostavaa ja mukavaa seuraa !

 

[Pekka]

Ihmisille tyypillinen ajattelu vaan tuntuu menevän niin, että sille kumppanin ominaisuudelle annetaan suurempi arvo, joka omalta kumppanilta puutttuu. Kun ollaan oltu riittävän pitkään a) ei sytyttävän, mutta yhteensopivan tai b) sytyttävän, mutta ei yhteensopivan kumppanin kanssa, kyllästytään siihen mitä meillä on ja aletaan toivomaan, että juuri se puuttuva ominaisuus olisi sillä tulevalla uudella kumppanilla.

Sitten kun ollaan vaihdettu uuteen kumppaniin, niin aluksi se uusi toivottu ominaisuus tuntuu aivan ihanalta piirteeltä toisessa. Menee jonkin aikaa ja uuden ominaisuusen viehätys katoaa. Uuden kumppanin rakkauden alkuhuumassa tasa-alalle jääneet viat nousevatkin tarkkailun keskipisteeseen.

 

[Lilli]

Hei Julietta,

Kyllä omat povausmenetelmät näyttivät selkeästi, ettei suhde ole ikuiseksi tarkoitettu. Heiluri on antanut tämän vastauksen jo pari, kolme vuotta sitten ja oikeassa tuo näytti olevan.

 

[pentti]

""Mitä tästä opimme?""
Me emme oppineet yhtään mitään.
Toivottavasti sinä sentään jotain.