eikötämäkoskaanlopu
Kahden vuoden psykologikäyntien, turvakodin avopalvelun, nettiturvakodin ja kovan oman ponnistelun jälkeen olen pääsemässä eroon ex-miesystävästäni. Nyt hän pystyy ahdistelemaan minua kuitenkin vielä lapsen (2-vuotias) kautta, sillä lapsellahan on tapaamisoikeus isänsä kanssa.
Joka kerta mies sumplii tapaamisaikoja sopimuksesta poikkeaviksi ja viittaa siihen, että toivottavasti menevät nyt omat suunnitelmani pieleen. Lapsen saatuaan hän laittaa vihaisia viestejä, kun lapsella on nirhaumia tai muita jälkiä (vaaralliset kotiolot) tai kun lapsi on itkuinen ja on kielletty kertomasta äidin uudesta elämästä. Mies uhkailee, että minun on vastattava toimistani viranomaisille, vaikkei mitään muuta vastattavaa ole kuin se, että olen vuosia ollut miehen alistettavana ja masentunut vaikeasti, josta kuitenkin olen toipumassa ja vahvistunut kovasti. Ainoastaan miehen uhkailut saavat minut romahtamaan, mutta yritän parhaani ja jaksan kyllä. Haluaisin vielä jostakin apua, että saisin miehen rajattua elämästämme kokonaan pois lapsen tapaamisia lukuunottamatta. Tästä olen tehnyt l.valvojalle tapaamissopimusehdotuksen, jossa vaihdot ovat päiväkodilla aina, jossa ei poikkeuksia sopimukseen hyväksytä ja jossa ulkopuolinen taho ottaa vastaan mahdolliset perumiset tai jota kautta lapsen sairastuminen ilmoitetaan. Mies on toistaiseksi vain nauranut ehdotukselle ja meinannut, ettei aio allekirjoittaa sellaista eikä myöskään määräaikaista sopimusta ylipäätään, koska hänellä on oikeus lapseensa.
Minulla on akateeminen koulutus, koti, ei velkaa ja säästöjäkin (vaikka mies niitä tuhansia verottikin), olen hakenut useamman vuoden apua (psykologi, depressiokoulu, turvakoti), en käytä päihteitä ja lapsi on minulle kaikki kaikessa.
Miehellä on paljastunut ulosotosta 100 000 euroa, hän on ollut epämääräisen työtön jo kolme vuotta, hän kärsii omituisista fyysisistä oireista, joiden vuoksi hän on aika ajoin heittäytynyt lattialle valittaen sydäntään ja soitellut ambulanssia (saamatta diagnoosia), hän on äkkipikainen ja kohdistanut henkistä, seksuaalista ja taloudellista väkivaltaa minua kohtaan sekä uhannut fyysisellä, on mustasukkainen ollut ja on sitä edelleen jne.
Olen sitä mieltä kyllä, että varmasti viranomaiset ymmärtävät, mistä tässä on kysymys, mutta silti pelottaa, jos mies saa heidät kuitenkin puhuttua puolelleen.
Osaisiko joku rauhoitella minua, kertoa kokemuksia tms., ettei mitään hätää ole ja kaikki järjestyy kyllä, kun olen päässyt jo näinkin pitkälle ja osoittanut, että haluan hyvää, huudotonta ja rauhallista elämää minulle ja lapselle?
Joka kerta mies sumplii tapaamisaikoja sopimuksesta poikkeaviksi ja viittaa siihen, että toivottavasti menevät nyt omat suunnitelmani pieleen. Lapsen saatuaan hän laittaa vihaisia viestejä, kun lapsella on nirhaumia tai muita jälkiä (vaaralliset kotiolot) tai kun lapsi on itkuinen ja on kielletty kertomasta äidin uudesta elämästä. Mies uhkailee, että minun on vastattava toimistani viranomaisille, vaikkei mitään muuta vastattavaa ole kuin se, että olen vuosia ollut miehen alistettavana ja masentunut vaikeasti, josta kuitenkin olen toipumassa ja vahvistunut kovasti. Ainoastaan miehen uhkailut saavat minut romahtamaan, mutta yritän parhaani ja jaksan kyllä. Haluaisin vielä jostakin apua, että saisin miehen rajattua elämästämme kokonaan pois lapsen tapaamisia lukuunottamatta. Tästä olen tehnyt l.valvojalle tapaamissopimusehdotuksen, jossa vaihdot ovat päiväkodilla aina, jossa ei poikkeuksia sopimukseen hyväksytä ja jossa ulkopuolinen taho ottaa vastaan mahdolliset perumiset tai jota kautta lapsen sairastuminen ilmoitetaan. Mies on toistaiseksi vain nauranut ehdotukselle ja meinannut, ettei aio allekirjoittaa sellaista eikä myöskään määräaikaista sopimusta ylipäätään, koska hänellä on oikeus lapseensa.
Minulla on akateeminen koulutus, koti, ei velkaa ja säästöjäkin (vaikka mies niitä tuhansia verottikin), olen hakenut useamman vuoden apua (psykologi, depressiokoulu, turvakoti), en käytä päihteitä ja lapsi on minulle kaikki kaikessa.
Miehellä on paljastunut ulosotosta 100 000 euroa, hän on ollut epämääräisen työtön jo kolme vuotta, hän kärsii omituisista fyysisistä oireista, joiden vuoksi hän on aika ajoin heittäytynyt lattialle valittaen sydäntään ja soitellut ambulanssia (saamatta diagnoosia), hän on äkkipikainen ja kohdistanut henkistä, seksuaalista ja taloudellista väkivaltaa minua kohtaan sekä uhannut fyysisellä, on mustasukkainen ollut ja on sitä edelleen jne.
Olen sitä mieltä kyllä, että varmasti viranomaiset ymmärtävät, mistä tässä on kysymys, mutta silti pelottaa, jos mies saa heidät kuitenkin puhuttua puolelleen.
Osaisiko joku rauhoitella minua, kertoa kokemuksia tms., ettei mitään hätää ole ja kaikki järjestyy kyllä, kun olen päässyt jo näinkin pitkälle ja osoittanut, että haluan hyvää, huudotonta ja rauhallista elämää minulle ja lapselle?
