Eksä ja l.suojeluilmoitusuhkailut ym.

Kahden vuoden psykologikäyntien, turvakodin avopalvelun, nettiturvakodin ja kovan oman ponnistelun jälkeen olen pääsemässä eroon ex-miesystävästäni. Nyt hän pystyy ahdistelemaan minua kuitenkin vielä lapsen (2-vuotias) kautta, sillä lapsellahan on tapaamisoikeus isänsä kanssa.

Joka kerta mies sumplii tapaamisaikoja sopimuksesta poikkeaviksi ja viittaa siihen, että toivottavasti menevät nyt omat suunnitelmani pieleen. Lapsen saatuaan hän laittaa vihaisia viestejä, kun lapsella on nirhaumia tai muita jälkiä (vaaralliset kotiolot) tai kun lapsi on itkuinen ja on kielletty kertomasta äidin uudesta elämästä. Mies uhkailee, että minun on vastattava toimistani viranomaisille, vaikkei mitään muuta vastattavaa ole kuin se, että olen vuosia ollut miehen alistettavana ja masentunut vaikeasti, josta kuitenkin olen toipumassa ja vahvistunut kovasti. Ainoastaan miehen uhkailut saavat minut romahtamaan, mutta yritän parhaani ja jaksan kyllä. Haluaisin vielä jostakin apua, että saisin miehen rajattua elämästämme kokonaan pois lapsen tapaamisia lukuunottamatta. Tästä olen tehnyt l.valvojalle tapaamissopimusehdotuksen, jossa vaihdot ovat päiväkodilla aina, jossa ei poikkeuksia sopimukseen hyväksytä ja jossa ulkopuolinen taho ottaa vastaan mahdolliset perumiset tai jota kautta lapsen sairastuminen ilmoitetaan. Mies on toistaiseksi vain nauranut ehdotukselle ja meinannut, ettei aio allekirjoittaa sellaista eikä myöskään määräaikaista sopimusta ylipäätään, koska hänellä on oikeus lapseensa.

Minulla on akateeminen koulutus, koti, ei velkaa ja säästöjäkin (vaikka mies niitä tuhansia verottikin), olen hakenut useamman vuoden apua (psykologi, depressiokoulu, turvakoti), en käytä päihteitä ja lapsi on minulle kaikki kaikessa.
Miehellä on paljastunut ulosotosta 100 000 euroa, hän on ollut epämääräisen työtön jo kolme vuotta, hän kärsii omituisista fyysisistä oireista, joiden vuoksi hän on aika ajoin heittäytynyt lattialle valittaen sydäntään ja soitellut ambulanssia (saamatta diagnoosia), hän on äkkipikainen ja kohdistanut henkistä, seksuaalista ja taloudellista väkivaltaa minua kohtaan sekä uhannut fyysisellä, on mustasukkainen ollut ja on sitä edelleen jne.

Olen sitä mieltä kyllä, että varmasti viranomaiset ymmärtävät, mistä tässä on kysymys, mutta silti pelottaa, jos mies saa heidät kuitenkin puhuttua puolelleen.

Osaisiko joku rauhoitella minua, kertoa kokemuksia tms., ettei mitään hätää ole ja kaikki järjestyy kyllä, kun olen päässyt jo näinkin pitkälle ja osoittanut, että haluan hyvää, huudotonta ja rauhallista elämää minulle ja lapselle?

 

Kerrotko sä miehelle noista suunnitelmistasi? Kerro suoraan viranomaisille, ja rupea sitä kautta petaamaan itsellesi turvaverkkoa. Luotatko häneen isänä, ettei kosta lapsen kautta mitään?

 

Onko sulla kirjallisena niitä uhkauksia (tekstiviestinä esim) jossa se uhkailee lapsen menetyksellä ja siitä että on vastattava viranomaiselle?

Jossain tapauksessa se voi täyttää laittoman uhkauksen merkit niin sinuna marssisin tekemään rikosilmoituksen asiasta ja tietysti lasten valvojalle ilmottaisin kanssa asiasta.

 

Mm. tekstari: Menen seuraavana arkena keskustelemaan lastensuojeluun. Lapsi on rikki ja käskytetty sekaisin.Olet vastuuton ja laitat lapsen kärsimään,enkä sitä enää katsele.Vastaat viranomaisille toiminnastasi ja sähköpostia, että nyt olet tiellä, jossa lapsi kärsii ja seuraavaksi sinä. Viranomaiset arvioivat pääsi tilan ja vaikken halua sinulle mitään pahaa, jos arvioivat sinut kelvottomaksi äitinä,otan lapsen huoltajuuden. (Olen yksinhuoltaja)

 

http://www.narsistienuhrientuki.info/

 

Lähestymiskielto ja tapamiset valvotuiksi, ihan hullu ukko. Ja tarkka sopimuksen noudattaminen. Et jousta yhtään.

 

http://www.narsistienuhrit.info/foorumi/index.php?sid=0b33473b7de9a93cc6a32ca440e4e692
Rekistöröidy tuonne

 

[QUOTE="pöö";25320070]Lähestymiskielto ja tapamiset valvotuiksi, ihan hullu ukko. Ja tarkka sopimuksen noudattaminen. Et jousta yhtään.[/QUOTE]

Keväällä kävin jo paikallisella poliisilla, mutta ei osannut oikein auttaa eteenpäin. En tiedä, riittävätkö todisteeni lähestymiskieltoon, mutta tapaamisten osalta haluaisin kuitenkin, ettei meidän tarvitsisi olla missään tekemisissä. Mies kuitenkin on tehnyt minusta naurettavan ja kuulema myös hänen kuntansa lastenvalvoja, koska ei äiti voi ehdotella sopimusta - sehän on isän oikeus (näinhän ei ole, lapsen oikeushan se on). En usko, että mies suostuu sopimukseen, jossa kaikki kommunikointi minun kanssani on kielletty/rajattu.

 

Muista että lapsella on oikeus isäänsä vaikkette ole väleissä keskenänne. Sun ei tartte eikä varmaan ole hyväkään eksää tavata.

 

elleen.

Osaisiko joku rauhoitella minua, kertoa kokemuksia tms., ettei mitään hätää ole ja kaikki järjestyy kyllä, kun olen päässyt jo näinkin pitkälle ja osoittanut, että haluan hyvää, huudotonta ja rauhallista elämää minulle ja lapselle?[/QUOTE]

Kyllä kaikki järjestyy kun vain jaksat edelleen uskoa itseeni. Olet päässyt jo pitkälle.

 

Käsittääkseni lastenvalvoja määräytyy lapsen asumispaikan mukaan? Miehen mielestä on tehnyt sinusta naurettavan. Ja äiti voi ehdottaa sopimusta siinä missä isäkin. No ei tietenkään suostu sopimukseen mutta minkäs voit, ja sinulla on jo huoltajuus ja sitä tuo olio ei saa Ainakaan noilla tiedoilla mitä kirjoitit

 

[QUOTE="Vieras";25320122]Muista että lapsella on oikeus isäänsä vaikkette ole väleissä keskenänne. Sun ei tartte eikä varmaan ole hyväkään eksää tavata.[/QUOTE]

Tottakai muistan tämän ja siksi olen ollutkin aloitteellinen sopimuksen teon kanssa. Koska olen yksinhuoltaja, ei tapaamisia olisi ollenkaan silloin, jos olemme sopimuksettomassa tilassa ja aiempi sopimus päättyy tammikuun alussa. Olen ehdottanut sopimusta, jossa tapaamiset mahdollistuvat, mutta jossa minut on rajattu kokonaan pois. Olen osoittanut, että haluan tukea tapaamisia, mutta toisaalta haluan suojella itseäni mieheltä sekä lastakin siltä henkiseltä väkivallalta, jota mies minua kohtaan edelleenkin harjoittaa.

 

up

 

Hei ap.

Olen ollut täsmälleen samanlaisessa tilanteessa. En osaa antaa sinulle muuta,neuvoa, kuin toivottaa voimia. Oma tilanteeni meni äärimmilleen, elää jatkoi kiusantekoa niin kauan, että lopulta kykenin jo täysin ymmärtämään niitä vanhempia jotka tappavat lapsensa ja itsensä. Luojalle kiitos tuossa kohtaa eksälle tapahtui jotain. Hän katosi, ja on ollut niillä teillään pian kaksi vuotta. Toivon, että hän on joko kuollut tai sitten niin syvällä helvetissä, ettei sieltä enää ikinä kykene elämäämme palaamaan.

 

Kiitos.
Psykologilla olen puhunut jo pari vuotta sitten, että miehen läsnäollessa tai vaikutuksen alaisena minulla on sellainen olo, että haluaisin vain "pois". Olen kuitenkin aina hoitanut lapsen hyvin, enkä ole sortunut päihteisiin tai muuhun häiriökäyttäytymiseen. Haluaisin päästä miehestä täysin eroon, mutta lapsen vuoksihan se on mahdotonta. Tuntuu, että olen miehelle täydellinen pakkomielle.

 

hei ap! se on sun etu, jos mies vie asian lastensuojeluun, koska siellä kuullaan asian molempia osapuolia ja tutkaillaan tilannetta lapsen edun nimissä. todennäköisesti sillä tuloksella (jos kaikki kirjoittamasi on totta eikä yhtään väritettyä), että lapsen ja isän tapaamisia rajataan ja sinua pystytään myös auttamaan ja suojelemaan paremmin. joten älä suotta pelkää lastensuojelua tai voithan ottaa meihin itsekin yhteyttä!

 

hei ap! se on sun etu, jos mies vie asian lastensuojeluun, koska siellä kuullaan asian molempia osapuolia ja tutkaillaan tilannetta lapsen edun nimissä. todennäköisesti sillä tuloksella (jos kaikki kirjoittamasi on totta eikä yhtään väritettyä), että lapsen ja isän tapaamisia rajataan ja sinua pystytään myös auttamaan ja suojelemaan paremmin. joten älä suotta pelkää lastensuojelua tai voithan ottaa meihin itsekin yhteyttä!

Näin uskoisin itsekin.
Olen 100% lapsen tuki ja turva. Hoidan hänen kaikki tarpeensa.
Mies ei maksa edes elatusmaksuja, vaan ne menevät suoraan perintään. Hän on ostanut lapselle vain yhden helistimen, ei mitään muuta. Minä olen isää kuitenkin rahoittanut tuhansilla ja tuhansilla.
Lapsen ollessa miehellä, lähettelee hän vihaisia viestejä, enkä ole vakuuttunut, että lapsen on hyvä sellaisessa ilmapiirissä. Mies kirjoittelee, mitä lapsi on kertonut äidin elämästä ja painottanut, ettei kuitenkaan tenttaa tai kysele. Lapsi miehen mukaan itkee kertoessaan ketä meillä on ollut kylässä. Tällainen kaikki on minulle hyvin vierasta, koska lapsi ei ole sellainen ja lapsen kertomat tarinat (tai mitä mies hänen kertoo kertoneen) eivät pidä edes paikkaansa. Surullista, jos lapsi ei voi jutella ja kertoilla mitään miehen kiihtymättä. Mies sanoo uskovansa 2-vuotiasta enemmän kuin minua ja olevansa todella huolissaan, jos noin pieni jo vääristelee totuutta tai valehtelee.

Alun perin sain yksinhuoltajuuden jo lapsen synnyttyä, koska miehen elämänhallinta oli silloin jo ihan retuperällä. Sovimme, että muutamme tilanteen yhteishuoltajuudeksi tai muutamme yhteen perheeksi heti, kunhan miehen paperiasiat ovat järjestyksessä, työt/työttömyys jollakin tolalla, terveysasiat hoidossa ja kun mies on hakenut apua äkkipikaisuuteen ja huutamiseensa. Näin ei koskaan tapahtunut.

 

Huh huh miten rankks tilanne. En voi kuvitellakaan miltä tuo mahtaa tuntua. En voi kuin toivotella voimia ja tsemppi vaikeassa tlanteessa. Muistathan olla tyytyväinen itseesi ja antaa itsellesi ansaittua kiitosta siitä, että olet moisesta jaksanut selviytyä. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!

 

tee ite lastensuojeluilmoitus ja kerro epäileväsi että lapsen ei ole turvallista olla etävanhemman luona. aivan varmasti tuommoinen henkinen väkivalta vaikuttaa lapseenkin.

 

Kerää viestit talteen ja mene uudestaan poliisille. Kerro myös muusta uhkailusta ja häirinnästä.

 

Juu kyllä munkin mielestä sun olis hyvä tehdä itse lastensuojeluilmoitus miehestä ja kertoa tuo kaikki, mies kuulostaa oikeasti vaarantavan lapsen kasvun vakavasti. Sossusta sitten varmaankin osaavat neuvoa miten saat miehen pois kimpustasi ja TOIVOTTAVASTi ymmärtäisivät määrätä miehelle valvotut tapaamiset ettei hän pääse enää traumatisoimaan lasta.

 

Olipas aloittajan teksti kuin omasta elämästäni. Löysin tämän jutun vasta nyt, mutta ihan pakko vaan kommentoida että olen yllättynyt että löytyy näin samankaltainen tapaus. Melkein kuin voisi olla sama mies kyseessä. Oma eksäni tosin osaa varoa ettei kirjoita minulle mitään, mutta henkisesti pahoinpitelee minua joka kerta kun on pakko olla yhteydessä, ihan samantyyppistä juttua. Meidän lapsi alle 2 v. Mäkin olen ollut täysin loppu ko. isän takia, kun sai vielä lastensuojelun puolelleen. En siis uskalla enää mitään, yritän vaan selvitä ilman mitään viranomaisapuja päivästä toiseen odottaen seuraavaa hyökkäystä. Kirjallista sopimusta ei ole pystytty tekemään tapaamisista ja isä temppuilee miten lystää, esim. tuntikausia myöhässä tulee, huutaa jos en odota. Hänen käytöksensä on lasta kohtaankin niin vaarallista että olen pyytänyt valvottuja, niihin ei ole suostuttu. Jopa omassa valvonnassani ollut paljon vaaratilanteita ja henkistä väkivaltaa lasta ja minua kohtaan. Tarkastaa myös tytön läpikotaisin suurennuslasin kera joka kerta ja keksii hoitovirheitä, esim. sadasosamillin liian pitkät kynnet tms. Kiukuttelee ja itkee lapselle, jos lapsi ei käyttäydy haluamallaan tavalla ym. ym. Kerroin käräjäoikeudessa tilannetta eron yhteydessä, yksinhuoltajuus myönnettiin suoraan. Terrori jatkuu kuitenkin voimakkaana edelleen ja mm. kotirauhan rikkominen. Olen niin rikki ja masentunut että en aina edes jaksa soittaa poliisia, koska en jaksa enää sitä viranomaisrallia. Haluan keskittyä lapsen hoitoon ja rakastamiseen. Voi kun katois pois meidän elämästä tämä hirviö.

 

Miten ihmeessä olette lapsen tehneet tuollaisten miesten kanssa? Jos lapsi on parivuotias ja tilanne on ollut sama jo pari vuotta niin tuskin se tilanne on hirveän eri ollut kun olette raskaaksi tullut?? En siis halua haukkua tai mitään sellaista, mutta en vain ymmärrä tuota!

 

Hei, mitenköhän teillä on mennyt... Täällä samantapainen tapaus, ero vasta alussa, mutta mies ahdistelee, uhkailee ja jatkaa psyykkisen väkivallan käyttöä. Kaikki on aina minun vikani, minä teen niin, että hän suuttuu ja on väkivaltainen jne. Hän tietenkin kiistää viranomaisille kaiken, mutta kertoo vuolaasti kaikille miten hullu ihminen minä olen. Jos kukaan sattuu lukemaan, kuulisin mielelläni miten teillä tai muilla nykyään menee...