ekaluokkalaiset

Heips,

Kuinkas muiden ekaluokkalaisten kanssa sujuu?

Minusta tuntuu, että saan olla vääntämässä kättä koko ajan asiasta kuin asiasta. Pojan suusta: Miksi en saa päättää asunnon sisustuksesta? Miksi äiti päättää nukkumaanmenoajoista? Miksi en saa valvoa niin kauan kuin äiti? Miksi minä en saa päättää mitään? Miksi en saa mennä kavereille leikkimään arkena kuuden jäklkeen? yms..

Tuntuu, että käydään samaa ruliannsia läpi mitä ollaan käyty joskus kolmen kieppeillä miten rasittavaa ja hermoja raastavaa. Koululaisen kanssa joutuu oikein "taistelemaan" sanallisesti.

On kuitenkin paljonasioita joiden päätöksissä hän saa olla mukana ja asioista mitä hän saa päättää yksin. Mutta isoista asioista ei neuvotella vaan minä päätän niistä!

 

Täällä väännetään kans ja lohduttavaa että muualla myös. Tätäkin kirjoittaessani odotan poikaa kotiin ja mietin että mistä tänään saa kuulla. Vaikkakin iltapäivät on vähän rauhoittuneet. Pahimpia meillä on aamut kun tuntuu että aamutouhut vaan venymällä venyy. Sitten minä saan kuulla olevan kauhea äiti joka aina vaan käskee. Aamuntouhut on useamman kerran käyty läpi ja illalla katsotaan vaatteet valmiiksi jne. mutta aamushow käynnistyy joka kouluaamu.
Uhoamista ja vallanhakua on myös selvästi enemmän kuin vuosi sitten. Mutta sitten taas välillä pojastamme tulee esille selvemmin se pieni arka poika joka sovittelee ehkä liian isoja housuja jalkaansa. kun tietäisi mitä poika milloinkin ajattelee..?!

 

Meilläkin asuu nykyään oikea pikku kovis! Vähän väliä saa olla taistelemassa jostain epäkohdasta aiemmin niin sävyisän pojan kanssa. No, kai se kuuluu siihen kasvamiseen...

 

meillä myös ekaluokkalainen ja on omaa tahtoa todella paljon, mutta se varmaan kuuluukin tähän vaiheeseen...muuten koulussa menee hyvin, kunhan vaan läksyt maltettaisi tehdä ajallaan, tosin siitä on tullut jo tapa,että ne tehdään heti kun tullaan koulusta ja sitten tarkistetaan yhdessä...

 

hyvä kuulla että muuallakin on välillä elämä kädenvääntöä. Minäkin saan usein kuulla pojalta että vain käsken, enkä ota hänen mielipidettään huomioon. Välilä olen tyhmä ja välillä maailman paras.. toivottavasti tämä tästä tasoittuu.

Onneksi läksyistä ja koulusta ei ole tarvinnut vielä tapella. Kun tulee koulusta tekee läksyt ja illalla tarkastamma läksyt.

Hyviä hetkiä on aika paljonkin, kun tässä miettiin, mutta tappelut on niin rajuja että jäävät mieleen ja tulee paha mileli itse kullekkin..Täytyy yrittää höllätä omia hermoja :ashamed:

 

Ihanaa lukea että muillakin taistellaan. Meillä alkoi jo eskari keväänä ja nyt ehkä on hieman tasoittunut. Mutta edelleen on hankalia päiviä. Meilläkin poika on ollu ns. helppo lapsi, eli ei oo paljoa tahkottu, ei edes ns. 3 vuoden uhmaa kunnolla huomannut, nyt sit tuntuu et kaikkien vuosien edestä. Välillä tuntuu ettei muuta teekkään kuin huudan koko ajan, kun kaikista väännetään ja samoista asioista kerta toisensa jälkeen. Koulu menee onneksi suht mukavasti, mitä nyt välillä ei malta paikallaan olla. Olen sitä miettinyt pitäisikö jo huolestua, mut sit monet sanoo et pojat on poikia.... Jaksamisia kaikille uhmisten äideille ja isille!

 

Meillä menee hyvin tytön kanssa. Ollut aina hyvätapainen ja kiltti. Tullut vaan "pikkutyttömäisemmäksi" ja nipommaksi. Sit kun vihjailin että ekaluokkalainen osais varmaan jo tayttää tiskikoneen niin sieltä nasahti että sehän kauhean kovaa työtä :heart:

Ens vuonna on sit toinen tyttö menossa ekalle enkä tiä pääseekö edes samaan kouluun esikon kanssa että saas nähdä kuin käy..