Ekaluokkalaisen nukkumaanmeno!

[ap]

Miten tää voi olla joka ilta näin vaikeaa?! Tytön huone on yläkerrassa, ja JOKA ilta alkaa sama narina, valitus ja itku täällä alakerrassa, että en halua mennä nukkumaan ja saanko tulla teidän sänkyyn jne. Ollaan juteltu ja kyselty, että pelottaako joku, mutta ei. Sitten huutelee sieltä että "mikä vuoro sulla iskä on huomenna"? ja "mä rakastan teitä" jne. Tai sitten huutaa vaan "iskääää/äitiiii", vaikka ollaan sanottu ettei sieltä sitten enää huudella. Monet kerrat vastailtiin, ja asia kun oli jotain "mun kännykässä on vielä kaks tolppaa akkua jäljellä", niin sanottiin että asiat puhutaan täällä alhaalla ennen nukkumaanmenoa, ettei sitten sieltä tarvitse huudella.

Mutta EI!! Joka kerta sama laulu taas ja taas. Mitä meidän pitää tehdä?!

 

[jos?]

Olla vastaamatta huuteluun?

 

[ap]

Olla vastaamatta huuteluun?

Niin ollaankin. Huutaa kymmenen kertaa hyvää yötä, eikä vastata kuin ekalla kerralla. Mutta kun se valitus ja itkun tihrustaminen alkaa jo alakerrassa.

 

[jos?]

Lisään vielä:
Rehellisesti, haluaisitko itse nukkua yksin yläkerrassa, lapsi ja mies alakerrassa?
Minä en haluaisi, en näin aikuisenakaan, nukkua niin...
Tavallaan ymmärrän siis lastanne.

 

[tyyhtynen]

"mikä vuoro sulla iskä on huomenna"? ja "mä rakastan teitä"

Ihana!!! :heart:

 

[Maisuli]

Pelkääkö lapsi olla yksin yläkerrasta? Mielestäni on ihan ymmärrettävää pelätä, ainakin itse olisin varmasti tuon ikäisenä pelännyt.

 

[ap]

"mikä vuoro sulla iskä on huomenna"? ja "mä rakastan teitä"

Ihana!!! :heart:

Ei ole, kun hän tietää ne vuorot. Ja rakkautta tunnustetaan D) muutenkin päivän aikaan. Huutaa ihan vaan siksi, että haluaa meidän puhuvan ja vastaavan.

 

[ap]

Pelkääkö lapsi olla yksin yläkerrasta? Mielestäni on ihan ymmärrettävää pelätä, ainakin itse olisin varmasti tuon ikäisenä pelännyt.

Kun ei pelkää. Useaan kertaan ollaan kysytty ja puhuttu, että kertoo jos pelkää. Eikä se muutenkaan ilmene mitenkään, ei tule yöllä esim. meidän sänkyyn.

 

[ap]

Lisään vielä:
Rehellisesti, haluaisitko itse nukkua yksin yläkerrassa, lapsi ja mies alakerrassa?
Minä en haluaisi, en näin aikuisenakaan, nukkua niin...
Tavallaan ymmärrän siis lastanne.

Siellä nukkuu pikkusiskokin..

 

[ap]

Lisään vielä, että miten on sama asia että lapsi ja mies nukkuisi toisessa kerroksessa? Eivät he ole vanhempia, jotka jakavat sängyn. Mielestäni lapsen kuuluu ymmärtää, että isi ja äiti nukkuu vierekkäin.

 

[jos?]

Kysy vaikka, että tuntuuko ikävältä ja haikealta mennä yksin ylös nukkumaan?
Nukkumaanmeno on aina pieni ero vanhemmista ja läheisistä ("I Don't Wanna Miss A Thing" ) niin varmasti tuntuu kurjalta tallustaa ylös yksinäisyyteen kun seura jää vielä alas valveille. Seurankipeänä varmaan huutelee eikä uni tahdo heti tulla. Sitten nukahtaa ja nukkuu sikeästi eikä olo enää yöllä häiritse.

 

[v]

Kuulostaapa tietyllä tapaa tutulta. Meillä ekaluokkalainen poika. Iltapala menee ok, mutta iltapesulle saa patistaa useamman kerran. Joka välissä pitää toimittaa jotain asiaa. Sitten kun vihdoin pääsee sänkyyn asti, alkaa huutelut/kyselyt. Luulenps, että kun lapsi rauhoittuu ja kuulee aikuisten ääniä, hän haluaa vain huomiota, en tiiä.

 

[jos?]

Lisään vielä, että miten on sama asia että lapsi ja mies nukkuisi toisessa kerroksessa? Eivät he ole vanhempia, jotka jakavat sängyn. Mielestäni lapsen kuuluu ymmärtää, että isi ja äiti nukkuu vierekkäin.

Minä taas en oikein ymmärrä logiikkaa, että lapsen kuuluu ymmärtää että vanhemmat nukkuvat vierekkäin, lähekkäin, mutta lapselta kielletään tämä läheisyys ja hänen kuuluu pärjätä yksin.
Monen monta aikuista olen tavannut, joilla vaikeuksia nukkua jos ei se mies ole siinä vieressä, joten ei ole mikään ihmeellinen juttu että lapsestakin voi tuntua niin.
En nyt väitä että lapsesi pelkää, mutta miksi ei kaipaisi läheisyyttä siinä missä aikuinenkin? Jopa enemmän.

 

[ap]

Kysy vaikka, että tuntuuko ikävältä ja haikealta mennä yksin ylös nukkumaan?
Nukkumaanmeno on aina pieni ero vanhemmista ja läheisistä ("I Don't Wanna Miss A Thing" ) niin varmasti tuntuu kurjalta tallustaa ylös yksinäisyyteen kun seura jää vielä alas valveille. Seurankipeänä varmaan huutelee eikä uni tahdo heti tulla. Sitten nukahtaa ja nukkuu sikeästi eikä olo enää yöllä häiritse.

Ollaan kysytty, ja hän aina vastaa että haluaisi olla aikuinen kun saa valvoa pitempään jne. Ja ymmärrän sen, että voi tuntua hieman haikealta sinne mennä. Lukee kuitenkin yleensä hetken sängyssään, ennen kuin sammuttaa valot ja alkaa nukkumaan.

Tästä asiasta on puhuttu tuhat kertaa, kysytty ja yritetty selittää ja auttaa. Seuraa on täällä koko illan hänellä, pelataan ja leikitään. Tiedän, että nukkumaanmeno saattaa joskus ärsyttää ja ottaa päähän, mutta kun se on jokailtaista.

 

[ap]

Lisään vielä, että miten on sama asia että lapsi ja mies nukkuisi toisessa kerroksessa? Eivät he ole vanhempia, jotka jakavat sängyn. Mielestäni lapsen kuuluu ymmärtää, että isi ja äiti nukkuu vierekkäin.

Minä taas en oikein ymmärrä logiikkaa, että lapsen kuuluu ymmärtää että vanhemmat nukkuvat vierekkäin, lähekkäin, mutta lapselta kielletään tämä läheisyys ja hänen kuuluu pärjätä yksin.
Monen monta aikuista olen tavannut, joilla vaikeuksia nukkua jos ei se mies ole siinä vieressä, joten ei ole mikään ihmeellinen juttu että lapsestakin voi tuntua niin.
En nyt väitä että lapsesi pelkää, mutta miksi ei kaipaisi läheisyyttä siinä missä aikuinenkin? Jopa enemmän.

Eli hänen pitäisi nukkua meidän välissä, sitäkö ehdotat? 4-vuotias pikusisko menee nukkumaan ilman minkäänlaisia itkuja tai raivareita. Hän tulee joskus yöllä meidän viereen, ja tottakai siihen myös tulla. Ekaluokkalainen saa läheisyyttä meiltä päivittäin, voisin sanoa jopa että paljon. Ei me häneltä kielletä mitään.

 

[mn]

siis meneekö lapsi itse yläkertaan? annatte iltahalit yms. alakerrassa? jos näin niin en ihmettele, kyl mä tykkäsin pienenä kun äiti/isi peitteli ja jutteli vähän aikaa sängyn vieressä. levollisin mielin sitä sit nukahti.

 

[ap]

siis meneekö lapsi itse yläkertaan? annatte iltahalit yms. alakerrassa? jos näin niin en ihmettele, kyl mä tykkäsin pienenä kun äiti/isi peitteli ja jutteli vähän aikaa sängyn vieressä. levollisin mielin sitä sit nukahti.

Ollaan tehty molempia. Hän tietää, että tullaan peittelemään ja saattamaan yläkertaan jos haluaa. Joskus pyytää ja joskus me ehdotetaan (josta hän on myös kieltäytynyt). Eli haluaa mennä välillä yksin, välillä me viedään. Mutta kun päästään alakertaan niin jo alkaa taas huuteleminen. :/

 

[Rumpnisse]

Mä huutelin lapsena myös. Kyselin aina vähän väliä, että "ettehän lähde mihinkään?" Jotenkin pelkäsin, että ne unohtaa meidät (siskon ja mut) ja lähtee ulos Ikinä semmosta ei tapahtunu tai muutakaan miksi mun olis pitänyt pelätä, että vanhemmat jättää.
Ja, jos multa olis kysytty pelkäänkö jotain olisin vastannut "en". Lasten mielessä liikkuu kaikenlaisia asioita, en osaa sanoa mikä tohon huuteluun auttaa. Ei lapselle voi kokonaan jättää vastaamattakaan mun mielestä.

 

[tytönjapoikienmamma]

kuuulostaa tyypilliseltä ekaluokkalaiselta tytöltä

 

[ap]

Mä huutelin lapsena myös. Kyselin aina vähän väliä, että "ettehän lähde mihinkään?" Jotenkin pelkäsin, että ne unohtaa meidät (siskon ja mut) ja lähtee ulos Ikinä semmosta ei tapahtunu tai muutakaan miksi mun olis pitänyt pelätä, että vanhemmat jättää.
Ja, jos multa olis kysytty pelkäänkö jotain olisin vastannut "en". Lasten mielessä liikkuu kaikenlaisia asioita, en osaa sanoa mikä tohon huuteluun auttaa. Ei lapselle voi kokonaan jättää vastaamattakaan mun mielestä.

No ollaan tehty sitäkin, että vastaillaan. Mutta juttu jatkuisi, jatkuisi ja jatkuisi, on pakko lopettaa jossain vaiheessa. Ja joka ilta en siihen todellakaan ala. Me jutellaan paljon koko päivän ajan, ja ne asiat mitä hän huutelee niin ei ole mitään tärkeitä, hän vaan haluaa venyttää nukkumaanmenoaan.

 

[ap]

kuuulostaa tyypilliseltä ekaluokkalaiselta tytöltä

Oikeesti? Kiitos. :flower:

 

[tytönjapoikienmamma]

kuuulostaa tyypilliseltä ekaluokkalaiselta tytöltä

Oikeesti? Kiitos. :flower:

Juu. meillä kanssa samanlainen huutelija-tyttönen

 

[meeri]

meillä vähän samanlaista..ekaluokkalainen käy vessas ainakain 2-3 krtaa sen jälkee ku halittu ja menty peiton alle ja hyvää yötä huudellaan kans semmonen 10 krtaa..

 

[Joo]

meidän eskarilaisella on nyt tuommoinen kausi menossa. Ja on kyllä todella rasittavaa. Illat ovat yhtä suurta teatteria. Eikä siis todellakaan ole kyse pelkäämisestä tms. Luulen että tuo on ikävaiheeseen kuuluva juttu, mikä sitten lieneekään, joka menee n 6kk:n sisällä ohi Kun vaan jaksaisi sinne asti tätä....