Onko kellään muulla samanlaista??
Eli siis meidän ekaluokkalainen tyttö on aina ollut melkoinen jännittäjä ja murehtija, sellaisistakin asioista kuin ei hänen ollenkaan tarvitsisi murehtia.. nyt on muutamana yönä noin tunti nukahtamisen jälkeen herännyt, itkien, ihan poissa tolaltaan, nähnyt pahaa unta, ja ollut niin hermostunut, että on kerran yskässyt ja oksentanutkin vielä
sen jälkeen ei mitään, nukkuu kuin tukki aamuun asti...
ihan kuin hän ei itse oikein tietäisi onko iso vai pieni, mitä hänen pitäisi miettiä ja mitä ei... murehtii esim sitä, että jos äiti menee töihin, ja hän joutuu oleen yksin kotona, vaikka tietää, että ei varmasti tarvitse olla yksin, jos ei halua! eikä ole koskaan joutunut olemaan yksin vasten tahtoaan
eilen illalla kun juttelimme heräämisen jälkeen, hän sanoi, että näki pahaa unta, jossa hän itse ja isä ja minä olimme liikuntahallin katolla ja putosimme sieltä
no varmasti on pelottava uni, mutta ihan järjetön..
onko ideoita miten nää painajaiset saisi loppumaan, ja alkuyöt rauhoittumaan, ettei tarvitsisi joka ilta siivoilla oksennuksia
apua!!
Eli siis meidän ekaluokkalainen tyttö on aina ollut melkoinen jännittäjä ja murehtija, sellaisistakin asioista kuin ei hänen ollenkaan tarvitsisi murehtia.. nyt on muutamana yönä noin tunti nukahtamisen jälkeen herännyt, itkien, ihan poissa tolaltaan, nähnyt pahaa unta, ja ollut niin hermostunut, että on kerran yskässyt ja oksentanutkin vielä
ihan kuin hän ei itse oikein tietäisi onko iso vai pieni, mitä hänen pitäisi miettiä ja mitä ei... murehtii esim sitä, että jos äiti menee töihin, ja hän joutuu oleen yksin kotona, vaikka tietää, että ei varmasti tarvitse olla yksin, jos ei halua! eikä ole koskaan joutunut olemaan yksin vasten tahtoaan
eilen illalla kun juttelimme heräämisen jälkeen, hän sanoi, että näki pahaa unta, jossa hän itse ja isä ja minä olimme liikuntahallin katolla ja putosimme sieltä
onko ideoita miten nää painajaiset saisi loppumaan, ja alkuyöt rauhoittumaan, ettei tarvitsisi joka ilta siivoilla oksennuksia