A
"abc"
Vieras
Pinna on nykyään koetuksella koko ajan, kun tuo ekaluokkalainen osaa olla niin rasittava. Tämä on varmaan taas vain joku vaihe, mutta ärsyttää itseänikin, kun tuntuu etten jaksa taisteluita tuon tytön kanssa. Joka asiasta kiukutellaan ja kaikki on muka aina huonosti. Tyttö huutaa ja raivoaa, paiskoo ovia ja lukkiutuu vessaan kiukuttelemaan, jos joku asia ottaa päähän tai pitäisi lähteä jonnekin. Kiukuttelee ja on ilkeä tosi usein myös pikkusiskolleen. Koulussa menee hyvin, on paljon kavereita ja viihtyy siellä.
Onko tämän ikäisillä jo sellainen vaihe, että kokeillaan irtaantumista vanhemmista tms? Kamalalta tuntuu, että nytkö se kapinavaihe jo alkoi! Tuntuu ettei tyttö halua olla kotonakaan enää ollenkaan
Koulun jälkeen on iltapäiväkerhossa ja haen hänet yleensä neljän jälkeen, mutta aina kuitenkin ennen viittä. Eskarissa lapsi oli vielä iloinen, kun äiti tuli hakemaan, mutta nyt on kamala mökötys ja valitus joka kerta miksi tulin niin aikaisin. Koko kotimatkan on kamala hapannaama ja valitus miksi en ole pidempään töissä tms. Kun tullaan kotiin haluaa aina jäädä naapurien lasten kanssa ulos leikkimään ja tämä tietysti OK. Joskus menee jonkun luoksi tai joku kaveri tulee meille. Jos kukaan naapuri ei ole kotona ja lapsi joutuu olemaan kotona, sitten mökötetään raivotaan, kuinka tylsää on. Kotiintuloaika on meillä klo 19, joskus aikaisemminkin, koska haluan, että illalla myös rauhoitutaan, katsotaan läksyt tms. Mutta tästäkin raivotaan.
Vihaisena ja äitiä mulkoillen lähti taas aamulla kouluun, kun jokin oli taas vialla. (Väärä vaate siihen mielentilaan.) Kurja olo, että lapsi on koko ajan sotajalalla. Olen ollut pari päivää töistä pois kipeän pikkusiskon takia ja olen ehdottanut, että hakisin hänet kotiin jo koulun jälkeen ja tehtäisiin jotain kivaa yhdessä. (piparien leipomista tms), mutta ei. Hän haluaa olla iltiksessä loppuun asti. Eilen hain neljältä ja tuli tosi paha mieli, kun lapsen katse oli sellainen, että olen nyt vihoviimeinen ihminen, jonka hän haluaisi nyt nähdä.
Tulipa pitkä vuodatus.
Onko tämän ikäisillä jo sellainen vaihe, että kokeillaan irtaantumista vanhemmista tms? Kamalalta tuntuu, että nytkö se kapinavaihe jo alkoi! Tuntuu ettei tyttö halua olla kotonakaan enää ollenkaan
Vihaisena ja äitiä mulkoillen lähti taas aamulla kouluun, kun jokin oli taas vialla. (Väärä vaate siihen mielentilaan.) Kurja olo, että lapsi on koko ajan sotajalalla. Olen ollut pari päivää töistä pois kipeän pikkusiskon takia ja olen ehdottanut, että hakisin hänet kotiin jo koulun jälkeen ja tehtäisiin jotain kivaa yhdessä. (piparien leipomista tms), mutta ei. Hän haluaa olla iltiksessä loppuun asti. Eilen hain neljältä ja tuli tosi paha mieli, kun lapsen katse oli sellainen, että olen nyt vihoviimeinen ihminen, jonka hän haluaisi nyt nähdä.
Tulipa pitkä vuodatus.