Eka tauko/ero

[ace]

Asia on nyt näin että olen seurustellut tyttyöstäväni kanssa noin 2 ja puoli vuotta, nyt tuli tämä ns. tauko.
Kumpikaan ei oo vihanen toiselleen mistään mut tuntuu et se kipinä mitä alussa oli, olisi kokonaan kadonnut ja et suhde ois niinku tosi hyvä kaveri tasolla mut silti rakastetaan toisiamme todella paljon ja toivottaisiin et suhde saatais täl tauolla toimimaan. Eletään molemmat eri kaupungeissa mut ei liian kaukana, joten se ei näin ainakaan nyt vaikuta ongelmalta. Ite uskon et ongelmana on oma ikäni olen tyttöystävääni 3vuotta vanhempi koulun käynyt nuori aikuinen kun hän taas on viellä opiskelijana eli olemme aika nuoripari. Ajattelimme pitää näin alkuun noin 1kk tauon ja sen jälkeen näkisimme uudelleen.

Onko teillä joillain samantapaista ongelmaa että tämä ns. kipinä olisi kadonnut mutta haluisitte sen takaisin suhteeseen? Apu olisi tarpeen niin tietäisin et mitä voisi tehdä viellä?

 

[ace]

Ja huomasin juuri että tuli "muutamia" kirjoitusvirheitä kans tehtyä

 

[joo]

Tuo etäisyyden otto voi tosiaan olla hyvä ratkaisu jos sitä silloin ymmärtäisi paremmin kaipaako suhdetta vielä vai ei. Sen kipinän voi löytää uudelleen juuri näin, tutkimalla mitä tuntemuksia erossaolo aiheuttaa ja kun on tarpeeksi pitkään oltu erossa niin toinen voi taas alkaa kiinnostaa eri tavalla.

 

[suosittelen]

usein tuollaisten taukojen aikana löytyy uusi kumppani ja silloin vasta onkin tosi hauskaa. Parhaimmillaan nelinpeli tiedossa.

Suoraan vaan erotuomarilta punanen kortti!

 

[mikä sytytti]

Mikä teidät sytytti toisiinne? Onko kumppanissa vielä se piirre jäljellä.

Olette juuri siinä vaiheessa, että alkuhuuma on sammunut.

Suhdetta pitää hoitaa. Pitää olla aikaa keskusteluun. Pitää olla aikaa yhdessä tekemiseen. Parin vuoden jälkeen voi jo tiettyjä juttuja muistella. On aika koota sinun ja minun toiveet ja haaveet. Osuvatko ne yksiin?

todennäköisesti olette ihan normaalissa vaiheessa suhdettanne. Mikä siinä kumppanissa on tärkeää. Teillä on vielä paljon hyvää edessänne, jos molemmat niin haluatte.

 

[Mies_82]

Tauko ei teitä auta. Tauko on sellainen asia mihin molempien täytyy suostua ja mielestäni kenenkään ei missään nimessä kannata sellaiseen suostua, jos sitä ehdotetaan.

Jos parisuhteessa on ongelmia ei erillään oleminen niitä poista. Ne ongelmat saattavat unohtua ja kaipaus voi kasvaa, mutta ne ongelmat tulevat heti takaisin vähintään yhtä vahvoina pian yhteen palaamisen jälkeen.

Tauon sijaan pitäisi saada selville mitä ne ongelmat ovat. (Se alkukipinä/alkuhuuma muuten aina häviää tai muuttuu erilaiseksi jokaisessa suhteessa. Siitä löytyy paljon tietoa netistäkin) Tyttöystäväsi on jo luultavasti kallistunut eron suunnalle. Se, että alistuit taukoon etkä vaatinut ongelmien korjaamista yhdessä saa sinut hänen silmissään vain näyttämään heikolta.

Mahdollisesti hän etsii toista (tai jo parhaillaan tutustuu toiseen) ja pitää sinua varalla jotta voi palata kanssasi yhteen mikäli se toinen juttu kariutuu. Voi myös olla, että hän on jo päättänyt erota mutta ei osaa tehdä sitä kerralla vaan kituuttaa suhdettanne hitaasti poikki.

Oli miten oli, jos haluat pitää suhteen pystyssä sinun täytyy muuttua aktiiviseksi ja ottaa ohjat omiin käsiin. Ensin sanot, että muutit mielesi. Sano miksi et suostu pitämään taukoa. Haluat sen sijaan selvittää yhdessä hänen kanssaan mitä ne ongelmat tarkalleen ottaen ovat ja korjata ne ongelmat yhdessä (ne ovat jotain mitä hän haluaa mieheltä, mutta ei koe saaneensa sinulta).

Älä alistu mihinkään hänen vaatimuksiinsa tai toiveisiinsa suoralta kädeltä siinä pelossa, että menetät hänet. Sinun täytyy muistaa ajatella itseäsi myös ja olla myös vähän itsekäs. Ajattele, että olet hyvä mies kenelle tahansa ja on hänen menetyksensä mikäli hän ei sitä tajua. Et saa pelätä hänen menettämistään lainkaan. Sanot hänelle päättäväisesti suunnitelmasi ja hän saa joko seurata sinua tässä yrityksessä tai ei, mutta mihinkään muihin vaihtoehtoihin et suostu.

 

[ottaisinko]

... vai siirtäsinkö kinkut juustosämpylään, jolloin saisin molemmat. Ai, mutta silloinhan se toinen sämpylä ei maistu tulevaisuudessa miltään. Taidan sittenkin ottaa juustosämpylän ... ei ei kun kinkkusämpylän ... ei kun ... olenhan herra47 ... ja veivaan vasemmasta kädestä sämpylää oikeeseen käteen ...

Punanen kortti vaan erotuomarilta peliin ja räyhäporukka pois pelistä. Ja peli jatkuu. Ei mitään taukoja.

 

[Taukoilija minäkin]

Olen samaa mieltä mies_82:sen kanssa.

Taukoilu on pakoa todellisuudesta, vastuun välttelyä ja varma tapa ryssiä suhde, sillä ongelmathan säilyvät. Tauko on pahin tapa setviä ongelmaa, ei toimi.
Omissa suhteissani nämä "tauot" ovat olleet vain eron lykkäystä. Koittakaa setviä ongelmat jotenkin muutoin, etäisyyden otto, erilleen muutto jne. ovat vain ensikaikua tulevasta erosta.

 

[ace]

Siis olen kyllä kuullut että tämän ikäisinä parit yleensä pitävät hyvin helposti tämän tauon tapaisen asian ja ovat viellä palanneet yhteen, mutta on niitäkin jotka eroavat.
Niin meillä ikää löytyy 19 ja tyttöystävältä 17, hän stressaa todella helposti koulu menestyksestään ja olen kyllä yrittänyt auttaa häntä kaikin tavoin. Enkä usko että hänellä toinen mies olisi tähtäimeissä näillä näkymin, vaan veikkaisin koulua, voin kyllä vaikuttaa vähän naiivilta teidän joidenkin mielestä.

Ennenkuin päätimme pitää tauon niin me keskustelimme todella pitkään että mitä tekisimme, joten en alistunut tähän niinkun jotkut teistä sanovat vaan itse ehdotin tätä hänelle. Tämä päätös ei ollut kummallekkaan helppo, valvoimme pitkälle aamuyöhön ennenkuin molemmat sai unen päästä kiinni.

Olemme tunteet muutaman vuoden jo ennenkuin aloimme seurustella ja siitä se sitten lähti, ensimmäisenä tietysti mitä mies naisessa näkee on hänen ulkonäkönsä mutta sitten rupesimme olemaan enemmän kahdestaan kun pyysin häntä ekana kattomaan jotain leffaa. Ihastuin hänen luonteeseensa ja löysimme heti sen saman aaltopituuden eikä sitten mennyt kaukaan kun hän vei minulta sen järjen, niin täydellinen hän oli minun silmissäni.
Meillä oli se kipinä todella pitkään, vasta tämä viimeinen 1-2 kuukautta on ollut vähän se hukassa emmekä kumpikaan oikeen käsitä mitä tapahtui kun siitä puhuimme.
Oma osuuteni on ainakin että ikään kuin laiskistuin enkä enään tehnyt mitään kivoja yllätyksiä niinkun joskus minulla oli tapana tehdä. Emme osoitteleet toista sillä syyttävällä sormella vaan puhuimme kyllä että mikä vaivaa tai mitä on omasta mielestä tehnyt väärin.

Kiitoksia avusta kummiskin kaikille ja odotan tässä nyt että miten asia edistyy. En tietenkään odota liikoja etten tulisi niin hirveästi pettymään mutta en kumminkaan luovuta hänen suhteensa kiitos teille jotka näin sanoivat että ei saa luovuttaa.

 

[ace]

kauankaan*

 

[Sandra]

Minä olen naimissa ja olen ollut mieheni kanssa yhdessä 4vuotta. Meillä on kaksi pientä poikaa alle 3vuotiaita.. Meillä tunteet lopahti 3kuukaudeksi ja oltiin saman katon alla vailla mitään rakkautta.. lapset siinä kärsivät kun näkevät että vanhemmilla ei rakkaus kukoista.. Oli todella rankkaa.. Avioero oli mielessä mutta ratkaisuna ongelmaan lähdin lasten kanssa pariksi viikoksi sukulaiseni luo asumaan.. nyt kuitenkin kaksi viikkoa kulunut ja pian nään taas mieheni.. ja kun hänet tapaan taas niin tiedän että rakkaus kukoistaa paljon suurempana kuin koskaan.. Pieni erillään olo tekee hyvää mutta jos pitempään ollaan erillään voi toinen tottua elämään yksinään.. Asiat selviää puhumalla, ja nähdään mikä on ongelma ja miten voi parisuhteeseen saada uutta kipinää.. Hellimistä, yhteisiä harrastuksia, toisen ihmisen ilahduttamista pienillä teoilla, kumppanin kehumista..

 

[normaalia]

Kumpikaan ei oo vihanen toiselleen mistään

Harvinaisen hyvä tilanne!

<tuntuu et se kipinä mitä alussa oli, olisi kokonaan kadonnut>
Kuuluu asiaan.

<suhde ois niinku tosi hyvä kaveri tasolla>
Kuuluu asiaan, mutta harvinaisen hyvä tilanne!

<mut silti rakastetaan toisiamme todella paljon>
Jaa niin paljon, että on pidettävä taukoa? Bullshit!

<toivottaisiin et suhde saatais täl tauolla toimimaan.>
Ei se toivomalla siitä miksikään muutu! Voi alkaa rakastaa, jos sellainen toiminta kiinnostaa. Sitä täytyy sitten ihan omalla tahdonvoimallaan ylläpitää, päivastoin kuin rakastumista. Voi tuntua kovin tylsältä puuhalta entiseen verrattuna.

<Ite uskon et ongelmana on oma ikäni olen tyttöystävääni 3vuotta vanhempi koulun käynyt nuori aikuinen kun hän taas on viellä opiskelijana eli olemme aika nuoripari.>
Mikä ongelma?

<Onko teillä joillain samantapaista ongelmaa että tämä ns. kipinä olisi kadonnut mutta haluisitte sen takaisin suhteeseen?>
Tavanomaista menneen haikailua. Varsin yleinen 'ongelma'.

<Apu olisi tarpeen niin tietäisin et mitä voisi tehdä viellä?>
Alkaa rakastaa! Ei voi saada apua, täytyy ihan itse tehdä!

<Siis olen kyllä kuullut että tämän ikäisinä parit yleensä pitävät hyvin helposti tämän tauon tapaisen asian ja ovat viellä palanneet yhteen, mutta on niitäkin jotka eroavat.>
Kuinka kukin ruukaa.

<Enkä usko että hänellä toinen mies olisi tähtäimeissä näillä näkymin,>
Sitä originaalia 'kipinää' ei ole enää luvassa teidän välillenne. Uudelleen rakastuminen samaan ihmiseen on paljon harvinaisempaa kuin rakastuminen uudelleen eri ihmiseen.

<veikkaisin koulua, voin kyllä vaikuttaa vähän naiivilta teidän joidenkin mielestä.>
Koululla ei ole valitettavasti mitään tekemistä sen kuuluisan kipinän kanssa.

<ja siitä se sitten lähti, – Ihastuin hänen luonteeseensa ja löysimme heti sen saman aaltopituuden eikä sitten mennyt kaukaan kun hän vei minulta sen järjen, niin täydellinen hän oli minun silmissäni.>
On samantekevää miten sitä itsellesi selität! Rakastumisen prosessi on aina tasan sama, joka kerta jokaisella ihmisellä.

<Meillä oli se kipinä – on ollut vähän se hukassa emmekä kumpikaan oikeen käsitä mitä tapahtui>
Kuuluu asiaan. Se rakastuminen on nyt päättynyt, mikä on yhtä käsittämätöntä kuin sen alkaminenkin.

<ikään kuin laiskistuin enkä enään tehnyt mitään kivoja yllätyksiä niinkun joskus minulla oli tapana tehdä.>
Kuuluu asiaan.

<mitä on omasta mielestä tehnyt väärin.>
Ei mitään. Kuuluu asiaan.

<En tietenkään odota liikoja etten tulisi niin hirveästi pettymään>
Jos odotat kipinää, se on liikaa odotettu, mutta kuuluu asiaan (tavallinen toive).

<en kumminkaan luovuta hänen suhteensa kiitos teille jotka näin sanoivat että ei saa luovuttaa. >
Kuuluu asiaan. Voi alkaa rakastaa! Ei voi saada apua, täytyy ihan itse tehdä!

 

[Orange apple]

Ilmeisesti teillä kummallakin on se tilanne, että tämä on kummankin ensimmäinen vakavasti otettava seurustelusuhde. Ne harvoin kestävät. Vaikka suhdetta jatkaisikin, niin jossakin vaiheessa voi silti tulla tilanne, että kokee joutuneensa sitoutumaan liian aikaisin ja ruoho alkaa näyttää liian vihreältä aidan toisella puolella. Tilanne on silloin todella ikävä, jos tämä ihka ensimmäinen vakavasti otettava suhde päättyy siksi, että haluaa nähdä ja kokea muitakin kumppaneita, jos kumminkin tämä ensirakkaus on ollut todella hyvä ja siinä olisi aineksia vaikka mihin.

Minusta liian nuorena ei kannata sitoutua. Jos tyttöystäväsi kokee, että hänen täytyy saada vielä vähän vapautta, niin se on parempaa erota vaikka väliaikaisestikin kuin että hän alkaisi pettämään ja tekisi sitä salassa. Eli ekaksi erotaan ja sitten vasta katsotaan ja mietitään muita asioita. Voihan olla, että ero saa teidät kummatkin tajuamaan, että mitä olette menettämässä ja se kipinä palaa uudelleen. Fakta on kuitenkin se, että intohimo ei roihua ikuisesti täysillä, vaan se laantuu. Yleensä siihen intohimon tasaantumiseen menee aikaa puolesta vuodesta pariin vuoteen ja vielä niin, että mitä enemmän ollaan yhdessä, sitä nopeammin tasaantuu, mutta jos ollaan paljon erillään (esim. asutaan eri paikkakunnilla tai kyseessä on salasuhde, jossa nähdään harvoin), niin liekki voi palaa vuosikausiakin.

Tärkeintä on se, että keskustelette siitä, mitä suhteelta haluatte. Moni hyvä suhde päättyy, koska jompikumpi alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä ja se kumppani pitää valloittaa uudestaan ja uudestaan. Kun näkee vaivaa, niin ystävyys pysyy yllä ja intohimo roihuaa. Teillä on ainakin se hyvä tilanne, että olette ystäviä ja niihän sen pitää olla, koska se on pohjana silloinkin, kun seksi on (tilapäisesti) suhteessanne vähän vähäisemmässä roolissa.

 

[normaalia]

Teillä on ainakin se hyvä tilanne, että olette ystäviä ja niihän sen pitää olla, koska se on pohjana silloinkin, kun seksi on (tilapäisesti) suhteessanne vähän vähäisemmässä roolissa.

Rakastuminen on intohimoa, ne yhdessä ovat luonteeltaan ohimeneviä. Intohimo yhdistetään usein (ehkä virheellisesti) seksiin, missä se tietenkin tuntuu voimakkaasti läsnäolevalta 'kiksiltä'. Se on kuitenkin kokonaisvaltaista kehollisuutta ja paljon laajempi motiivi tuntemuksille. Se ei ole koskaan kyllästyttävää, päivastoin kuin 'motorinen' tarpeiden tyydytys tai 'tehoseksi', miten esim. arjen rutinoivuus voi joskus vaikuttaa.

Katso: Parisuhde- ja seksuaaliterapeutti Teija-Liisa Ranta vastaa
* Epävarmuutta on kaiken ikäisillä, mutta nuoruuteen epävarmuus ja “elämännälkä” usein kuuluvat. Tulkitsen kumppanisi “intohimon kaipuun” ainakin osittain tällaiseksi epävarmuudeksi ja elämännäläksi.*

http://www.suhdesoppa.fi/kysymykset/avovaimo-haukkuu-seksitaitojani/
* Kaikestä tästä tulee vain niin voimaton olo, kun ei osaa tehdä asian hyväksi mitään. *
Jos intohimo 'puuttuu', voi jelposti ajatella erotiikassa olevan jotain vikaa. Syy voidaan löytää epäsopivasta eroottiikasta, mihin ennen niin ihana kumppani ehkä syyllistyy?

* Olemme molemmat kuitenkin sitä mieltä, että ero on se viimeinen. Nyt vain tuntuu, että olemme umpikujassa, mistä ei ole ulospääsyä.*
Jos intohimo on suhteen edellytys, on ero todellakin vain ajan kysymys. Vaikka on totta, kuten nimim. "Orange apple" mainitsi: <että mitä enemmän ollaan yhdessä, sitä nopeammin tasaantuu, mutta jos ollaan paljon erillään, niin liekki voi palaa vuosikausiakin.>, on se silti harvinaista.

Jotkut valitsevat aina intohimon eli rakastumisen, ja se tarkoittaa yl. jatkuvasti uusia rakastumisia uusiin ihmisiin eli pätkäsuhteita.

Erittelemätöntä toisinajattelua seuraavista:
<se kumppani pitää valloittaa uudestaan ja uudestaan.>
<Kun näkee vaivaa, niin ystävyys pysyy yllä ja intohimo roihuaa.>
En ota kantaa onko se oikea vai väärä tapa elää, vaan katson vain tavoiteet jossain määrin mm. nimellisesti ristiriitaisiksi, vertailtaessa lyhyttä ja pitkää suhdetta.

 

[ace]

Elikkäs asia on nyt niin että ollaan juteltu pitkään ja aika paljonki asiasta ja tyttöystäväni sanoi että hänestä tuntuu jotenki sidotulta ja ymmärrän hänen tunteensa tässä tilanteessa hyvin.
Molemmilla on silti voimakkaat tunteet toisiamme kohtaan ja olemme hyvissä puhe väleissä tämänkin jälkeen ja aiomme tavata vielä.
Ja kun tossa aikasemmin sanoin niin hänestä on kuulemma tuntunut sidotulta ja varmaanki sen takia että hän oli aika nuori kun aloimme seurustella omaan ikääni nähden (saattaa joidenkin teidän mielestä tuntua vähän erikoiselta).
Hän sanoi että tällä hetkellä ei oikeasti tiedä mitä haluu ja toivoo että ymmärtäisin hänen tilanteensa, niin myös ymmärrän ja tiedän että nuorena kun alkaa seurustelmaan ja tulee se ensimmäinen kunnon pitkä suhde niin jossain vaiheessa saattaa tulla sellainen olo että jää jostain paitsi.
Näemme tässä lähi aikoina vielä molempien tahdosta ihan vain hyvinä ystäväni kahvin merkeissä.
Vaikka tämä ero sattuikin aluksi todella paljon kun en olisi halunnut näin alkuun erota niin silti olen osittain onnellinen kun kuulin hänen sanovan että hänellä on jotenkin helpottunut olo myös kun sai asiat puhuttua halki ilman mitään isompaa draamaa ja jäi vielä välitkin kuntoon.

Kiitoksia kaikille hyvistä avuista ja kommenteista tähän asiaan.
Itselläkin ihmeen hyvä olo tällä hetkellä mikä on oma mielestä outo kun ottaa huomioon nykyisen tilanteen.

 

[ace]

Asia on jatkanut aika pitkään ja on tullut avautumisia puolin sun toisin ja pidämme kaveri tasoa edelleen ja hyvissä puhe väleissä. Tuntuu että molemmilla on mennyt paremmin kun ollaan saatu juteltua asioista ja tuntuu myös että olemme olleet aikaisempaa avoimempia.
Tunteita löytyy vielä mutta sehän on normaalia.
Muutama tuttava on sanonut että kannattaisi katkaista välit kokonaan mutta en pidä sitä ihan hyvänä ratkaisuna, koska olemme tunteet niin pitkään eikä meidän ero ollut riitaisa että oltaisiin oltu vihoissaan toisillemme.
On nämä ihmissuhteet ja tunteet hankala juttu.

 

[Oikein tehty!]

Ihmissuhteet ovat hankala juttu tosiaan, mutta jos osaatte jo noin nuorina suhtautua eroamiseen ja asiasta keskusteluun nain fiksusti, tulee teista viela verrattomat puolisot ja vanhemmat jollekin, vaikka ei ehka toisillenne. Teista saisi moni nelikymppinen ja vanhempikin riitaisa eropari ottaa opikseen.

 

[ace]

Kiitoksia vain kannustuksista, en mä siitä voi toiselle millään suuttua koska vikaa oli molemmissa joten se olisi ollut ihan turhanpäiväistä. Me molemmat olemme ihmettelleet että miten nyt on näin avoin/vapautunut olo toisiamme kohtaan vaikka emme ole enään parisuhteessa vaan ihan kaveri tasolla, mitä nyt pieniä tunne purskahduksia tulee silloin tällöin.
En kuitenkaan ole vielä valmis ryhtymään uuteen suhteeseen kun se tuntuisi vain joksenki tällä hetkellä vain "laastarilta", kaveri porukalla on tullut pidettyä hauskaa ja pientä kuntoiluakin on tullut nyt harjoitettua.
Loppujen lopuksi uskon kyllä että oli paljon parempi molemmille erota ja mikä parasta pysyimme vielä hyvissä väleissä.