Eka lapsi luomuna, toista ei kuulu

shenda81 Mulle ei sit pidä tuo sanonta paikkaansa, kun ekaankin meni se reilu vuosi kuitenkin. Luulin et toka ois tärpännyt helpommin, mut oli turha luulo. Tai niin, onhan mulla vielä 3kk aikaa saada tärppi aikaseksi... Aika epätoivoista :ashamed:

 

Shenda mä menin tutkimuksiin jo 3 kk yrityksen jälkeen kun tuntui että kierto heitteli jonkin verran (ennen synnytystä oli säännöllinen) - mulle itse asiassa sanottiin että kannattaa ottaa labrat ym. koska on se endometrioositaipumus. Mulle tehtiin myös SSG varmuuden vuoksi, katsottiin että putket on auki ja sehän muutenkin lisää raskauden todennäköisyyttä.

Eli eivät varmasti naura sua mihinkään, on hyvä olla suunnitelma valmiina jos ei tärppääkään toivotusti!

 

Mä ajattelin kysyä että kannattaisko multa ottaa noita verikokeita josta näkee mm. kilpirauhasen tilanteen....pitää kysyy mitä mieltä lääkäri on.

Se hoitaja vaan oli jotenkin tosi outo kun sinne soitin...sanoi että niin kun nuo naiset on niin kärsimättömiä että jos hän nyt varaa sulle sen lääkäri ajan.Mä olin että häh???Meinasin sanoo jo että jos ei raha kelpaa niin menen jonnekkin muualle mutta antoi aamu-ajan joka on puol 09....Miten mä jaksan herätä kun nyt jo tuntuu että olisi ihana mennä nukkuun vaikka nukuin 2h päikkärit tänään.

 

Eli minäkin ilmoittaudun tähän pinoon kohtalotoveriksi.

Esikoinen sai alkunsa kolmannesta kierrosta, oikeastaan ensimmäinen kierto, jossa seksiä oli ovulaation aikoihin eli käytännössä ekasta kierrosta. Nyt ollaan yritetty kakkosta heti kuukautisten alettua eli n. puoli vuotta.

Olen kokenut kaksi keskenmenoa, peräkanaa ja prikuilleen samoilla päivillä eli 6+1. Eli olen tullut raskaaksi, mutta raskaus ei ole lähtenyt alkua pidemmälle, jostakin syystä. Nyt jo miltei kauhulla odotan, että raskaustestiin pärähtää se kaksi viivaa, koska sitten se piina vasta alkaa minun kohdallani. Olen toisaalta miettinyt, että odottaisinko tarkoituksella tuon 6+1 päivän yli ja tekisin raskaustestin vasta kun kuukautiset ovat kaksi viikkoa myöhässä.

Minulla tuo biologinen kello tikittää ja rankasti. Olen päättänyt, että jos en tule kesään mennessä raskaaksi tai jos tulee vielä keskenmeno, niin sitten hakeudun hoitoihin. Vasta kolmas keskenmenohan katsotaan jo "toistuvaksi", kaksi on vielä "normaalia".

 

Onpa kiva huomata, että pari tästäkin pinosta ovat jo saaneet plussan!
Mitkäs ovat muiden jatkosuunnitelmat?
Mä pähkäilen kahden vaiheilla, että yrittäisikö vielä luomuna vai uskaltautuisiko aloittamaan ne clomit? Siinä sitä onkin miettiminen...

 

Pikainen kommentti minultakin.. Meillä tyttö (nyt 3v.) sai alkunsa ensimmäisestä yrityksestä! Vuosi tehtiin toista ja sitten tutkimuksiin, munasolun kehityshäiriö ja spermakaan ei mitään parasta. ICSIin päädyttiin, ja alkio siirrettiin viikko sitten. Nyt odotan vaan kuinka käy..
Suosittelen menemään tutkimuksiin vaan rohkeasti ja laittaa pyörät pyörimään, varsinkin jos ikää on vähänkin enemmän. Onnea yrityksiin!

 

No niin nyt se täti sitten tuli kp oli 61/29 eli mentiin paljon yli.. Nyt 11.2 on lääkärissä käynti eli tutkiskellaan vähän ja katsotaan jatkoa..

harmittaa ja sit taas ei harmita..

Mitenköhän sitä osais antaa tänkin asian vaan olla niin että sitä ei miettis joka toinen minuutti???

 

Mitenköhän sitä osais antaa tänkin asian vaan olla niin että sitä ei miettis joka toinen minuutti???

Sehän tässä on pahinta, että ajatus alkaa pyörimään pelkästään tämän "lapsenteon" ympärillä. Ja mieliala muuttuu sen mukaan, että mikä kiertopäivä on menossa, ts. loppukierrosta, kun on jo varma tunne, että vieläkään ei ole tärpännyt, fiilikset ovat ihan maassa. Odottaa vain, että menkat tulee, jotta saatais uusi kierto alkuun ja taas samaa rataa.

Tuttujen raskausuutiset masentavat, vaikka samalla onkin tosi iloinen kavereiden puolesta, että nämä tulevat raskaaksi.

Lopulta sitä alkaa ihmetellä, miten sitä on voinut tulla raskaaksi esikoisen kohdalla. Mutta toisaalta sitä sitten osaa arvostaa esikoistaankin entistä enemmän, koska tajuaa, että esikoinen on todellinen lahja ja ihme.

 

Täällä sama tilanne, rakkaat "ketjusisaret". Ensimmäinen sai alkunsa luomuna 3kk pillereiden lopettamisen jälkeen. 06/08 alettiin toivomaan toista, mutta mulla meni puoli vuotta, ettei edes kuukautisia kuulunut. Joulun maissa tuli niukat, mut nyt ei ole tietoakaan. Oon käyny pari kertaa gynellä ja lähes anonut jotain hormoneja, mutta mulle vaan sanotaan, että odotellaan. Minusta se on kovin turhauttavaa! :-/ Kilpirauhas- ja prolaktiinikokeet on multa otettu ja ne on ok. Eli suositelkaa nyt jotain lääkäriä/asemaa, joka alkaisi heti hoitaa.

 

Eka tuli 18v. heti kun yks kerta meni "liian" lähelle ovulaatioo. Ei siis ollu mitenkään yritettykään.

Toista on yritetty nykysen kans huhtikuusta 06 lähtien tuloksetta :'( Hoitoja ei oo tehty kun ne on aina siirtyny millon mistäkin syystä, mutta nyt keväällä ois vihdoin tarkotus ja suoraan laparoskopian kautta koeputkihedelmöityksiin pahan endon takia.

 

Moi!

Täällä näyttäisi olevan kohtalotovereita... Ja tuttujakin Pikkukakkoshaaveilijoiden puolelta Oottekos vielä linjoilla?

Täällä alkoi juuri 12. yrityskierto. Eka lapsi sai alkunsa yhdestä ainoasta, ensimmäisestä ehkäisemättömästä kerrasta. Vaikka niin kävikin, ei mulla ollut suuria kuvitelmia että niin kävisi toisenkin kerran. No ei tosissaan käynytkään...

Mulla nyt alkamassa hoidot, hui. Ensi viikolla munatorvien aukiolotutkimus ja sen jälkeen lääkkeet kehiin. Miehen tavara ei aivan priimaa mutta pitäisi kuulema riittää raskautumiseen. ( mihinkäs muuhun niitä nyt tarvittaiskaan...)

Huhuu, missä kaikki? :wave:

 

Hei vaan,

Vosin minäkin tähän ketjuun liittyä, jos tämä vielä on hengissä?
Meillä on tasan kuukauden päästä 3v. täyttävä tyttö, joka sai alkunsa n. puolen vuoden yrityksen jälkeen. Nyt ollaan toista pienokaista yritetty jo pidempään, kaikkiaan aikaa on kulunut varmaan jo ainakin 1,5 vuotta, mutta välillä on ollut kausia, että vauvakuume on täysin kaikonnut, kai sitä välillä jotenkin väsyy jatkuvaan yrittämiseen ja pettymiseen

Mihinkään hoitoihin ei olla vielä hakeuduttu, vaikka olisi ehkä syytäkin. Miehen toinen kives ei ole laskeutunut lapsena itsestään, vaan se on jouduttu leikkauksella siirtämään omalle paikalleen...leikkaus ei edes onnistunut ensimmäisellä kerralla! Leikkausten jälkeen oli sanottu, ettei hän välttämättä pysty edes lapsia saamaan. Mutta selkeästi jotain toivoa on, kun yksi lapsi ollaan maailmaan saatu aikaiseksi. Omasta ovuloimisestakaan en ole varma. Ovista olen yrittänyt bongailla mammaksin liuska testeillä jo useamman kuukauden, mutta ikinä en ole saanut tarpeeksi vahvoja viivoja. Tuntemuksia oviksesta kyllä on, joten en ehkä täysin luota noihin testeihinkään, pitäisi kai ostaa se digitaalinen testi!

Tähän kiertoon ollaan panostettu aika paljon, käytössä on kaikenmaailman "poppakonsteja", kovin korkealla toiveet eivät silti ole! Varsinkaan, kun elämäni on aika stressaavaa, lähinnä opiskelujen vuoksi! Mutta pahin ruuhka niiden osalta alkaa olla kk päästä ohi ja kevätkin alkaa sitten lähestyä...

 

Mua kiinnostaisi tietää, mitä "poppakonsteja" olette yrittäneet. Mä olen naukkaillut vain vehnänalkioöljyä.

 

Mä olen ottanut päivittäin lusikallisen pellavansimenöljyä, tosin en ole mistään lukenut, että sillä olis raskaaksi tuloon mitään vaikutusta, sitä vain sattuu olemaan jääkaapissa...Mukana on tietenkin greippimehu ovikseen saakka sekä myös lusikallinen omenaviivietikkaa, jostain luin, että silläkin saattaisi olla vaikutusta, kamalan makuista se ainakin on!
Sen lisäksi syön vielä minidisperiiniä ovikseen saakka. Jotkut, joilla on tosi korkea Hb ovat hyötyneet siitä, ja minulla on aina ollut aika korkea tuo hemoglobiini. Minkään lekurin kanssa tuosta en tosin ole jutellut, joten hieman se arveluttaa... Mies saa päivittäin annoksen sinkkiä, koska senhän on huomattu parantavan siemennesteen laatua...Ja tietysti harrastamme suht paljon petipuuhia ja pidän jalkoja ylhäällä hommien päätteeksi aina jonkun aikaa. Ainakin siinä kierrossa mistä esikko sai alkunsa muistan pitäneeni jalkoa ylhäällä.
joo-o, tän koko litanian ku kirjottaa, alkaa tuntua siltä, että mun mun aivot on tainnut vaan pehmentyä kaikista noista "dropeista"!

 

Täällä ollaan matkalla kohti yhdeksättä yritystä, vielä ei yk8 ole ihan lopussa kun menkkoja ei näy mutta testi on negatiivinen. Tänään siis kp 31/28. Tosi raastavaa kun tietää ettei ole raskaana, mutta menkkojen puuttuessa sitä takertuu helposti pieneenkin toivon rippeeseen. Alkais nyt uusi kierto niin helpottais psyykkisesti.

Meillä ei ole niinkään muita poppaskonsteja käytössä kuin kevyet lääketieteelliset avut, ts. tässä kierrossa oli vain lugesteronit loppukiertoon ja ensi kiertoon otetaan munasolua tuuppaamaan pregnyl-pistos lisäksi. Jännittää sen pistäminen ekaa kertaa, mutta eipä tuo varmaan kummempi juttu ole.

Voi jösses miten voi tuntua pitkältä ajalta pelkästään jo seuraavaan ovikseen. Aargh. |O

 

Minäkin oon tuolta pikkukakkosta toivovien puolelta, meilläkin eka lapsi on luomuna ja toista haaveillaan. Esikoinen täytti justiin 3 vuotta ja tätä toista on noin puoli vuotta yritetty enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Ekan kanssa meni melkein vuosi pillereiden lopettamisesta että tulin raskaaksi, joten voi olla että nyt menee taas yhtä kauan,koska söin vuoden pillereitä endometrioosiin ja pillerit lopetin syyskuun alussa. Testeissä ei olla koskaan käyty eikä ainakaan vielä olla menossakaan. Silti aina kierron loppupuolella alkaa ajatella että jos nyt tärppäis ja melkein kuvittelee jo oireita, mutta yleensä ajattelen että ne ovat vain menkkaoireita. Lisäksi en tohdi tehdä raskaustestiä, koska pelkään pettyväni pahasti, jos en olekaan raskaana kaikesta "kuvittelustani" huolimatta. Joten olenkin ajatellut että jos joskus testiä teen, niin teen sitten kun menkat ovat ainakin viikon myöhässä.

 

Tänään on taas niitä päiviä että on jotenkin toivoton olo. Yk9, kp 7/28 ja alkoi pelottamaan jo tässä vaiheessa että taas tulee pettymys. Moni sanoo, että pettymyksiä on helpompi sietää kun aikaa menee, mutta mulla on ikävä kyllä toisinpäin. Viime kierron pettymys otti tosi koville. Tähän liittyen - en voi sietää itsessäni sitä, että toisten onni alkaa jo tuntua ahdistavalta ja raskausuutiset suututtaa ihan oikeasti. Sehän nyt ei p-kele ole multa pois kun muut raskautuu, mutta epäreilulta se tuntuu, sille en mitään mahda.

Chantal mulla on myös endometrioosi. Sekin pelottaa - mitä pidemmälle synnytyksestä mennään, sitä enemmän pelkään että se alkaa taas kehittyä.

Tällainen valitus tänään. Onneksi tiedän että muutkin käytte läpi samanlaisia tunteita. Jaksamista kaikille :wave:

 

en voi sietää itsessäni sitä, että toisten onni alkaa jo tuntua ahdistavalta ja raskausuutiset suututtaa ihan oikeasti. Sehän nyt ei p-kele ole multa pois kun muut raskautuu, mutta epäreilulta se tuntuu, sille en mitään mahda.

Veit jalat suustani. Masentaa tuolla toisella palstalla ne onnekkaat, jotka ilmoittautuu kuumeilemaan ja tulevat heti saman tien raskaaksi. Ihanaa heidän kannaltaan, mutta on enää vaikea olla aina onnellinen heidän puolestaan. Katkeruus harmittavasti nostaa päätään...

Taas kuultiin yksi raskausuutinen läheisiltä kavereilta, ja vaikka olen oikeasti onnellinen heidän puolestaan niin kyllä se kirpaisee silti. Jos meillä olisi heti tärpänny, meillä olisi jo kuukauden vanha vauva...

Tärppionnea kaikille tasapuolisesti, yritetään olla luovuttamatta! :heart:

 

Vanilja kysyit suositusta lääkäristä. Missä päin asut? Mä olen käynyt Helsingin Felicitaksessa, ja uskoisin että alkaisivat heti hoitaa jos sinne tai muulle vastaavalle yksityiselle lapsettomuusklinikalle menisit.

Meillä alkaa ensi kierrossa piikityksellä hormonihoidot. Mikäs tilanne muilla?

 

Katkeruutta täälläkin. Meilläkin olisi jo yli 3kk ikäinen vauva jos olisi heti tärpännyt. Kaveri alkoi yrittään lasta vasta kesän jälkeen ja on nyt jo pian puolessa välissä raskautta :/ Mutta en kyllä usko että osaavat arvostaa yhtä paljon sitä lasta kuin me, jotka sitä emme heti saa, kun sormia napsautetaan. Sori vaan :ashamed:

Itselläni eka clomikierto menossa, kp14. Olen yrittänyt tikuttaa ovista, mutta ei ole löytynyt. Ihmeellisiä nuo fertestit, kun ne tehdään aamupissasta ja muut ovistestit päiväpissasta, kun se hormoonihan alkaa vasta päivisin nousta, niin miten se sitten jo aamupissasta oviksen näyttäisi. Onhan se monelle näyttänyt, joten uskottava niihin kai sit on. :/
Puolivuotta mennään clomeilla. Annostus on 2tabl, mutta aloitin yhdellä, kun en heti alkuun kahta uskalla. Ei seurantaultria, ei irrotuspiikityksiä, eikä terojakaan enää, joten aika heikoilla mennään.

 

TVV sopiiko kysyä miksi sulle ei ole seurantaa tai pregnyliä määrätty?

Vanilja mä käyn kanssa Felicitasissa kuten Unis tuossa yllä. Suosittelen, jos olet täällä pääkaupunkiseudulla.

Unis laitan sulle kohta yv:tä..

 

Tinkerbelle Olen julkisella puolella ja gynekologi vaan sanoi että ei tarvi seurantaultria. Puolen vuoden päästä aikoo seuraavan kerran ultrata jos ei ole tärpännyt. Ei myöskään mitään verikoeseurantoja tehdä :/ Sit vielä kysyin siltä että millä perusteella määrää mulle heti 2tablettia otettavaksi kun kuitenkin kaksi luomutärppiä eikä kiertokaan ihan mikään mahdoton olo, niin sanoi, että määrää kaikille heti kaksi suoraan, että ei määrännyt sitä minulle mitenkään yksilöllisesti !!! Lisäksi tosiaan käski lopettaa terot, joita ehdin pari kiertoa syödä, joten saas nähdä mitä tästä tulee.

 

TVV siksi kyselinkin, kun mun lääkäri ei Felicitasissa määrännyt clomeja nimenomaan siksi koska mulla on omaa munasolutuotantoa - ettei sitten jouduta laittamaan yritystä tauolle jos kypsyykin monta munasolua. Ultratahan pitäisi kyllä aina, lääkärisi käytäntö kuulostaa minustakin puutteelliselta! Ja tuo puolen vuoden yksin yrittäminen ilman lääkärikontaktia tuntuu aika oudolta...En ihmettele yhtään että sua harmittaa ja epäilyttää.

Onko sulla mahdollisuus mennä yksityiselle?

 

Tinkerbell Soitin kaksi viikkoa sitten yksityiselle joka on tunnin ajomatkan päässä, mutta sieltä ei olisi saanut aikaa kuin vasta loppukuusta ja silloin on liian myöhäistä kun nyt on jo kp15. Olisi pitänyt mennä kahden tunnin ajomatkan päähän, joten jätän menemättä. Epäsäännöllinen kierto niin ei voi kovin etukäteen soittaa ja varata aikaa.
Mä olen tuntenut luomukierroissa ovisnippailuja mutta tikkuun en ole koskaan saanut yhtä vahvoja viivoja. En tosin ole monessa kierrossa tikuttanut, mut kuitenkin. Kun kävin luomukierrossa gynekologilla niin mulla oli kp13 ja silloin oli vain 10mm folli, joten gyne epäili ettei ovista tapahdu. Mietin vain, että muutenkin kun on pitkä kierto niin olisihan se ovis voinut tulla vasta kp18, kun 2mm päivässähän ne munasolut kasvaa, joten kp18 se olisi just ollut sen 20mm, mikä pitääkin. Otappa tuostakin sitten selvää...
Kokeilen kai pari kolme kiertoa tällä yhdellä clomilla ja nostan sitten siihen kahteen mikä alunperinkin määrättiin. Olisi vaan ollut kivempi kun olisivat edes ne verikokeet nyt ottanut että tietäisi tapahtuiko tässä eka clomikierrossa ovista, niin ei tarvisi annostusta nostaa, jos tapahtui. Tai eihän se vielä ole tapahtunut mutta sitten loppukierrosta olisi voinut ottaa edes verikokeet...

 

Hmm, tvv, kuulostaa kyllä oudolta tuo epäilys ettei ovista tapahdu ollenkaan.. Mulla on normaalimittainen kierto 28-29 päivää, ja silti ovis tapahtuu yleensä vasta kp 16-18 nurkilla! Tikkuun saan myös joka kk plussan joten kyllä mä varmasti useimmiten ovuloin.

Ja se ettei mitään verikokeita ole otettu.. Eikös ne ole se eka juttu mistä lähdetään? Mitenkäs sellainen ajatus, että varaisit yksityiselle klinikalle puhelinajan ja selittäisit tilanteesi - voisit pyytää lähetteen verikokeisiin ja käydä otattamassa ne omalla paikkakunnalla. Sitten ne voitaisiin lähettää sinne klinikalle ja saisit puhelimitse tulokset ja neuvot jatkoa varten.

En tiedä onnistuisiko, mutta mä luulen että kokeilisin tuota vaihtoehtoa.