Törmäsin tuossa keskusteluun siitä kuinka raskasta arki vauvan/taaperon kanssa on. Keskustelijoina 6kpl yhden lapsen äitejä joiden lapset oli 6kk-1v8kk ja kaikki olivat yhtä mieltä siitä että mikään homma ei voi olla niin raskasta kun vauvan kanssa kotona olo, ne jotka olivat palanneet töihin olivat onnessaan kun eka kerran vuoteen saivat pitää edes välissä pieniä taukoja.
Kaikilla siis oli terveet lapset, ei mitään koliikeitakaan ja suurimmalla osalla taisi olla miehetkin ihan aktiivisesti pyörittämässä arkea. Mutta yhteisesti siis tykkäsivät että vauvassa on niin hirveästi kiinni ettei siinä saa missään vaiheessa hetken lepotaukoa itselleen, kaikki lähtemiset ja menemiset on niin vaikeita ja monesti sitä on neljän seinän sisällä vankina. Yksi uskalsi miettiä toista lasta mutta kaikki muut olivat sitä mieltä ettei ikinä.
Mutta siis oikeasti... onhan tuo kuitenkin liioittelua? Tottakai raskaammalla hetkellä voi kaikki tuntua kaatuvan niskaan, mutta oikeasti ettei koko kotiäitiyden aikana saa yhtään lepohetkeä... :O
Kaikilla siis oli terveet lapset, ei mitään koliikeitakaan ja suurimmalla osalla taisi olla miehetkin ihan aktiivisesti pyörittämässä arkea. Mutta yhteisesti siis tykkäsivät että vauvassa on niin hirveästi kiinni ettei siinä saa missään vaiheessa hetken lepotaukoa itselleen, kaikki lähtemiset ja menemiset on niin vaikeita ja monesti sitä on neljän seinän sisällä vankina. Yksi uskalsi miettiä toista lasta mutta kaikki muut olivat sitä mieltä ettei ikinä.
Mutta siis oikeasti... onhan tuo kuitenkin liioittelua? Tottakai raskaammalla hetkellä voi kaikki tuntua kaatuvan niskaan, mutta oikeasti ettei koko kotiäitiyden aikana saa yhtään lepohetkeä... :O