Totta, jokainen kokee asiat omalla tavallaan. Omat lapseni kaipaavat minua mielestäni nyt hyvin monella tasolla, jopa enemmän kuin ollessaan vauvoja. On ihanaa, että voin aina keskittyä keskustelemaan heidän kanssaan kun he sitä haluavat, viedä harrastuksiin ja tapahtumiin aina kun sille on tarvetta jne. Pienen vauvan olemassaolo tekisi siitä kaikesta hankalampaa perheessämme. En myöskään halua noin pienille lapsille sitä rasitetta, että heille aina hoetaan, että sinä olet nyt iso, pitää ymmärtää tai viihdyttää pikkusiskoa/-veljeä tai auttaa äitiä, kun kuitenkin 4-5 vuotiaat ovat aika pieniä vielä ja mielestäni oikeutettuja lapsuuteen. Ehkä muutaman vuoden päästä... toisaalta, olivat lapset sitten miten pieniä tai isoja tahansa, niin varmasti ikäerosta voi löytää sekä positiivisia kuin negatiivisiakin puolia. Meille sopi näin, että elimme yhtä aikaa sen vauva-arjen molempien kanssa, aina lähekkäin, aina yhdessä.