Itse kyllä kerroin uudelle kumppanille, että ensimmäistä lasta odottaessani sain keskenmenon. Menetetty vauva ei siis ollut tuon mainitsemani uuden kumppanin, vaan entisen. Minun mielestäni asia oli merkityksellinen, ja koin tarpeelliseksi kertoa asiasta, kun lapsista ja niiden hankkimisesta puhetta tuli. Ajattelin, että joudun neuvolassa/muualla joka tapauksessa kasvokkain asian kanssa, jolloin uusi kumppani tietysti ihmettelee, miksen ole kolmannesta raskaudesta kertonut - vaikkakin oletettavasti ymmärtää, että noista asioista ei mielellään puhuta.
En ota kantaa siihen, pitäisikö ap:n kertoa 15 vuotta (?) vanhasta asiasta miehelle vaiko ei. Jos asia tuntuu jollain tavalla painavan mieltä, mietityttävän tai muuten olevan merkityksellinen, niin sitten totta kai ottaisin puheeksi. Meillä jokaisella kun kuitenkin on menneisyytemme ja entiset kumppanimme... jälkimmäiset ainakin suurimmalla osalla.
Jos asia nyt yllättäen tulee puheeksi jossain lääkärintarkastuksessa tms., saattaa mies tietysti ihmetellä hieman. Minä en sanoisi, että "Ei ole vain tullut kerrottua, koska kyseessä on niin vanha asia", jos asia ei kerran ole niin. Jos asiasta ei ole huvittanut puhua esim. sen ikävyyden tai kipeyden tai ihan minkä tahansa vuoksi, sanoisin tämän miehelle suoraan. Luultavasti hän ymmärtäisi.