Eilinen mielenhäiriö, miten tässä nyt toimia?

  • Viestiketjun aloittaja Idiootti
  • Ensimmäinen viesti
Idiootti
Olin eilen istumassa iltaa kuppilassa työkavereiden kanssa, kun seurueeseen ilmestyi mies, jonka kanssa olen aikoinaan ollut yhdessä samassa työprojektissa. Meillä oli silloin pientä viatonta flirttiä, ihan vain silmäpeliä. Mutta tästä on siis vähän yli viisi vuotta aikaa, en ollut silloin vielä naimisissa eikä minulla ollut lasta. Mitään ei silloin tapahtunut, mies seurusteli tahollaan ja proggis oli vain lyhytluonteinen. Olemme muutamia kertoja törmänneet tämän jälkeen, mutta huikanneet vain nopeat tervehdykset.

En tiedä mitä eilen päässäni sitten tapahtui, mutta kun mies istui pöytään, niin en vain saanut silmiäni irti hänestä ja mies oli tismalleen aivan yhtä hurmaava ja karismaattinen kuin silloin aikoinaan. Kävimme muutamia kertoja kahdestaan ulkona tupakalla ja puhuimme vanhoista jutuista lähinnä, mies ei kysellyt mitään perheestäni, vaikka uskon hänen itse asiassa jopa tietävän mieheneni.

Olin puolen yön jälkeen lähdössä kotiin, kun mies tulikin perässäni ulos tupakalle ja kysyi sitten suoraan, että haluaisinko ottaa vielä yhden lasillisen hänen luonaan, kun hän asuu aivan baarin vieressä.
No, menin miehen luo ja loput voikin sitten arvata.

Tulin muutama tunti sitten kotiin ja olo on helvetin epätodellinen. Mies on lapsemme kanssa purjehdusretkellä vielä huomiseen asti, eli en ole vielä jäänyt mistään kiinni. En tajua miten saatoin tehdä mitään näin typerää?! Rakastan miestäni ja lastani yli kaiken, enkä ole koskaan edes harkinnut pettäväni.
Eilinen yllättävä tapaaminen vain sai pään ihan sekaisin ja tuli olo, että oli pakko toteuttaa se, mikä jäi vuosia sitten tekemättä. En kehtaa soittaa kenellekkään ystävälleni, en voi puhua tästä kenellekkään. En kuitenkaan pysty olemaan vain yksin kotona kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Miten pystyn ikinä selittämään tämän tilanteen miehelleni?! Olen koko aamupäivän jo sulatellut ajatusta, etten välttämättä kertoisi ollenkaan, mutta pelkään että hän saa kuulla asiasta muuta kautta. Enkä minä osaa luultavasti valehdella rakastamalleni ihmiselle ollenkaan. Olen onnistunut yhdessä illassa pilaamaan kaiken!
 
mikä vaivaa?
:( Onko oikeasti mahdollista, että miehesi saisi tietää jotain muuta kautta? Tunteeko tätä miestä, jonka kanssa vietit yön?

Pidä mölyt mahassasi ja kärsi oma häpeäsi, kertomalla pilaat muidenkin elämän kuin omasi.
 
Idiootti
En ole varma, mutta minusta mieheni ja tämä eilen tapaamani mies ovat tehneet joskus töitä yhdessä. Olemme siis kaikki samalla alalla, työkaverit vain vaihtelevat aika usein. Mutta en tosiaan ole varma.

Paikkakunta ei ole pieni, mutta yhteisiä tuttuja löytyy varmasti meiltä kaikilta kolmelta, työn takia juuri. Harvemmin nämä jutut kai leviävät, en tiedä kun ei ole kokemusta. Onko täällä kukaan koskaan pettänyt, jatkanut elämäänsä siitä normaalisti? Voiko tämän kamalan tunteen kanssa oikeasti elää pitkään ja onko mahdollista, ettei jää kiinni?

En usko edes harkitsevani kertomatta jättämistä, mutta toisaalta silloin vain minä kärsisin ja se olisi minulle ihan oikein.
 
"vieras"
Nii mietippä miltä tuntuis jos miehesi olisi käynyt pikkusen rentoutumassa? :) Olisko ok?
Varaudu kostoon.. tai eihän se olis kuin tasapuolista jos kerrottuasi mieheskin kävisi jonkun viehättävän tuttavuuden kanssa yön viettämässä. Olisitte sitten sujut.. ;)

Joko kerrot itse katuen tai odotat kiinni jäämistä. Kumpi lie pahempi..
 
"Hmmm"
Minä petin aiemmassa suhteessa ja jatkoin suhdetta. Jäätävä morkkis vuosikausia oli minun rangaistukseni enkä halunnut lievittää omaatuntoani kertomalla miehelle
 
"vieras"
Noh, eipä sulla ole muuta mahdollisuutta kuin kantaa vastuusi, kertoa miehelle ja kärsiä seuraamukset.
Tyhmästä päästä kärsii koko elämä.

Laita lapsi vaikka mummolaan, jotta voitte keskustella rauhassa, toisinsanoen mies saa huutaa sulle rauhassa, jos siltä tuntuu.
 
"vieras"
Mjoo. Paska homma. Teit jotain, mitä kovasti halusit, nautit siitä, mutta lopputulos on kuiteskin itku ja hävetys ja pelko.

Mikä sua eniten tässä tilanteessa surettaa? Kiinnijäämisen pelko? Entä jos olisit ihan satavarma, ette jää kiinni, olisiko olosi parempi, sulla olis ihana salainen muisto?

Nää on hankalia juttuja joo. Toisaaltahan se mistä ei tiedä, ei satuta. Et ole rakastunut toiseen ja jättämässä perhettäsi. Hetken huuma ja that´s it.

Vaan jos mies saa tietää. Mitenhän hän suhtautuisi? Harvassa lienee ne kumppanit, joille pettäminen ei ole pieni maailmanloppu.
 
Idiootti
Pahinta tässä on nimenomaan se, että mieheni ei todellakaan ole osannut pelätä mitään tälläistä. Enkä minäkään. Tuntuu helvetin kamalalta vetää matto toisen jalkojen alta kokonaan ja meidän lapsemmekin on vielä niin pieni. En tiedä voisiko mies koskaan antaa anteeksi, emme ole joutuneet tälläisistä tilanteista aikaisemmin keskustelemaan. Voi paska, nyt ei voi muuta sanoa!

Ja kyllä, minä rakastan miestäni yli kaiken. En ole koskaan harkinnut pettäväni. Se mitä eilen tapahtui ei ole selitettävissä oikein millään. En tunne tätä viime öistä kohtaan mitään ihastusta tai mitään.
 
"vieras"
No voi damn :( Toivotaan, että pääsette kuitenkin tästä kriisistä yli ehjin nahoin ja yhdessä.

En tiedä. Olisko helpompaa, jos tällaisista osaisi, kehtaisi ja voisi sopia jo suhteen alussa. Että jos, tai paremminkin KUN se houkutus kohdalle sattuu, mitä saa tehdä ja mitä ei. Tuntuu vaan olevan jotenkin selviö, että pettäminen on aina ei ei. Vaikkei se välttämättä todellakaan ole kuin seksiä, hetken huuma, ilman tunteita. Ei mitään parisuhteeseen ja rakkauteen verrattavaa.

Kummallisia on ihmiset. Voimia.
 
kfkfkf
Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28723880:
Kerro miehelle. Ansaitsee tietää totuuden.
Niimpä, mies voi sit itse päättää haluaako jatkaa petturinaisen kanssa vai mitä.

Itse kertoisin ja mies sais päättää tulevaisuudesta, meillä tosin ei olis edes mahdollista että tulis tällaista tilannetta eteen. 500% varmuudella kumpikaan ei pettäisi.
 
"vieras"
Alkuperäinen kirjoittaja Yh-isä;28723880:
Kerro miehelle. Ansaitsee tietää totuuden.
Hei tuo on sun mielipide.

Mun mielipide on se, että jos mun miehellä olis tuollainen tilanne kuin ap:llä (kertalaaki ilman tunteita eikä ikinä enää) eikä asia ikinä, ikinä voisi tulla muuta kautta julki, niin en haluaisi tietää.

Se olis vähän niinkuin koittais vaan omaa huonoa omaatuntoa vaimentaa "tekemällä oikein" -paskat, sais mulle(kin) vaan pahan mielen. Edelleen: mitä en tiedä, se ei mua satuta.
 
  • Tykkää
Reactions: dipt
vastaus
Kuulostaa siltä että miehesi kanssa asiat ovat kuitenkin hyvin. Lapsikin kuviossa mukana.

Oletko huoletinut ehkäisystä ja sptautien torjunnasta täysin? Jos olet (voikohan ihan varma ollakkaan?)niin en tiedä kannattaako
elämää pilata kertomalla? Mitä saavuttaisit sillä? Mitä menettäisit? Ero, lapsen huoltajuusasiat, tapaamiset, uudet puolisot, asumisjärjestelyt jne sitten aikanaan tulossa jos asiat menevät pieleen. Itse tunnet miehesi parhaiten, miten voisi asiaan reagoida? Voisitko kertoa osatotuuden eli että kävit yömyssyllä ja tulit kotiin?

Joku aiemmin kommentoikin että jos joskus jäät kiinni niin sitten mennään tilanteen mukaan. Puhuukohan toinen mies asiasta jollekin? Sinä et voi kertoa kenellekkään,edes ystävillesi koska sitten sana leviää kuitenkin.
 
Idiootti
Olin minäkin varma, etten petä koskaan. Ja sitten kävi näin.

Ehkäisystä huolehdittiin.

En tiedä varmasti, miten mieheni reagoisi. Sen tiedän, että hän murtuisi täysin, sillä tämä pettäminen oli tosiaan täysin odottamatonta. Meillä ei ole ollut suhteessa mitään kummempia ongelmia, korkeintaan ollut puutetta yhteisestä ajasta. Meillä molemmilla on epäsäännölliset työajat ja usein vietämme vapaa-aikaa koko perheen kesken. Emme ole kahdestaan juuri missään, paitsi iltaisin ja öisin kotona. Muutaman kerran näiden vuosien aikana olemme saaneet vietyä lapsemme miehen vanhempien luokse, jolloin olemme käyneet esimerkiksi ystäviemme tupareissa tms.

Tätä toista miestä kun en juuri oikeastaan tunne, kuten aiemmin mainittu niin enemmän tälläinen hyvänpäivän tuttu. Olemme kuitenkin aikuisia ihmisiä, joten en usko, että hän esimerkiksi leveilisi kavereilleen, että sai kaadettua minut sänkyyn? Enkä tiedä edes sitä, seurusteleeko hän tahollaan. Sen tiedän, että me tulemme vielä törmäämään monta kertaa. Pitäisikö minun soittaa tälle miehelle ja selittää tilanne?

Mitä enemmän nyt mietin omalla miehelleni kertomista, sitä hirveämpi tunne minulle tulee.
 
kaiho
Voi ihmettä, en uskonut ikinä vastaavani tälläiseen ketjuun, mutta jotenkin sun on itse tehtävä päätös minkä kanssa pystyt elämään. Jotenkin voisit laittaa tuon alkoholin piikkiin, mutta tuskin luottamus koskaan palautuu, jos kerrot. Vielä pahempi, jos kuulee muualta. Mutta kuka nyt juoruaisi.. :(

Ehkä pahinta on tilanne itsekunnioituksellesi, ja tietysti olet nyt pettänyt miestäsi, ehkä vienyt lapselta perhe-onnen. :( Mutta en halua tietysti ajatella noin totaalisesti, vaan nyt on rakennettava hommaa eteenpäin...

Jos kertoisi miehellesi, niin kertoisit tehneesi elämäsi pahimman virheen.. Mutta en tiedä, kannattaako kertoa ja onko mahdollista saada anteeksi tälläistä. Oma periaatteeni olisi että suhde olisi ohi vääjäämättä, jos toinen pettäisi.
 
.....
Mutta jos kerrot, siitä todennäköisesti tulee pitkä ja kivinen tie rakentaa luottamusta uudelleen. Ehkä se onnistuu, mutta on varmasti rankkaa teille. Entä lapselle sitten? Onko teillä voimia olla vahvoja vanhempia samalla? Ja jos ero tulee, on se kuitenkin jonkinlainen kolaus myös lapselle, vaikka se yritettäisiin hoitaa kuinka hyvin tahansa. Sekin tietysti painaa, jos pidät salaisuuden. Miten se vaikuttaa sinuun? Viekö sinun voimiasi?

Yrittäisin varmaan miettiä, mikä on vähiten huono vaihtoehto ja niin että lapsi olisi tärkeimpänä ajatuksissa.
 
totuus kannattaa aina
Kerro totuus, se on paljon parempi vaihtoehto kuin ottaa riski että mies kuulee muualta totuuden. Jos kuulee muualta niin se on sitten melko varma ero, koska sitten sä oot sekä pettänyt että lisäksi salannut/valehdellut eli tilanne on paljon pahempi
 

Yhteistyössä