Eikö tämä ole hiukan kummallista (ja loukkaavaa!) käytöstä?

Ja täytyy valitettavasti ap:lle sanoa että nyt kyllä siirryt vähän "eri planeetalle" kuin ystäväsi ainakin vähäksi aikaa. En olisi itse halunnut moiseen uskoa, mutta niin siinä helposti käy. Mutta veikkaisin että ystäviltäsikin alkaa vauvauutisia kuulua parin vuoden sisään

 

onnea raskaudestasi! Kyllä minä ihmettelen ihmisten asenteita, jos idea on. Että muiden asiat eivät kiinnosta tippaakaan... Tosi itsekeskeisiltä kuulosti moni teksti ketjussa.

 

Viiden naisen kaveriporukka, joka on pitänyt yhtä 10 vuotta asuen eri kaupungeissa. Yhteyttä pidetään pääsääntöisesti s-postilla, ryhmäviesteillä. Tavataan 3-4 krt vuodessa.

Ilmoitin koko porukalle raskaudestani runsas kk sitten, johon sain onnittelut kahdelta, kahdelta tuli kummallinen vastaus jotain sinne päin. Sitte täydellinen radiohiljaisuus. Maanantaina kerroin toisessa ryhmäviestissä, että rakenneultrassa kaikki hyvin ja odotamme tyttövauvaa. Tähän viestiin ei ole kukaan vastannut mitään. Kyselin myös kuulumisia ym.

Jotenkin kyllä loukkaannuin.. enkä oikein tiedä miten tuollaiseen pitäisi suhtautua. Onko tässä sitten takana se, että näillä neljällä ei ole lapsia? Voin vain arvailla syitä moiseen käytökseen, mutta oudoltahan se tuntuu. Eikä tässä oikein voi alkaa kysellä että no mikä on, miksi ette vastaa?!

Siis laitoit kaksi viestiä? Ensimmäisessä kerroit raskaudesta, toisessa kerroit ultrakuulumiset?
Minusta se kuulostaa jo jauhamiselta lapsettomien mielessä...

Olet toki taatusti onnellinen raskaudestasi. Onnea muuten tältäkin suunnalta!

Mutta ihminen joka ei ole koskaan ollut raskaana, ei suunnittele lasta tai jota ei lapset kiinnosta ei vain yksinkertaisesti OSAA ajatella asiaa niinkuin sinä. Heille se on ihan ykshailee.
Olen tämän kokenut ihan henkilökohtaisesti.

Lapsettomilla ei tule sellainen asia yksinkertaisesti mieleen.

 

Koita ottaa asia niin vain että he eivät näe tuota sinun kantaasi. Eivät osaa kannustaa kun ei niitä omia lapsia ole. Aika moni ei osaa suhtautua raskauteen ja vauvaan jos omia ei vielä ole. Se on aika vieras käsite. Varmaan asian toisin ottaisivat jos odottaisivat tai olisi niitä lapsia.

Mulle kävi niin että pari ystävää etääntyi kun odotin ekaani. Ja nyt taas ollaan lähennytty yhden kanssa kun hänkin sai oman esikoisensa. Niin se vain menee. Ei siitä mun milestä voi oikein loukkaantua, vaikka se surettaakin.

Vähän sama asia kun outoa ihmistä kadulla ei aina kiinnosta jonkun pikkupallerot ja niille juttelu.

 

Olet juuri kokemassa sen ikävän asian, minkä suurinosa tullessaan raskaaksi kokevat eli kaverit häviää samantien. Parhaat ystävät ehkä säilyvät mutta muut katoavat.Näin tuntuu kaikille tutuille käyneen...

Näin kävi minullekin. Vain kaksi oikeaa ystävää jäi. Kuulumisia nykyään silloin tällöin vaihdellaan vanhojenkin ystävien kanssa. Olen tässä kahden vuoden aikana myös saanut yhden uuden hyvän ystävän

 

Onpas taukkeja!

 

Samanlaista mullakin. Viesteihin kyllä vastataan, mutta ei paljon kylään pyydellä tai kukaan tuu meilläkään käymään tai pyydä mihinkään menoihin mukaan. Raskausaikana nähtiin vielä usein, mutta lapsen synnyttyä ei enää.

 

Toivottavasti saatte te kaikki viestittelijät äiti-kavereita näiden lapsettomien tilalle....

 

Ja täytyy valitettavasti ap:lle sanoa että nyt kyllä siirryt vähän "eri planeetalle" kuin ystäväsi ainakin vähäksi aikaa. En olisi itse halunnut moiseen uskoa, mutta niin siinä helposti käy. Mutta veikkaisin että ystäviltäsikin alkaa vauvauutisia kuulua parin vuoden sisään

Tää on totta ja se tuntuu surulliselta molemmin puolin. Mä oon se lapseton. Oon kyllä iloinnut raskausuutisista ja ultrakuvista, mutta kun kerta toisensa jälkeen kokoonnutaan porukalla, jossa minä olen ainoa lapseton, niin...
Väkisinkin sitä jää ulos. En mä pääse niihin juttuihin mukaan. En tiedä, millaista on olla raskaana, synnyttää, imettää, olla äiti, valvoa öitä. En osaa vertailla vaunuja, vaippoja, ruokia, päiväkoteja. Haluaisin olla ystävieni kanssa ja jutella kaikista noista asioista, mutta koen tulleeni rajatuksi ulos, ihan heidän puoleltaan. Kaikesta yrityksestä huolimatta, tunnen itseni vaan niin eri planeetalla eläväksi. Tuntuu tyhmältä selittää omia työkuvioita kun toiselle on juuri syntynyt uusi ihminen.

 

Nainen saa olla mutta jos on äiti, tai tulossa äidiksi, se ei saa näkyä eikä kuulua.

Kertokaa, saanko minä sanoa sitten toisille että heidän työpaikkansa, puolisonsa, häänsä, läheisten hautajaiset, sairaudet, paranemiset, valmistumiset jne. ei kiinnosta vittuakaan, ja sovitaanko että ette saa loukkaantua?

Miltä se tuntuu, kun ystäviä ei kiinnosta joku itselle tärkeä asia? Tuntuuko kivalta?!

Et saa sanoa ettei sua kiinnosta. Ei tässäkään ap:lle niin sanottu. Ajatelkaa nyt uudelleen. Aloittaja sanoi tuttaviensa reagoineen raskausuutiseen. Pari oudosti, pari mukavasti.

sitten ap kertoo seuraavassa viestissä rakenneultrassa käynnistä. Mitä jos näillä lapsettomilla ihmisillä ei yksinkertaisesti ole mitään käsitystä rakenneultrasta. Mitä pitää kommentoida tällaiseen.

On asioita joita käydään läpi ja joista keskustellaan niiden ihmisten kanssa joilla on sama kokemusperä niihin; lapsista/raskaudesta niiden kanssa joilla se aihepiiri on tuttu, mutta useinkaan lapseton sinkku ei oikeasti välitä mistään rakenneultrista tms. tippaakaan. Kyllä tämänkin täytyy olla hyväksyttävää. Eikä se tee ihmisistä kylmää ja tunteetonta.

Mä myönnän ihan suoraan että ennen omia lapsia ei mua vähääkään kiinnostanut muiden lapset taikka raskaudet. Vasta oman lapsen syntymän jälkeen tämä asia muuttui. Aikansa kutakin, maailma muuttuu ja niin on tehtävä itsekin sen mukana

 

[QUOTE="ninni";26245889]Tää on totta ja se tuntuu surulliselta molemmin puolin. Mä oon se lapseton. Oon kyllä iloinnut raskausuutisista ja ultrakuvista, mutta kun kerta toisensa jälkeen kokoonnutaan porukalla, jossa minä olen ainoa lapseton, niin...
Väkisinkin sitä jää ulos. En mä pääse niihin juttuihin mukaan. En tiedä, millaista on olla raskaana, synnyttää, imettää, olla äiti, valvoa öitä. En osaa vertailla vaunuja, vaippoja, ruokia, päiväkoteja. Haluaisin olla ystävieni kanssa ja jutella kaikista noista asioista, mutta koen tulleeni rajatuksi ulos, ihan heidän puoleltaan. Kaikesta yrityksestä huolimatta, tunnen itseni vaan niin eri planeetalla eläväksi. Tuntuu tyhmältä selittää omia työkuvioita kun toiselle on juuri syntynyt uusi ihminen.[/QUOTE]

Ja mä tunnen itseni ulkopuoliseksi kun puhutaan työasioista...ihan ulkona!!!

 

En laittanut mitään kuvia, kerroin että iso helpotus kun kaikki ok ja sukupuoli oli tämä. En muuta.

Mutta ilmiselvästi olin tosi tyhmä näin tehdessäni, se on tullut nyt hyvin selväksi. Kiitos.

Ajattelin tässä(kin?) itsekkäästi että olisi kiva kuulla samassa tilanteessa kaverin vastaavan uutisen. Olen sitten ilmeisen outo kun minua kiinnostaa ystävien elämä kaikkine kuulumisineen, oli ne sitten työjuttuja, lomareissuja tai suhdekuvioita/perheasioita.

olin just kirjottamassa kommenttia et mikä hitto ihmisiä risoo että sua eli ap.ta pitäis kiinnostaa toisten intian reissut ja työ(boring)kuviot mutta sitten raskaudesta ei sais puhua ollenkaan? voi hitto soikoon, sekin on sitä normaalia elämää! samanlailla kuin reissut ja työt sun muut leffassa käynnit. kyllä on epäempaattista porukkaa vastaamassa

 

Kaverit onnittelivat (tai ainakin puolet) raskausuutista. Kuten moni muukin on sanonut, niin ei mulla lapsettomanan ollut hajuakaan ultrista. Lapseton ei oikein tajua, miten iso juttu tuo on. Ystävät voivat helposti pitää ultraa kuten mitä tahansa normaalina neuvolakäyntinä eivätkä tajua onnitella.

 

Sulle tärkein. Heille se ei merkinnyt yhtään mitään. Tyttö tulossa, vai niin. Heidän elämänsä jatkuu kuten ennenkin, ei heidän elämänsä muutu siksi että olet raskaana.

Mut ap:n pitäis olla kiinnostunut heidän työkuvioistaan ja matkoistaan jotka ei liity hänen elämäänsä mitenkään.

Hei haloo!! Ystävyys tarkoittaa et on kiinnostunut toisen elämäst.

Itsellä city sinkku kaveri jolle kerron omasta elmästä kuten hänkin kertoo omastaan. Vaikka maailmamme on todella kaukana toisistaan.

 

Kai tämmösissä asioissa sitten näkyy se, että kuka on ns. sydänystävä ja kuka vähän etäisempi.

 

AP: uskon, että ystäväsi ovat puolestasi onnellisia, mutta lapsettomille raskauteen liittyvät asiat ovat outoja, joten niihin kommentointi ei onnistu luontevasti, varsinkaan sähköpostin välityksellä. Jos ystäväni kertoisi minulle sähköpostitse käyneensä ultrassa, en varmaan minäkään kommentoisi mitenkään. "Aha" viestin lähettäminen tuntuisi jotenkin kornilta. Mitä ihmettä siihen pitää vastata? Hieno homma? Sattuiko se? Oliko ällöttävää? Selviskö DOWN?

Kahden kesken jutellessa on mielestäni helpompi jutella vauvajuttujakin. Raskaana oleva kertoo odotuksistaan ja peloistaan tulevaa kohtaan, minä kerron odotuksistani ja peloistani esimerkiksi johonkin tapaamaani mieheen liittyen. Ystävyys on vastavuoroisuutta, mutta sähköposti on hankala formaatti vastavuoroisuuteen. Äänenpainot eivät välity tekstissä, joten helposti tekee vääriä johtopäätöksiä kommenteista, jotka toinen on tarkoittanut hyvällä, ironisesti tai sarkastisesti.

Lapsettomat eivät edes osaa ajatella, että raskaana oleva odottaa kommenttia ultrakäynnistä. Ethän sinäkään välttämättä kommentoi, jos ystäväsi kertoo käyneensä hammaslääkärissä. Meille lapsettomille ne ovat rinnastettavissa olevat asiat.

 

Kiinnostava aloitus. Olen itse parasta aikaa raskaana ja kommentit on vaihdelleet laidasta laitaan, juuri sieltä "aijaa"-osastolta todella lämpimiin onnentoivotuksiin, jopa vieraammilta ihmisiltä. Jälkimmäiset ovat hämmentäneet enemmän kuin välinpitämätön suhtautuminen, koska olen itsekin aina ollut semmoinen joka ei osaa toisen raskauteen mitään sanoa, eikä edes muista aina onnitella...tarkoittamatta sillä mitään pahaa. Se on ollut tähän saakka vähän kuin talonrakennus, epäkiinnostava asia, jota on vaikea käsittää jonkun kiihkeästi elämäänsä haluavan .

Mutta siis, ap, tuossahan voi olla taustalla monta syytä, ja kullakin ystävällä omansa!
-Ystäväsi eivät osaa nostaa raskausuutista muita uutisia ylemmäs tai tärkeämmäksi, vaikka ehkä ulkoisesti tajuavatkin että kyse on isosta jutusta
-Asia ei kiinnosta ja vastaaminen unohtui, tylsää raskaana olevan kannalta mutta inhimillistä
-Haluaisivat itsekin samaan tilanteeseen ja kateus/ahdistus oman elämän "jämähtämisestä" painaa
-Pelkäävät, että katoat mammaplaneetalle (ystäviäni seuratessa olen tullut siihen tulokseen, että pelko on erittäin aiheellinen...)
-Moni saattaa myös pitää omia kuulumisiaan "pieninä", näin totesi hiljattain ystäväni, jolle kerroin raskaudesta ja kysyin heti perään, miten hänen eronsa sujui. Ero/muutto/läheisen kuolema/uusi työ/pitkä matka jne. ovat isoja juttuja, ei raskaus välttämättä ole noita suurempi varsinkaan sellaiselle, joka ei ole sitä kokenut. Eikä välttämättä muutenkaan, elämässä on niin paljon muutakin.

Neuvo jatkaa keskustelua aivan jostain muista asioista oli hyvä. Ehkä voisit myös kysyä ystäviltäsi, jos he läheisiä ovat, että miltä raskausuutisesi heistä tuntui (ja kysyt tätä siksi, etteivät he ole asiaa niin kommentoineet tms...?) Laitoin omille ystävilleni raskausuutisen kertomisen jälkeen viestin, missä mainitsin että ymmärrän täysin jos asia herättää ristiriitaisia tunteita, ja olen itsekin niitä kokenut koska pelottaa että ystävä/ystävyys muuttuu liikaa. Sain siihen kivoja vastauksia, joissa todettiin että raskaus on iloinen asia, kunhan vielä jatkossakin pääsemme välillä yhdessä ulos jne. Ja eräs ystävä totesi suoraan, ettei osaa suhtautua raskauteeni. Sanoin, että ei tarvitse mitenkään kummemmin suhtautua, mä hoidan tän jutun ja me voimme puhua muista asioista .

Yksi asia mikä saattaa hämmentää kavereita, on puheen/termien muuttuminen "mammamaisiksi" - yksi niistä on tuo rakenneultra. Joku totesikin että se ei kerro monille mitään, ja saattaa aiheuttaa jonkinlaista vierauden tuntua, kun kuuntelija tippuu heti kelkasta toisen kertoessa uutisiaan.

Toivon sulle tsemppiä ap, minusta vaikutat järkevältä ja sellaiselta, joka pitää myös ystävistään huolta! On heille tärkeää, että sua kiinnostaa myös heidän kuulumisensa jatkossakin.

 

Lapsettomat eivät edes osaa ajatella, että raskaana oleva odottaa kommenttia ultrakäynnistä. Ethän sinäkään välttämättä kommentoi, jos ystäväsi kertoo käyneensä hammaslääkärissä. Meille lapsettomille ne ovat rinnastettavissa olevat asiat.

Tämä on muuten ihan totta, ja jo raskausviikolla 15 se meinaa unohtua, vaikka aiemmin olin se joka ensimmäisenä ärsyyntyi kavereiden raskausuutisista....

Yksi syy on Facebookin yliannostus, siellä ei lapsiuutisia pääse mitenkään pakoon varsinkin jos on kolmekymppinen. Siksi osa ystävistä voi olla jo alunperin aivan kypsä koko aiheeseen, ennenkuin ehtii edes uutista kertoa.

 

[QUOTE="heidi";26244606]Vaikka sinun elämäsi pyöriikin nyt raskautesi ja tulevan lapsesi ympärillä, niin muille ihmisille se ei välttämättä merkkaa mitään muuta kuin "ai se on raskaana, aha."
Muutoinkaan itselläni esimerkiksi ei ole tapana onnitella ennen kuin lapsi on syntynyt.[/QUOTE]

Vähän samaan tyyliin mäkin ajattelen. Itse oon nyt raskaana 37. viikolla enkä kyllä oo raskausuutisen jälkeen sanallakaan ottanut raskauttani puheeksi ellei joku siitä erikseen puhu. Kaverisi eivät ole raskautta itse kokeneet, eivätkä siis välttämättä ajattele että esim rakenneultrassa käyminen on jotain erikoista. Ja kaikki nyt ei vaan jaksa innostua raskauksista ja vauvoista, vaikka kuinka olisi hyvästä kaverista kyse. Vähän sama kun joku ostaisi koiran ja olisi pettynyt kun kaverit ei sen kuulumisiin kommentoisi...

 

Hyviä neuvoja olet saanut. Toivottavasti sinulla on sellaisiakin ystäviä, joiden kanssa voit raskautesi jakaa Kaikkien kanssa ei voi, mutta se ei ole sinulta pois. Saat silti lapsen ja kaiken sen ihanan, mitä lapsen myötä elämään tulee.

 

Nosto.

 

Mikäs juttu tämä nyt on, että raskaudesta tai lapsista ei saa puhua?! Päteekö sama homma sitten urakehitykseen, uusiin koteihin, ihmissuhteisiin ja lemmikkeihin? "Älä vaan mainitse asiaa enää, paitsi jos joku erikseen kysyy." Mistäs ihmiset sitten saa puhua jos ei elämästään? Helvetti teidän kanssanne!

 

Minä kyllä loukkaantuisin jos ystäviäni ei kiinnostaisi elämäni. Ihme porukkaa täällä.. Teillä ei taida olla oikeita tosiystäviä? Kaikki mun ystävät oli sillon lapsettomia kun itse tulin raskaaksi. Silti jokainen kyseli miten voin ja miten raskaus menee ja musta se oli ihan normaalia. Niin minäkin kyselen ja puhun ystävieni kanssa asioista jotka ovat heille tärkeitä ja ajankohtaisia.

 

Ei minusta kuulosta loukkaavalta.
kaikki neljähän vastasivat siihen ilmoitusviestiin jossa kerroit raskaudesta.

Ei normaali ihminen ala ahdistella ystäviä jollain ultraviestillä. Haloo!!! Se on sun lapsi ja sulle tärkeintä, mutta muita ei kiinnosta yksityiskohdat.

 

Ei minusta kuulosta loukkaavalta.
kaikki neljähän vastasivat siihen ilmoitusviestiin jossa kerroit raskaudesta.

Ei normaali ihminen ala ahdistella ystäviä jollain ultraviestillä. Haloo!!! Se on sun lapsi ja sulle tärkeintä, mutta muita ei kiinnosta yksityiskohdat.

Olen kai sitten outo, koska mua ainakin kiinnostaa ystävieni raskaudet. Katson mielelläni ultrakuvia jne. Samoin mun ystäväni ovat kyselleet neuvolakuulumisia yms.