eikö tää paska olo mee koskaa ohi

kaikki pyörii päässa.hereillä,nukkuessa,koko ajan. miten ihmeessä voi unohtaa,antaa anteeksi,yrittää selvitä tulevaisuuteen uskoen?
perheväkivallasta kyse. en oikeasti jaksa...olen yrittänyt puhua ystäville vaan tuntuu typerältä.nyt hain apua ...sekoan kai kohta lopullisesti :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja una:
mä kävin tänään ekan kerran lekurilla AIVAN samasta syystä! ootko vielä samassa suhteessa?

olen. ei asuta yhdessä jne. mulla on ihan keskutelu aika erään ihmisen luona turvakodissa. mua vaan tympii et osaan olla tuollaisissa paikoissa "vahva" ja näkymät tulevaisuuteen realistisia,mutta kas kumma kun ovet sulkeutuu alan itkee ja mietin et miten ihmeessä tästä kaikesta selvii.
alussa olin pettynyt..surullinen.sitten iski viha ym tunteet...

 
Alkuperäinen kirjoittaja IceQueen:
Alkuperäinen kirjoittaja una:
mä kävin tänään ekan kerran lekurilla AIVAN samasta syystä! ootko vielä samassa suhteessa?

olen. ei asuta yhdessä jne. mulla on ihan keskutelu aika erään ihmisen luona turvakodissa. mua vaan tympii et osaan olla tuollaisissa paikoissa "vahva" ja näkymät tulevaisuuteen realistisia,mutta kas kumma kun ovet sulkeutuu alan itkee ja mietin et miten ihmeessä tästä kaikesta selvii.
alussa olin pettynyt..surullinen.sitten iski viha ym tunteet...
mustuin jos haluut joskus laittaa yksärii.. mä oon kans samas suhtees ja muutenki yhessä asutaan jne.
mulla taas on niin että mä kans vaan kelaan ja kelaan ja kelaan ja sit jotenkin ahdistun siitä että oon antanu jonkun satuttaa mua silleen ja sit jotenki oon katkera tolle miehelle.. se sit purkautuu tiuskimina ja äksyilynä. jne... mut just tänää ekan kerran näin psykologin .. ja musta oli kans vaikee puhuu. siis osaan puhua ihan ilman kyyneliä kaikesta ja kertoo miten asiat on, mutta luulen että jos se kysyy yhtään kertaa vielä mua kuvailemaan jotakin tms niin varmaan itkisin. ja sitähän mä en halua,joten en tiedä haluanko mennä enää... tiedän et pitäis puhua että voisin päästä ylikin mutta mä en halua puhua siitä vaikka haluankin kuollakseni puhua siitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja UnaLuna:
Alkuperäinen kirjoittaja IceQueen:
Alkuperäinen kirjoittaja una:
mä kävin tänään ekan kerran lekurilla AIVAN samasta syystä! ootko vielä samassa suhteessa?

olen. ei asuta yhdessä jne. mulla on ihan keskutelu aika erään ihmisen luona turvakodissa. mua vaan tympii et osaan olla tuollaisissa paikoissa "vahva" ja näkymät tulevaisuuteen realistisia,mutta kas kumma kun ovet sulkeutuu alan itkee ja mietin et miten ihmeessä tästä kaikesta selvii.
alussa olin pettynyt..surullinen.sitten iski viha ym tunteet...
mustuin jos haluut joskus laittaa yksärii.. mä oon kans samas suhtees ja muutenki yhessä asutaan jne.
mulla taas on niin että mä kans vaan kelaan ja kelaan ja kelaan ja sit jotenkin ahdistun siitä että oon antanu jonkun satuttaa mua silleen ja sit jotenki oon katkera tolle miehelle.. se sit purkautuu tiuskimina ja äksyilynä. jne... mut just tänää ekan kerran näin psykologin .. ja musta oli kans vaikee puhuu. siis osaan puhua ihan ilman kyyneliä kaikesta ja kertoo miten asiat on, mutta luulen että jos se kysyy yhtään kertaa vielä mua kuvailemaan jotakin tms niin varmaan itkisin. ja sitähän mä en halua,joten en tiedä haluanko mennä enää... tiedän et pitäis puhua että voisin päästä ylikin mutta mä en halua puhua siitä vaikka haluankin kuollakseni puhua siitä.
voisin yskärillä heittää kun tulee rauhallinen hetki ja pääkipu hellittäs.
itekki kuulen jatkuvasti tuota et oon kiukkunen jne mut en osaa vastata muuta kun et en tiedä mikä vaivaa. siks soitin tnä ja itkua vääntäen sanoin et jos en pääse puhuu sekoan ..jälkeenpäin nolotti .
 
laita joskus yv:tä. jos vaikka auttais ku pääsis puolin ja toisin avautuu? mä ku luin sun aloituksen niin luulin et joku (kukamuka?) pilailee mun kustannuksella kun lähes sama homma ku mulla :D mä käyn tääl palstal joka pvä (vaik oonki aina harmaa) niin katon sit jos oot jotai laittanu. :)

meen nyt nukuttaa mukuloita ,koita säkin tehdä jotain - kato vaikka telkkaa- pystyt olee hetken miettimättä.
se mun psykologityyppi sanoi tänään et jos koittaisin ajatella sillee et aina kun rupeen taas kelaamaan niitä asioita niin sanoisin itelleni että käydään niitä asioita sit seuraavalla kerralla läpi,että ei tarvi nyt niitä miettiä.. sillatavalla vois saada ne ajatukset pois siitä arjesta kun koittais tiedostaa että saa sitten seuraavalla kerralla niistä puhua.
 
hmm.niin ja yks mitä se sanoi kans että kun meillä ei oo nyt ollut pitkään aikaan sellaisia tilanteita et ois menny väkivaltaan niin ihmisen psyyke on sellainen että silloin kun sillä on tilaa, niin se alkaa kelaamaan niitä asioita ja miettimään niitä tarkemmin. että aiemmin ne on ikäänkuin ollut siellä mielessä piilossa ja nyt kun on "rauhassa" niin ne sieltä tulee esiin. luultavammin siksi juuri että ne käsittelis pois. huoh.
 

Yhteistyössä