Eikö lasten hankinta pelota muita?

  • Viestiketjun aloittaja "minävain"
  • Ensimmäinen viesti
"mamaa"
[QUOTE="vieras";26081544]Kuulostaa siltä ettet ole valmis äidiksi.

"meiltä ei elukoita hävitetä lapsen tieltä"

"Olen kuitenkin jokseenkin kauhuissani kun ajattelen äitiyttä"

"Mulle myös työ on erittäin tärkeä voimaa antava asia ja sen jättäminen vuodeksi ja kotiin yksin vauvan kanssa jääminen tuntuu kamalalta ajatukselta"

"Myös sen rakkaan harrastuksen jättäminen tuntuu hirveältä ajatukselta. Kun ainakin pikkulapsi ajaksi joutuisin unohtamaan tämän harrastukseni. Pelkään että erakoituisin täysin kotiimme."

"Pelkään siis sitä valtavaa muutosta mitä lapsi elämään tuo tullessaan! Ja sitä rajoittavuutta ja sitovuutta! Et ole enää ikinä vapaa menemään niinkuin lystäät."[/QUOTE]

Peesi. Et ole vielä valmis äidiksi, luulisin. On lapsen etu, että kypsyt äitiyteen ennnen lapsen hankkimista etkä vaan suostu miehesi mieliksi, koska muuten äitiys voi muuttua taakaksi eikä lapsi ansaitse sitä. Muutos voi tapahtua mielessäsi lyhyessäkin ajassa, älä huoli!

Minua ei pelottanut, olin valmis. Elämä muuttui kyllä paljon etenkin vauvavuodeksi, mutta lasten kasvaessa se palaa taas vapaammaksi. Itse nautin äitiydestä täysin siemauksin ja vaikka välillä on rankkaakin, en ikinä vaihtaisi takaisin entiseen (kivaa ja sosiaaliseen, menevään) elämääni.
 
"vieras"
itseä pelotti nuo samat asiat ja voin sanoa että kun lapsi syntyy arvomaailma muuttuu täysin, tuota eläinasiaa en kyllä edes ajatellut kun kummallakaan meistä ei allergioita ole, eikä ole onneksi lapsellakaan. sitten kun lapsi on tullut tai kun olet raskaana niin voit alkaa käymään perhekahviloissa tai kerhoissa joista monesti saa niitä uusia kavereita. Mu mielestä sun kannattaa keskustella miehen kanssa tarkemmin ja sopia selvät säännöt. mä en usko että kovinkaan moni meistä tuntee olevansa täysin valmis, ainakaan sillä hetkellä kun seisoo positiivinen testi kourassa. Koskaan ei ole kaduttanut että lapsen tein :)
 
No oli mulllakin tuollaisia ajatuksia vielä joskus noin 10 vuotta sitten.Sillon olin oikeestaan lähes sata varma etten koskaan tule hankkimaan lapsia, juurikin samanlaisista syistä kuin mitä kirjoitit. KUmmasti sitä kuitenkin mieli muuttui, nyt meillä on 3 lasta (vanhin 7,5v) enkä kyllä päivääkään kadu sitä että lapsia tuli elämäämme. Vaikkakin se on tarkoittanu sitä että monen monta harrastusta olen lasten myötä jättänyt kokonaan ja muutamaa oon rajoittanu paljonkin entiseen verrattuna (siis aikaa mikä harrastukseen kuluu). Mutta en kadu. Aikansa kutakin on mun mottoni. Kun nää tästä kasvaa niin alkaa taas olla enempi sitä aikaa harrastuksille yms. Ja niille eläimillekin. Meillä ei tällä hetkellä ole ollenkaan eläimiä, jos joku ois mulle 10v sitte sanonu että jonain päivänä elät tyytyväisenä ilman että omistat koiran niin oisin nauranu räkäisesti että älä luule, ikinä ei sellasta päivää tuu. Kyllä se vaan sitte tuli eikä ees harmita. KOira otetaan taas ku nämä tästä vähän kasvaa.
 

Yhteistyössä