Eikö kukaan muu ajattele rahaa, kun lapsia pukataan maailmaan?

kyllä minä ainakin olen ajatellut! niin kauheeta kun se tälläkin palstalla monesta on... mut kyllä lapsia sen verta ku pystyy elättämään.

Peesi! Mitään mieltä ole siinä, että pitää "tehdä" muksuja ja tinkiä sit kaikesta mikä maksaa. Ihan välttämättömyydetkin, kuten vesi, sähkö ja ruokakin on nykyisin niin törkeän kalliita, että en oikein keksi enää, mistä sitä voisi säästää. Mut eipä tarvikaan, ku oon sitä steriloitua poppoota

 

Niinpä....köyhät tekee pentuja sossun eläteiks... Sterilisoida pitäs koko sakki... Vuositulot vähintään 50 tonnia/vanhempi, että olis oikeus lisääntyä. Eihän noiden köyhien mammojen ulinoita jaksa kuunnella.

Joo mä soitin soskuun ennenkun lähin synnyttämään että pistää pari miljoonaa tilille että pärjätään vähän aikaa

 

jos perusasiat eivät ole kunnossa niin miksi silloin saada lapsia? jos rahat on tiukilla jo ilman lapsia?

 

raha ei sanele meidän perheen kokoa ja elämänlaatua. lapsia on saanut tulla kun on siltä tuntunut. omaa jaksamistamme ollaan kyllä mietitty mutta ei sitä, onko seuraavaan tulokkaaseen "varaa". jos ei ole niin tehdään sitä "varaa", katsotaan mistä kuluista voidaan tinkiä ja voiko tuloja jotenkin lisätä. minä olen isosta perheestä, mies taas pienestä ja yhdessä olemme sitä mieltä, että sisarukset ovat sellainen rikkaus, jonka tahdomme lapsillemme suoda. sitä ei mitata euroissa eikä senteissä.

 

No en laskelmia ole tehnyt mutta sen verran realisti olen ollut että olemme aina ennen raskautta pohtineet mitä seuraava lapsi mahtaa käytännössä arkeemme-myös taloudellisesti tuoda. Koska olemme vanhempia jotka olemme tottuneet hyvään elintasoon,matkailuun ja kaiken uuden ostamiseen+ harrastamaan...Olemme katsoneet että nämä samat "tarpeet" täytyy voida myös lastemme saada (esim.kukin harrastaa mitä haluaa,ei sitä mihin varaa) ja näin luulen että lapsilukumme jää tähän neljään. Vaikka kaipa meillä talous viitosenkin kestäisi tällähetkellä,mutta tuntuu ettei meidän aika...

 

jos perusasiat eivät ole kunnossa niin miksi silloin saada lapsia? jos rahat on tiukilla jo ilman lapsia?

Kyllä mä ymmärrän niitäkin, jotka taloudellisista vaikeuksistakin huolimatta tekevät lapsia. Joillakin kun rahat voi olla tiukilla koko elämän, mutta lapsia ei voi tehdä enää viiskymppisenä. Mutta luulisi silloin kahden, max kolmen lapsen riittävän täyttämään äitiyden kaipuu.

 

Me ei oo koskaan sossusta rahaa haettu, vaikka on 9 lasta ja oo ollu kokoajan kotona. Lapsilisää tulee sen verran ku tulee, mut ei tartte olla aina muotivaatteet päällä. Mä ainaki ostelen uusia vaatteita lapsille ja rahaa on vielä ruokaanki. Ja sit yks asia... Lapsia ei TEHÄ, vaan niitä SAADAAN. On monia lapsettomia, jotka on tekemällä tehhy, mut ei oo saanu ni kuulostaa tuo tekemis-sana tosi pahalta.

 

Ja tiedänpä pareja jotka lisääntyvät vain siitä syystä että kuvittelevat parisuhteen muuttuvan paremmaksi..........ja kuvitelmaksi se on heillä jäänyt...........eroon tuomituu!

 

Me on päädytty nykytilanteeseen suureksi osaksi rahan (tai sen puutteen) takia.

 

Ollaan mietitty tarkkaan. Haluan lapsille kaikki samat mahdollisuudet kuin itsellänikin on ollut. Haluan, että lapseni voivat harrastaa mitä haluavat, matkustella, opiskella, ajaa ajokortit (jotka haluan heille maksaa) jne.

 

Muut syyt ovat määritelleet lapsilukumme. Mutta ilman muuta on ollut itsestään selvää, että lapset pitää itse pystyä elättämään.

 

jos mä olisin alkanut laskea rahoja, niin meillä ei varmasti olis kuin yksi tai kaksi lasta korkeintaan.

 

Kyllä ajattelemme! Koska meille on tärkeää pärjätä omillamme, näillä tuloilla mitkä meillä on. Olen jopa laskenut kuinka tiukalle menisi jos tähän tulisi kahdet tarhamaksut maksettavaksi. Olen/olemme siinämielessä mukavuuden haluisia että emme halua tinkiä kaikesta ja lapsille on pystyttävä mahdollistamaan tulevaisuudessa ne asiat jotka eteen tulee; jokin harrastus (jos kiinnostaa), opiskelu ym. Lapsiin nyt vaan menee paljon rahaa, paljon enemmän kuin 100euroa kuukaudessa.

Olisihan se ihanaa jos ei tarvitsisi ajatella rahaa, olisi niin paljon että voisi elämässään haluta ja saada kaikkea. Haluaisin lapsia ison liudan. Mutta ihan taloudellisten asioiden vuoksi lapsiluku jäänee yhdestä-kahteen.

 

Ollaan mietitty tarkkaan. Haluan lapsille kaikki samat mahdollisuudet kuin itsellänikin on ollut. Haluan, että lapseni voivat harrastaa mitä haluavat, matkustella, opiskella, ajaa ajokortit (jotka haluan heille maksaa) jne.

Meillä lapset on ollut taidekerhoissa, 4h, partiossa, vpk:ssa ja judossa.. opiskelussa avustetaan mahdollisimman paljon, mutta esim 17v tyttö on omien sanojensa mukaan kohta aikuinen ja haluaa vastata itse omista laskuistaan.. mut tietää sen että tarvittaessa vanhemmat on auttamassa. Mä oon miettinyt ajokorttihomman niin että isäntä saa hommata itselleen opetusluvan..eli oikeastaan toi matkustelu on se, mistä meillä muksut on jäänyt paitsi.

 

Kyllä mä ainakin mietin toimeentuloa ennenku yhtäkään lasta teen tähän maailmaan lisää.

 

kYllä mietitään. Täällä etelässä ei ainakaan meidän tuloilla pysty kahta enempää elättämään, jos haluaa asuakin jossakin. Ikävä tosiasia.

 

Ehkä kun 19-vuotiaana oli vauvakuumeessa, niin ei ajatellut että onko varaa lapseen vai ei. Pärjättiin kuitenkin, mutta stressaavaa aikaa oli ekat vuodet kun piti pienen lapsen lisäksi opiskella ja käydä osa-aikatyössä elääkseen.

Toista suunniteltiin sitten pidempään, mies varsinkin mietti taloudellisia seikkoja paljon. Hoitomaksutkin kun vie oman osansa. Kummallakin kuitenkin vakityö, joten toista uskallettiin hyvillä mielin yrittää. Kolmatta enää tuskin, koska haluamme lapsillemme taloudellisesti turvatumman lapsuuden kuin mitä itsellämme on ollut.

 

kYllä mietitään. Täällä etelässä ei ainakaan meidän tuloilla pysty kahta enempää elättämään, jos haluaa asuakin jossakin. Ikävä tosiasia.

Näinpä juuri. Jossain pohjoisessa näillä tuloilla pystyisin elättämään enemmänkin, mutta kysymys kuluu, olisiko mulla näitä tuloja, jos asuisin pohjoisessa ja jaksaisinko siellä pohjoisessa ilman mitään tukiverkostoa edes näiden kahden kanssa..useammista puhumattakaan.

 

kYllä mietitään. Täällä etelässä ei ainakaan meidän tuloilla pysty kahta enempää elättämään, jos haluaa asuakin jossakin. Ikävä tosiasia.

Näinpä juuri. Jossain pohjoisessa näillä tuloilla pystyisin elättämään enemmänkin, mutta kysymys kuluu, olisiko mulla näitä tuloja, jos asuisin pohjoisessa ja jaksaisinko siellä pohjoisessa ilman mitään tukiverkostoa edes näiden kahden kanssa..useammista puhumattakaan.

niinhän se on. Täällä palkat paremmat, mutta asuminen+ muu kalliimpaa-> pohjoisessa asuminen halvempaa, mutta palkat/työllisyys huonompaa, joten teit niin tai näin niin yhtä tyhjän kanssa. Yhtä köyhiä ollaan

 

niinhän se on. Täällä palkat paremmat, mutta asuminen+ muu kalliimpaa-> pohjoisessa asuminen halvempaa, mutta palkat/työllisyys huonompaa, joten teit niin tai näin niin yhtä tyhjän kanssa. Yhtä köyhiä ollaan

Ja jotenkin musta tuntuu, että täällä pk-seudulla lapsilla on suurempia odotuksia elintasostaan, harrastuksistaan jne kuin jossain pohjoisessa. Anteeksi nyt vain, kaikki pohjoisen asukkaat, en esitä mitään faktaa vaan ainoastaan, että "musta tuntuu" =) Kaveripiirillä on ainakin täällä vaikutusta ja jos lapsi ei pääse mukaan kavereidensa juttuihin siksi, että perheellä ei ole siihen varaa, niin sitten sellainen kaveri saa tyytyä sisarustensa seuraan. Julmaa, mutta totta....lapsiakin yhdistää yhteinen tekeminen ja yhteiset harrastukset. Niinhän me aikuisetkin löydämme ystävämme useimmiten sieltä, missä ystävät tekevät sanoja asioita kuin me.

 

Me ollaan tehty ihan tarkat laskelmat ja ollaan päädytty siihen, että meillä ei ole varaa kuin kahteen lapseen. Nämä saa riittää. Todella kurjaa, mutta niin vaan asia on.

Ei olla mietitty. Asioilla on tapana järjestyä, niin isäni sanoi aina.

Omia voimia kyllä ollaan puntaroitu.
Ei ole kysymys siitä kuinka monta lasta meille riittää, vaan kuinka monelle lapselle meistä riittää.

 

kannattaisi ajatella monenkin. Turha sitten täällä purnata jotain hoitomaksuja!

Tuolla ajattelutavalla olisin varmaan jättänyt nämä kaksikin hankkimatta.Eli jos raha on pois itseltä niin kannattaa jättää lapset tekemättä?!Ajatteletko, että ilman lapsia rahat olisi säästyneet johonkin parempaan?Minä ihan varmasti purnaan hoitomaksujen noususta, jos ne ovat kohtuuttomia!Täällä Suomessa kun ei olla valmiita antamaan palkankorotuksia, mutta siitä huolimatta verot ja kulut nousee jatkuvasti.Sellainen yhtälö kun nyt ei vaan toimi.Vai oletko sinäkin sitä mieltä, että köyhien pitäisi jatkaa köyhtymistään ja rikkaiden rikastumistaan?Jos tietty palkkataso ei täyty niin lapset pitää jättää tekemättä?

 

niinhän se on. Täällä palkat paremmat, mutta asuminen+ muu kalliimpaa-> pohjoisessa asuminen halvempaa, mutta palkat/työllisyys huonompaa, joten teit niin tai näin niin yhtä tyhjän kanssa. Yhtä köyhiä ollaan

Ja jotenkin musta tuntuu, että täällä pk-seudulla lapsilla on suurempia odotuksia elintasostaan, harrastuksistaan jne kuin jossain pohjoisessa. Anteeksi nyt vain, kaikki pohjoisen asukkaat, en esitä mitään faktaa vaan ainoastaan, että "musta tuntuu" =) Kaveripiirillä on ainakin täällä vaikutusta ja jos lapsi ei pääse mukaan kavereidensa juttuihin siksi, että perheellä ei ole siihen varaa, niin sitten sellainen kaveri saa tyytyä sisarustensa seuraan. Julmaa, mutta totta....lapsiakin yhdistää yhteinen tekeminen ja yhteiset harrastukset. Niinhän me aikuisetkin löydämme ystävämme useimmiten sieltä, missä ystävät tekevät sanoja asioita kuin me.

ei ne suuret odotukset ole aina hyvä asia.. =)

 

Muistakaa se, että kaikista laskelmista ja suunnitelmista huolimatta elämä saattaa heittää ihan päälaelleen ja yhtäkkiä saattaa olla totaalisen persaukinen.

En mäkään suunnitellut 25-vuotiaana 9kk ikäisen vauvan äitinä sairastuvani uudestaan syöpään ja että miehen työpaikka tekee konkurssin pian sen jälkeen. Pakko siinä oli lopuksi mennä sossuun mun sairaala- ja lääkelaskujen kanssa.

 

Ajattelimme rahaa sillä tavalla, että halusimme lapset vasta kun meillä on vakituiset työpaikat ja oma koti. Olimme siis ehtineet olla työelämässä jo jonkin aikaa ja lopulta irtosi se vakipaikkakin.

Talo valmistui noin vuosi ennen kuin ensimmäinen lapsi syntyi.

Tämä meidän systeemi perustui siihen ajatukseen, että halusimme olla kotona lasten kanssa vähintään se 3 vuotta, mikä tietysti maksaa eli vähentää rahantuloa. Vakituiset työt ja jonkinlainen vakaus muutenkin rahaelämässä mahdollistivat meille molemmille pitkät hoitovapaat.