depressionisti
Eli pakko nyt vaan purkautua jonnekkin.
Meillä tilanne se että mentiin vuosi sitten naimisiin ja ei olla häitten jälkeen minkäänlaista ehkäisyä käytetty, mutta mitään ei ole tapahtunut. Mulla monirakkulaiset munasarjat ja kilpirauhasen vajaatoiminta, joten tiesinkin että raskaaksi tuleminen ei tule olemaan helppoa. Ennen naimisiin menoa jopa uskottelin itselleni että se on ihan ookoo että en saa lapsia, mutta nyt kello tikittää ja ihanan miehen kanssa sitä haluais vain sen lapsen.
Inhoan sitä rakskaustesti puikkoa! Alussa saatoin tehdä sen melkein joka kuukausi, mutta nykyään en uskalla koska pettymys on liian iso negatiivisen tuloksen jälkeen. Mieheni haluaisi myös lasta. Joskus kun kuukautiset ovat vähän myöhässä ja on vähän turvonnu olo hän on innoissan silittelemässä mahaani ja tarkkailee jos vähänkin on huono olo tai jotain niin hän on heti että "noniin nyt oot raskaana" inhoan tuottaa myös hänelle sen pettymyksen kun saan negatiivisen tuloksen.
Myös anoppi ja omat äitini ja isäni kyselevät "noh mites vauva uutiset?" Alussa he vain tuijottelivat mahaani, mutta väsyvät ilmeisesti odottamaan ja kysyvät suoraan. Ärsyttää tuottaa myös heille pettymys kun eivät lapsenlapsia saakkaan ehken. Siskoni menee naimisiin kesällä ja hekin ovat sanoneet että sen jälkeen saavat lapset tulla, pelkään miten suhtaudun jos siskoni alkaa heti odottamaan lasta. Meillä on ollut hyvät välit ja toivoisin että en katkeroituisi... Pienten lasten katsominen tai ystävien vauva uutiset tekevät kipeää, vaikka yritän silti pitää toivoa yllä.
Huomenna on gynekologi aika ja ajattelin kysyä mitä apukeinoja voisin käyttää, tähän asti olen syönyt terolutteja, mutta eivät ole vaikuttaneet. Asumme ruotsin puolella ja en tiedä miten täällä niihin lapsettomuushoitoihin pääsisi... mutta kiva jos jaksoit lukea tänne asti. Olisi mukava kuulla miten te jaksatte tämän psyykkisen puolen kanssa, varsinkin jos tiedätte että se on teistä naisesta kiinni että ei tule raskaaksi? Mitä sanotte utelijoille?
Meillä tilanne se että mentiin vuosi sitten naimisiin ja ei olla häitten jälkeen minkäänlaista ehkäisyä käytetty, mutta mitään ei ole tapahtunut. Mulla monirakkulaiset munasarjat ja kilpirauhasen vajaatoiminta, joten tiesinkin että raskaaksi tuleminen ei tule olemaan helppoa. Ennen naimisiin menoa jopa uskottelin itselleni että se on ihan ookoo että en saa lapsia, mutta nyt kello tikittää ja ihanan miehen kanssa sitä haluais vain sen lapsen.
Inhoan sitä rakskaustesti puikkoa! Alussa saatoin tehdä sen melkein joka kuukausi, mutta nykyään en uskalla koska pettymys on liian iso negatiivisen tuloksen jälkeen. Mieheni haluaisi myös lasta. Joskus kun kuukautiset ovat vähän myöhässä ja on vähän turvonnu olo hän on innoissan silittelemässä mahaani ja tarkkailee jos vähänkin on huono olo tai jotain niin hän on heti että "noniin nyt oot raskaana" inhoan tuottaa myös hänelle sen pettymyksen kun saan negatiivisen tuloksen.
Myös anoppi ja omat äitini ja isäni kyselevät "noh mites vauva uutiset?" Alussa he vain tuijottelivat mahaani, mutta väsyvät ilmeisesti odottamaan ja kysyvät suoraan. Ärsyttää tuottaa myös heille pettymys kun eivät lapsenlapsia saakkaan ehken. Siskoni menee naimisiin kesällä ja hekin ovat sanoneet että sen jälkeen saavat lapset tulla, pelkään miten suhtaudun jos siskoni alkaa heti odottamaan lasta. Meillä on ollut hyvät välit ja toivoisin että en katkeroituisi... Pienten lasten katsominen tai ystävien vauva uutiset tekevät kipeää, vaikka yritän silti pitää toivoa yllä.
Huomenna on gynekologi aika ja ajattelin kysyä mitä apukeinoja voisin käyttää, tähän asti olen syönyt terolutteja, mutta eivät ole vaikuttaneet. Asumme ruotsin puolella ja en tiedä miten täällä niihin lapsettomuushoitoihin pääsisi... mutta kiva jos jaksoit lukea tänne asti. Olisi mukava kuulla miten te jaksatte tämän psyykkisen puolen kanssa, varsinkin jos tiedätte että se on teistä naisesta kiinni että ei tule raskaaksi? Mitä sanotte utelijoille?