Eikö nykyvanhempia enää hävetä oman lapsen huono käytös?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pohdintaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

pohdintaa

Vieras
Mietin vaan, kun tuntuu siltä, että lapset saa nykyään tehdä ihan mitä vaan. Mun lapsesta jos tulee jotain valitusta esim koulusta niin kyllä sellaisen läksytyksen saa kotona, että varmasti ei tule toiste. Suurin osa vaan nykyään tuntuu olevan sellaisia, että eivät välitä? Vai pistävätkö vastuun pelkästään esim koululle? Järkyttävimpiä ovat ne vanhemmat, joiden lapset nostetaan jalustalle ja opettaja haukutaan, jos opettaja on kehdannut mennä heidän pilttiään läksyttämään. Välillä mietin, että oman lapsen kavereista omani on ainokainen, jolla jotain kuria pidetään...
 
Mietin vaan, kun tuntuu siltä, että lapset saa nykyään tehdä ihan mitä vaan. Mun lapsesta jos tulee jotain valitusta esim koulusta niin kyllä sellaisen läksytyksen saa kotona, että varmasti ei tule toiste. Suurin osa vaan nykyään tuntuu olevan sellaisia, että eivät välitä? Vai pistävätkö vastuun pelkästään esim koululle? Järkyttävimpiä ovat ne vanhemmat, joiden lapset nostetaan jalustalle ja opettaja haukutaan, jos opettaja on kehdannut mennä heidän pilttiään läksyttämään. Välillä mietin, että oman lapsen kavereista omani on ainokainen, jolla jotain kuria pidetään...

Poikani on vasta päivähoidossa, mutta vastaanpa silti. Minä olen aina pitänyt puhuttelun jokaisen typerän teon jälkeen ja määrännyt usein myös pyytämään vielä seuraavana päivä anteeksi, viemään jotain korvaukseksi tms. MUTTA siihen tuli stoppi. Stopin laittoi päiväkodin henkilökunta, jonka mielestä "asia oli jo käsitelty" eikä sitä saanut enää ottaa puheeksi. Niinpä annoin olla.
 
Kyllä mua hävettäis jos huonosti käytäytyisivät. Ja jos koulusta sanomista tulee, niin ihan varmasti läksytän kotona ja ei toistu käytös toista kertaa!

En kans ymmärrä vanhempia "ei meidän Kalle/Liisa ainakaan..."
 
Pikkuskidien (taapero, 2-3 v) käytös ei ole hävettänyt, sen ikäiset on pieniä ja vasta opettelevat asioita ja hakevat rajojaan. Mutta jos isompi lapsi pölöilee niin hävettää juu. Muttei hävetä komentaa ja torua, viis siitä missä satutaan olemaan.

Siihen en kyllä usko, että omat lapseni olisivat ainoita, joilla on kuri. Paaaskat...ei ole. Suurimmalla osalla on kuri. Mutta joskus ne kotoa opitut asiat voi unohtua, kun äiti tai iskä ei ole valvomassa, ja kenties riehaannutaan kavereiden kanssa ollessa.

Valituksia en ihan purematta nielisi, ekana juttelisin lapsen kanssa ja selvittäisin onko asia ihan niin. Nimimerkillä jokunen päivä sitten sain kuulla, että mun pojat terrorisoi asuinalueen unirauhaa mopoillaan...ja se ei ainakaan pidä paikkansa.
 
Kun esikoinen oli 3. luokalla koulussa, oli jonkinlaista häirintäongelmaa: pulinaa, tuolien alla kiemurtelua, levottomuuutta, etc.
Kotona ei mitään käytösongelmia, tunnollinen, ystävällinen ja tottelevainen poika.
Opettaja ei saanut luokan vilkkaimpia poikia kuriin, ja ainoa mitä sai aikaiseksi oli valittaa siitä. Sanoin useamman kerran että opettajan pitää hankkia auktoriteettinsa itse, kotona annetut rangaistukset eivät sitä tuoneet.
Ongelma poistui kun opettaja vaihtui. Uusi opettaja oli ystävällinen, mutta jämäkkä. Aina se ongelma ei ole siellä kotona tai kasvatuksessa. (lapsi ei koko peruskouluaikana haistatellut, eli käytöstavat löytyi selkäytimestä)
 
Mietin vaan, kun tuntuu siltä, että lapset saa nykyään tehdä ihan mitä vaan. Mun lapsesta jos tulee jotain valitusta esim koulusta niin kyllä sellaisen läksytyksen saa kotona, että varmasti ei tule toiste. Suurin osa vaan nykyään tuntuu olevan sellaisia, että eivät välitä? Vai pistävätkö vastuun pelkästään esim koululle? Järkyttävimpiä ovat ne vanhemmat, joiden lapset nostetaan jalustalle ja opettaja haukutaan, jos opettaja on kehdannut mennä heidän pilttiään läksyttämään. Välillä mietin, että oman lapsen kavereista omani on ainokainen, jolla jotain kuria pidetään...

no ennen hävetti, nykyään joskus hävettää. On nimittäin senverran haastava lapsi kyseessä että joka viikkohan sitä on jotain(mutta pahimpana aikana oli joka tunti/päivä jotakin häröilyä/hölmöilyä), en mä enään jaksa kauhistella jos jotain on tapahtunut. mutta toki teen lapselle selväksi että en hyväksy tietynlaista käytöstä.

No sen verran pistän vastuuta henkilökohtaiselle avustajalle että hän on päivän aikana vastuussa siitä että ikäviä tilanteita ei pääsisi syntymään, sillä minähän en pysty 40km päästä asialle mitään tekemään.
 
Mä olen villiviikareilleni sanonut, että älkää ollenkaan tuudittautuko siihen, ettenkö uskaltais tai ilkies teitä viereiden ihmisten läsnäollessa komentaa! :kieh: Onneksi nyt ovat jo sen verran isoja, ettei moista tarvitse enää testata ;)
Ja vaikka yksi lapsista on erityislapsi, hänellä ei ole käyttyäytymisen suhteen mitään erityisoikeuksia, vaan sama laki on kaikille.
 
Mun lapset käyttäytyvät hyvin. Ei onneksi tarvitse hävetä :)

Mutta noille on opetettu pienestä pitäen käytöstavat ja tietenkin me vanhemmat olemme hyvänä mallina olleet. Vanhempien oma käytös opettaa enemmän (mallioppiminen), kuin niiden käytöstapojen varsinainen opettaminen. Lapsistahan sen helposti näkee, millaisia vanhemmat ovat ja millaiset käytöstavat vanhemmilla on :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja myös näin;27123544:
Poikani on vasta päivähoidossa, mutta vastaanpa silti. Minä olen aina pitänyt puhuttelun jokaisen typerän teon jälkeen ja määrännyt usein myös pyytämään vielä seuraavana päivä anteeksi, viemään jotain korvaukseksi tms. MUTTA siihen tuli stoppi. Stopin laittoi päiväkodin henkilökunta, jonka mielestä "asia oli jo käsitelty" eikä sitä saanut enää ottaa puheeksi. Niinpä annoin olla.

No tuohan nyt on ihan selvä juttu, että jos asia on jo päiväkodissa selvitelty, puolin ja toisin pyydetty anteeksi jne., niin mitä hittoa sitä enää seuraavana päivänä anteeksi pyydellään ja otetaan taas esille. Voihan olla, että noin pienillä ne harmit on jo unohdettu seuraavaan päivään mennessä ja leikit jatkuu ihan normaalisti. Sitten siellä joku alkaa vänisemään ja kaivelemaan vanhoja...ei kiva! Ihan oikein, että tädit ovat laittaneet stopin tuolle liioittelullesi. Toki meilläkin usein kotona vielä kerrataan käyttäytymisjuttuja ja toki jos lapseni rikkoisi toisen omaisuutta, se korvattaisiin, mutta ei mitään pahaa mieltä aleta toisille hyvittelemään millään karkeilla tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja riiviöiden äiti;27123621:
Kun esikoinen oli 3. luokalla koulussa, oli jonkinlaista häirintäongelmaa: pulinaa, tuolien alla kiemurtelua, levottomuuutta, etc.
Kotona ei mitään käytösongelmia, tunnollinen, ystävällinen ja tottelevainen poika.
Opettaja ei saanut luokan vilkkaimpia poikia kuriin, ja ainoa mitä sai aikaiseksi oli valittaa siitä. Sanoin useamman kerran että opettajan pitää hankkia auktoriteettinsa itse, kotona annetut rangaistukset eivät sitä tuoneet.
Ongelma poistui kun opettaja vaihtui. Uusi opettaja oli ystävällinen, mutta jämäkkä. Aina se ongelma ei ole siellä kotona tai kasvatuksessa. (lapsi ei koko peruskouluaikana haistatellut, eli käytöstavat löytyi selkäytimestä)

Oli opettajana kuka tahansa, pitää lapsen osata käyttäytyä. Ei lapsi voi aikuisenakaan valita, että tuosta en pidä joten olen sille ilkeä. Valitettavasti näitä tapauksia löytyy aikuisten maailmastakin (niinkuin varmaan tiedätkin)
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama

Yhteistyössä