Ei yhtään ystävää :/

Harmi. Täällä samassa tilanteessa oleva Tamperelainen :/

Todella ahdistavaa, kun on 2-vuotiaan kanssa mökkiytynyt kotiin, eikä pysty käymään edes puistoissa.
Mulla kans vaikee masennus ja tukiverkosto tosi minimissä.
Aijonkin nyt laittaa lapsen päiväkotiin, vaikka en ole töissä. Ainut keino saada ittensä elävienkirjoihin, kun muuten ei ole mitään mahdollisuutta aloittaa jotain harrastusta, jossa näkee ihmisiä.

Mä oon kans Tampereelta, lapsi on 1v3kk eikä mullakaan montaa kaveria oo joita tapailisin. Rekkaudu ja laita yv?

 

Onko ketään Jyväskylästä?

 

Tuttu tunne. Yksinäni olen ollut myös ennen lapsen syntymää, tarttisi jonkun jonka kanssa puhua. Puistoillessa mut luokitellaan nuoren iän takia teini/nuoriin äiteihin, joten vanhemmat mammat ei oikein tahdo lähestyä ja nää teiniäidit ei taas ole kiinnostuneita uusista naamoista, vaan parveilevat omina tiiviinä ryhminä. Vanhat kaverit joita pystyin näkemään ennen lapsen syntymää ovat kadonneet, kun "en koskaan pääse ilman lasta ulos". Syö ihmistä välillä tämmönen.

 

[QUOTE="kolmen lapsen äiti";27097250]Täällä myös yksi kohtalotoveri. Kaverit hävinneet ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Sain esikoisen 21-vuotiaana, ja muilla kavereilla oli aivan muut kuviot tuon ikäisinä, opiskelut ym. Jäin aika yksin.. Edelleen yksinäisyys vaivaa, ikää 27 ja lapsia kolme. Jokaisen lapsen jälkeen olen hetken ollut työelämässä, jossa mukavat työkaverit, mutta ei sen syvempään kaveruuteen/ystävyyteen ole koskaan johtanut. Nyt kolmen lapsen äitinä tuntuu että ei ole aikaa/jaksamista edes yrittää löytää ystäviä, kun lasten menot (kerhot, eskarit, terapiat..) vievät niin paljon aikaa ja energiaa..[/QUOTE]

Mä olen kohta kolmen lapsen äiti ja 28. Sain itsekin esikoisen 21-vuotiaana. Itsekin jäin silloin yksin, kaveripiirin ulkopuolelle. Muilla oli omat jutut ja mulla perhe. Yritin roikkua jonkin aikaa mukana, soitella, lähteä ulos mutta niin ne yhteydet katkesivat. Työjuttujen suhteen sama homma. Mistä päin olet?

Mulla olis lasten ja perhe-elämän lisäks aikaa ja mielenkiintoa todellakin tapailla muita, ja tutustua uusiin ihmisiin! Alkaa tuntumaan ihan hullulta etten ole täältä uudesta kaupungista saanut yhtään ystävää, jonka kanssa voisi enemmänkin tapailla ja nähdä.

Olen ottanut tavaksi käydä nyt perhekerhossa, vaikka sielläkin on jo omat piirit ja porukat niin aina siellä vähän pääsee juttelemaan muiden äitien kanssa vaikka ne jutut ovatkin sellaisia lapsiin liittyviä, no - perhekerho Mulla olis kyllä muitakin puheenaiheita jos enemmän tutustuisi.

 

Apua yksinäisyyteen | Punainen Risti


Olisko tuolta apua.

 

Kannattiko ryhtyä sen lapsen jatkeeksi. Eihän teillä edes ole mitään omaa persoonaa enää, aina vaan tullaan se räkänokka edellä ja se tungetaan naaman eteen ihasteltavaksi. "Katso nyt kun meidän Kauno-Kuuno Toukopetteri osaa hymyillä". Just joo. Suurempi uutinen on jos ihminen EI osaa hymyillä.

Sitten JOS joskus sattuisi olemaan joku muu puheenaihe kuin toukan ruumiineritteet, niin eikös se tule jatkuvasti keskeyttämään aikuisten jutut huomionkipeänä, tai niistää nokkaansa vieraan lahkeeseen. Sitten täytyy ihastella niitä uhmakohtauksia kun toinen heittäytyy lattialle huutamaan selkä kaarella ja naama punaisena. Ei kiitos.

Olisitte ajatelleet ennen kuin ryhdyitte poikimaan, että ei teidän elämäänne enää koskaan tule kuulumaan muuta kuin sen kiittämättömän rääpäleen passaaminen ilman kiitosta. Eikä kukaan semmoisesta ole kiinnostunut tai jaksa sitä vierestä katsella.

Nauttikaa nyt. Se on niin ihanata se lasten kanssa eläminen.

älä yleistä. mulla on myös lapsettomia kavereita/ystäviä ja ihan on muut jutun aiheet kuin minkä väristä kakkaa lapsella tuli eilen ja tänään.

 

[QUOTE="vieras";27099187]Onko ketään Jyväskylästä?[/QUOTE]
Täällä yksi Jyväskyläläinen ilmoittautuu!

 

Täällä 25-vuotias nuorimies espoon suunnalta.Jos tosiaan uus tuttavuus ja ihan vaan puhdas jutteluseura vaikka mailitse kelpaa nii saa ottaa yhteyttä ja EI en satu olee niitä iänikusia seksivonkujia,sanon ton nyt suoraan ettei täällä heti sorruta yleistyksiin : /

 

Hm, minulla ei taida olla edes kavereita. Mutta minä en tästä tilanteesta kärsi. Olen epäsosiaalinen, enkä suuremmin edes viihdy ihmisten seurassa. Toki olisi kiva välillä, jos olisi niitä kavereita, voisi pitää vaikka pihatalkoita tai yhteisiä puusavotoita, nyt pitää kaikki aina tehdä omin voimin. Eikä voi ikinä lainata keneltäkään mitään, vaan pitää kaikki hommata itselle. Olisi kiva, jos voisi ostaa jonkun kanssa kimpassa vaikka sen painepesurin tai kompuran.

 

Harmi. Täällä samassa tilanteessa oleva Tamperelainen :/

Todella ahdistavaa, kun on 2-vuotiaan kanssa mökkiytynyt kotiin, eikä pysty käymään edes puistoissa.
Mulla kans vaikee masennus ja tukiverkosto tosi minimissä.
Aijonkin nyt laittaa lapsen päiväkotiin, vaikka en ole töissä. Ainut keino saada ittensä elävienkirjoihin, kun muuten ei ole mitään mahdollisuutta aloittaa jotain harrastusta, jossa näkee ihmisiä.

Täällä kans yks tamperelainen joka ei ole onnistunut saamaan ystäviä, kaks vuotta asunut täällä. Itsellä myös 2-vuotias + 1v vauva. Missä päin tamperetta :?

 

minäkin kaipaisin kaveria=)

 

[QUOTE="yksinäinen";27096964]Surettaa, kiukuttaa, masentaa, ettei ole yhtään ketään, ketä kutsua ystäväksi. Muutama kaveri on, mutta ei sen läheisempiä.

Nekin harvat, keitä aikanaan ystävikseni luulin, katosivat lasten syntymän jälkeen (ts. eivät pidä yhteyttä, ellen itse pidä)

Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen joka vielä uusiutui ja paheni vaikeaksi masennukseksi ja toistaiseksi olen työkyvytön. Olisi ollut oikeasti tarvetta ystävälle. Ne kaverit, keille asiasta kerroin, katosivat yllättäen mystisesti.

Edes sisaruksia ei kiinnosta minä tai lapset. Mulle ei soita ku puhelinmyyjät ja anoppi ehkä kerran kk.[/QUOTE]

Olen 26-vuotias 2-vuotiaan pojan äiti Helsingistä, eikä itsellänikään ei ole yhtään kaveria/ystävää. Kaipaisin juttuseuraa ja tietysti olisi kiva saada pojallekin leikkikavereita. Haluaisitko tutustua paremmin?

 

Laittakaa jyväskyläläiset mulle s-postia hoohoo.SN @ gmail. com
välit pois

 

täällä muitakin yksinäisiä kotikaupungistani, olen siis yh, ja kotona vielä jonkinaikaa alle 3 vuotiaani kanssa, ja sosiaalinen elämä on todella minimissä. En ole perhekerhoilija-tyyppiä ollenkaan.
Laittakaa yksinäiset suoraan mailia : pikku.mymmeli@suomi24.fi

 

täällä muitakin yksinäisiä kotikaupungistani, olen siis yh, ja kotona vielä jonkinaikaa alle 3 vuotiaani kanssa, ja sosiaalinen elämä on todella minimissä. En ole perhekerhoilija-tyyppiä ollenkaan.
Laittakaa yksinäiset suoraan mailia : pikku.mymmeli@suomi24.fi

tässä kohtaa on hyvä taas huomata, kuinka yksinäisiä täällä kirjoittelevat oikeasti ovat... tuleeko niitä viestejä sinne postilaatikkoon??

 

[QUOTE="Joo";27099506]Täällä yksi Jyväskyläläinen ilmoittautuu![/QUOTE]

täällä myös!

 

Sama juttu täällä. Laitoinkin pari päivää sitten aloituksen tänne. Asun pk-seudulla ja mulla on kohta 3 v poika. Mulla on kyllä kavereita, mutta hakusessa olisi ystävä, jonka kanssa voisi jutella syvällisempiä kuin niitä-näitä. Ja ois mukava jos poikakin sais leikkikaveria. Mulle voi laittaa meiliä osoitteeseen uusiakavereita@luukku.com

 

Sama juttu täällä. Laitoinkin pari päivää sitten aloituksen tänne. Asun pk-seudulla ja mulla on kohta 3 v poika. Mulla on kyllä kavereita, mutta hakusessa olisi ystävä, jonka kanssa voisi jutella syvällisempiä kuin niitä-näitä. Ja ois mukava jos poikakin sais leikkikaveria. Mulle voi laittaa meiliä osoitteeseen uusiakavereita@luukku.com

laitoin sulle, vaikken sieltä suunnalta olekaan, jos muuten seura kelpaa ja edelleen, saa laittaa viestiä myös mun postilaatikkoon kaikki yksinäiset sielut!

 

Mä asun tampereen lähellä, muutama ystävä on joittenka kans nähdään pari kertaa kuukaudessa ja nyt tutustunu perhekerhossa uuteen äitiin (meijän esikoisista tulossa kovaa vauhtia hyviä kavereita) mutta sekin on (ainakin vielä) ihan kaveritasolla. Kaipaisin niin ystävää, jolle voisin soittaa koska vaan ja kertoo vaikka ihan tyhmiä juttuja, kenen kans vois viettää aikaa ihan vaan olemalla. Olis ihana kun vois kutsua jonkun meille kylään kahvittelemaan ja lapset vois touhuilla siinä (tietty toisella ei edes tarvis olla lapsia, mut luulen et sellanen ihminen ei jaksais olla mun kans, koska mies tekee töitä erittäin paljon niin lapset mun kanssa joka paikassa). Mä oon aina miettiny et miks mulla ei oo sitä ystävää kenelle kertoo kaikki, jolle vois soittaa oikeesti koska vaan. kavereita on mut kaipaisin edes sen yhden ystävän. Mussa on varmaan jotain vikaa ku tuntuu et ihmiset tutustuu keskenään helposti mut mun kans se ei onnistu vaik en oo kuitenkaan mikään hirveen ujo, taidan olla vaan tylsä.

 

"Kahden äiti", ihan kuin mun näppikseltä!

 

Kannattiko ryhtyä sen lapsen jatkeeksi. Eihän teillä edes ole mitään omaa persoonaa enää, aina vaan tullaan se räkänokka edellä ja se tungetaan naaman eteen ihasteltavaksi. "Katso nyt kun meidän Kauno-Kuuno Toukopetteri osaa hymyillä". Just joo. Suurempi uutinen on jos ihminen EI osaa hymyillä.

Sitten JOS joskus sattuisi olemaan joku muu puheenaihe kuin toukan ruumiineritteet, niin eikös se tule jatkuvasti keskeyttämään aikuisten jutut huomionkipeänä, tai niistää nokkaansa vieraan lahkeeseen. Sitten täytyy ihastella niitä uhmakohtauksia kun toinen heittäytyy lattialle huutamaan selkä kaarella ja naama punaisena. Ei kiitos.

Olisitte ajatelleet ennen kuin ryhdyitte poikimaan, että ei teidän elämäänne enää koskaan tule kuulumaan muuta kuin sen kiittämättömän rääpäleen passaaminen ilman kiitosta. Eikä kukaan semmoisesta ole kiinnostunut tai jaksa sitä vierestä katsella.

Nauttikaa nyt. Se on niin ihanata se lasten kanssa eläminen.

Katkera lapseton ja miehetön valittaja!