EI voi olla totta.... :'(
- Viestiketjun aloittaja Hölmölän-iita
- Ensimmäinen viesti
oli sitten ikivanha viesti, mutta aihe ei ole miksikään muuttunut , mies yhä taistelee syöpää vastaan.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
justjuu
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
kuka näitä idiootteja tänne päästää?????????? hohoijakkaa!!!!
Mielessäni olette olleet =) Kaikkea hyvää ja voimia paranemiseen =) Ja aurinkoista ja ihanaa syksyn jatkoa =)
Vieras
En jaksanut koko ketjua lukea, mut missä kuvissa tuo syöpä oli löydetty? Siis ortopedikö oli löytänyt vai kuka?
Miun miehellä on kans epäily että on polvesta mennyt joku kierukka tms. ja siitä otettiin joku aika sitten ihan nestettä..Nyt oottaa ortopedille pääsyä..
Alkoipa pelottaa..
Mies tuli kertomaan vastauksen..Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:En jaksanut koko ketjua lukea, mut missä kuvissa tuo syöpä oli löydetty? Siis ortopedikö oli löytänyt vai kuka?
Miun miehellä on kans epäily että on polvesta mennyt joku kierukka tms. ja siitä otettiin joku aika sitten ihan nestettä..Nyt oottaa ortopedille pääsyä..
Alkoipa pelottaa..
Ensin otettiin nestettä ja sitten otettiin normaali röngtenkuva, josta heti ilmeni , että polvessa on joku ylimääräinen mötikkä. Sitten otettiin magneettikuvat , joista paljastui että kyseessä on kasvain, vielä ei tiedetty onko hyvän- vai pahanlaatuinen. Sitten kasvaimesta otettiin näytepala, jota alettiin viljelemään ( eli tutkitaan kasvaimen laatu) ja sitten löytyi imusolmukesyöpä. Kaikki kesti noin pari kuukautta yhteensä , tuosta tutkimusten aloituksesta syövän toteamiseen.
Jos haluaa mielenrauhaa niin menee verikokeisiin ja pyytää että niistä katsotaan onko syöpäarvot koholla.
Tsemppiä!
Alkuperäinen kirjoittaja miia01:
http://lillilalli.vuodatus.net/
Tuossa osoite :wave:
Alkuperäinen kirjoittaja Runoilija harmaana:
Mun oli pakko ettiä tää runo, aivan ihana , kiitos vielä runon tekijälle
:heart: :heart:
Elämänlanka
Ihanaa että on olemassa näitä onnellisien loppujen tarinoitakin. Antaa lohtua varmasti, että kaikki paha ei aina automaattisesti johda johonkin vielä pahempaan.
Ihana perhe olette, kiltin oloisia ihmisiä. Rakastakaa toisianne!
Ihana perhe olette, kiltin oloisia ihmisiä. Rakastakaa toisianne!
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana :
kyllä ainakin toistaiseksi, kasvain on yhä luun sisällä, mutta ei ole aktiivinen..
ap
Tyttöjauu14--
Minunkin isälläni todettiin pahanlaatuinen kasvain oikeanpuoleisessa aivolohkossa, vuonna 2006. Hän oli taksikusi ja todella ihmisläheinen. Kun hänelle kerrottiin, että hän ei saisi enää ajaa taksia, sillä hänellä on aivokasvain, hänestä tuntui, kun olisi vedetty elämänperusta pois alta. Isä soitti äidilleni, sillä olin vasta 9 vuotias, kun äitini kertoi minulle, ja sanoi että voit puhua isällesi, jos haluat, otin luurin käteeni ja aloin itkeä, en pystynyt sanomaan mitään, mutta kuulin kuitenkin, kun isäni itki. Isäni yritti selittää minulle, että hän joutuu leikkaukseen, mutta enhän minä sitä ymmärtänyt kunnolla. Kun lopetin puhelun, aloin itkeä hysteerisesti, pelkäsin menettäni isän! Kun isäni leikattiin ensimmäistä kertaa, nii kaikkien onneksi leikkaus meni hyvin, aivoista poistettiin n. 7.5grammaa kasvainta, enempää ei kuitenkaan ruvettu poistamaan, sillä se olisi vaarantanut isäni hengen. Isäni selvisi leikkauksesta hyvin, pääsi kotiin, ja sain viettää joulun hänen kanssaan, kuulin kuitenkin äidiltä että isälläni olisi vaara saada epilepsiakohtaus. Äitini ja isäni olivat eronneet, joten menimme kummeilleni isän kanssa jouluksi. Joulu meni hyvin, ja lähdin uuden vuoden aikaan kotiin. Sain keväällä isältäni viestin, jossa luki: Jes isi on terve! Olin onnellisempi kuin koskaan. Kuitenki seuraavana talvena, v. -07 isäni soittaa minulle ja sanoo : Iskän kasvain on uusiutunut, joudun taas leikkaukseen. Olin shokissa, en tiennyt mitä sanoa. Kun joulukuun alussa isäni leikattiin, sanottiin minulle, että hän herää leikkauksesta noin viikko leikkauksen jälkeen. Olin vamiina soittamaan joka oäivä, mutta koskaan isäni ei vastannut. Hän oli koomassa. Kun joulukuun 25 päivä hän vihdoin heräsi, en ollut paikalla. Menimme äitini kanssa Helsinkiin, katsomaan isääni 28 päivä joulukuuta. Isäni oli todella huonossa kunnossa, hän ei pysynyt hereillä, ei osannut syödä, ei yhtään mitään. Kun hoitaja kysyi isältäni tunsiko ketään huoneessa olevia ( huoneessa oli hänen isä, sisko, isän vaimo, äitini ja minä ), isäni mumisi jotain siskonsa kohdalla, että jotain tuttua olisi. Ketään muuta hän ei tunnistanut, se mursi sydämeni. Lähdimme äitini kanssa sairaalasta, olimme menossa pakkaamaan risteilyä varten, tuli hoitaja sanomaan, että elinaikaa olisi ehkä vielä viikko. Kun olimme risteilyllä, koitin nauttia olostani, mutten pystynyt. 28 päivä joulukuuta, kun olimme melkein perillä Helsingissä, kerroin äidilleni, kuinka olisi hienoa, että isäni olisi laivan kapteeni. Siinä vaiheessa äitini repäisi laastarin irti ja sanoi, että isäni oli kuollut. Kaaduin hytin puulattialle, ja aloin itkeä hysteerisesti. Minulla ei olisi enää isää. Äitini sanoi, että isälläni oli aivokalvontulehdus ja pahoja kouristuksia ja keuhkokuume.
Nyt vaikka isäni kuolemasta tulee ylihuomenna, 29.12.10 täyteen 2 vuotta, mietin silti isääni joka päivä, ja kadun, kuinka en muka 'ehtinyt' jutella hänen kanssaan, kun olin kavereiden kanssa, mietin kerroinko koskaan rakastavani häntä, ja tiedän ettei hän olisi ylpeä, elämästä, jota elän.
Toivon todella, ettei Kukaan Teistä joudu koskaan menettämään, ketään läheistä sukulaista, tai perheenjäsentä!
Voimia kaikille Teille !!
Nyt vaikka isäni kuolemasta tulee ylihuomenna, 29.12.10 täyteen 2 vuotta, mietin silti isääni joka päivä, ja kadun, kuinka en muka 'ehtinyt' jutella hänen kanssaan, kun olin kavereiden kanssa, mietin kerroinko koskaan rakastavani häntä, ja tiedän ettei hän olisi ylpeä, elämästä, jota elän.
Toivon todella, ettei Kukaan Teistä joudu koskaan menettämään, ketään läheistä sukulaista, tai perheenjäsentä!
Voimia kaikille Teille !!