Jos minulle läheinen ihminen sairastuisi,
suurin piirtein näin mun ajatukseni kulkisi.
Tahtoisin piiloon mennä ja unohtaa,
kunpa taikasauva voisikin heilahtaa.
Tai jospa yhdenkin toiveen haltijalta saisin,
tietäisin minkä asian silloin mä muuttaisin.
Toivoisin että aurinko paistaisi ja hymyn toisi,
uuden päivän ihanan ja murheettoman loisi.
Kun teimme matkaa tässä hetkessä,
yhdessä olimme elon joka retkessä.
Mutta meitä ei kaada luonnon myrskyt,
yhdessä jaksetaan ohimenevät tyrskyt.
Kun voima on siinä että toinen kantaa,
kun toinen on loppu sitä toivoa antaa.
Ilman toivoa ihminen ei jaksa kulkea,
ilman uskoa tahtoisi silmänsä sulkea.
Mutta kuka avaisi verhot kun on pimeää,
ja sytyttäisi sisälleni valot kun hämärtää.
Kuka avaisi oven kun voimat ei riitä,
kuka auttaisi ulos kun ovea ei löydä.
Kuka veisi pois mustan ja toisi kevään,
kuka toisi valon ja sammuttaisi ikävän.
Kuka veisi pois syksyn ja pimeän,
ja toisi mukanaan valon ja kesän.
Kun jalat on heikot eikä ne kanna,
mene lähelle ja toiselle kätesi anna.
Polku niin pimeä on kulkea ja autio katu,
sano että onnellinen loppu on meidän satu.
Vaikka surullinen olen ja sisällä ikävää,
niin silti tarinamme jatkuu täynnä elämää.
Minä sinulle kerron ja tahdon niin luottaa,
mutta kaikki tapahtunut niin tuskaa tuottaa.
Minä olen voimasi minä minua kannan,
sinä myös minulle toivon ja uskon annat.
Sinua minä kiitän ja sinua minä halaan,
kun täältä murheiden laaksosta palaan.
Minä olen karttasi joka auttaa eksyneen,
sinut takaisin löytämään omalle polulleen.
Minä olen sinulle silmät kun omasi eivät nää,
kun sisälläsi on mustaa näet pelkkää pimeää.
Minä olen sinulle se voima joka puhaltaa,
hengittää kun itse on joskus niin vaikeaa.
Minä olen se pelastusrengas joka nostan vajonneen,
sekä pintaan nostan hukkuneen pohjaan painuneen.
Kaiken tämän jaksan tietäen koittaa se päivä,
jolloin suru ja murhe on eiliseen jäävä häivä.
Minä haluan valon tähän pimeään sekä tuon kesän,
avaan oven vieden oikealle polulle ja näytän pesän.
Kerran koittaa se päivä kun taakse jää suru,
unohtuu sairaus ja huoneen täyttääpi nauru.