Ei voi kuin ihmetellä aikuisten ihmisten avuttomuutta ystävystymisasioissa!

["mimmiina"]

Jatkuvasti saa kuulla kun porukka valittaa ettei ole kavereita. Aikuisena on niin vaikea ystävystyä. Pyh!

Itse olen muuttanut aikuisena paikkakunnalta toiseen ja maasta toiseen ja hyvin olen saanut aina kavereita ja myös hyviä ystäviä.

Jos käyt töissä, juttele kahvitunnilla työkavereidesi kanssa. Jos pidät jostakusta, kysele vähän missäpäin hän asuu, ja jos ei mahdottoman matkan päässä pyydä käymään joku kerta kahvilla teillä! Voit esim. sanoa, että näkisi sitten samalla sen sohvan/marsun/lapsesi josta olet puhunut.

Naapurin kun näet ulkona, niin voit kysäistä tervehtimisen ja pikaisten juttelujen "onpa kylmä tms" ohessa, josko hän lähtisi sun kanssa joku kerta lenkille.

Leikkipuistossa voit kysyä siltä kivan tuntuiselta äidiltä, tulisivatko kylään joku kerta niin lapset sais leikkiä keskenään ja te aikuiset jutella.

En voi ymmärtää sitä, että koskaan ei pyydetä ketään mihinkään tai kutsuta kylään ja sitten ihmetellään kun ei ole kavereita! Ei se oikeasti ole vaikeaa! Suurin osa ilahtuu todella kun heitä pyytää johonkin! Ne joille se ei sovi, osaavat kyllä kieltäytyä.

 

["vieras"]

Kaveruus ja ystävyys ovat eri asioita.

 

[no joo]

[QUOTE="vieras";24722347]Kaveruus ja ystävyys ovat eri asioita.[/QUOTE]

Mutta ei niitä ystäviä saa ellei ensin ole kavereita. Kaveruus syvenee ja muuttuu ystävyydeksi ja toisaalta onhan se jo paljon kun on kavereita. Moni märisee kun ei ole ketään jota kutsuisi kylään tms.

 

["vieras"]

Mutta ei niitä ystäviä saa ellei ensin ole kavereita. Kaveruus syvenee ja muuttuu ystävyydeksi ja toisaalta onhan se jo paljon kun on kavereita. Moni märisee kun ei ole ketään jota kutsuisi kylään tms.

No ihmisiä on erilaisia. Kaikki eivät ole turistaan lämpimikseen paskaa -ihmisiä.

 

["vieras"]

Joillekkin se on niin helppoa, ihan melkein kateeksi käy. Itse en ole erityisen sosiaalinen, enkä aina jaksaisi pitää yhteyttä edes olemassaoleviin kavereihin. Minulla on muutamia elinikäisiä ystäviä, mutta ns. kavereita aikuisiällä varsin vähän. Tosin en ole juurikaan kärsinyt tilanteesta, joskus tietysti kaipaisi enemmänkin vipinää ihmissuhdesaralla...

 

[Huom harmaana]

Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa... nimittäin se, että ihmiset ovat erilaisia, tässäkin asiassa.

Ei kai sillä avuttomuuden kanssa ole mitään tekemistä?

 

["vieras"]

Aloittaja kuulostaa vähän yksinkertaiselta.

 

[ansarikukka]

Ystävystyminen on nimenomaan helppoa uusissa elämäntilanteissa, etenkin jos sillä toisella on myös sama muutos takana. Mutta jos olet junnannut samassa työpaikassa tai naapurustossa vuositolkulla ystävystymättä, niin hankala se on alkaa yhtäkkiä sitten tutustumaan.

Uusista elämäntilanteista voisi mainita vaikka muuton, ulkomailla muut suomalaiset tms., uusi työpaikka, ensimmäinen lapsi. Jos noita muutoksia ei tapahdu, niin ei niitä mahdollisia uusia ystäviäkään löydy tuosta vaan.

 

[Anatolia]

Joillekin ystävystyminen on vaan vaikeaa, syystä tai toisesta. Ovat ehkä ihan liian sulkeutuneita ja arkoja, tai vaihtoehtoisesti aivan liian avoimia.

 

["vieras"]

Ystävystyminen on nimenomaan helppoa uusissa elämäntilanteissa, etenkin jos sillä toisella on myös sama muutos takana. Mutta jos olet junnannut samassa työpaikassa tai naapurustossa vuositolkulla ystävystymättä, niin hankala se on alkaa yhtäkkiä sitten tutustumaan.

Uusista elämäntilanteista voisi mainita vaikka muuton, ulkomailla muut suomalaiset tms., uusi työpaikka, ensimmäinen lapsi. Jos noita muutoksia ei tapahdu, niin ei niitä mahdollisia uusia ystäviäkään löydy tuosta vaan.

Peesi. Lisäksi ulkomailla ystävystyminen on helpompaa, koska kielimuurin ja kulttuurin erilaisuuden vuoksi suhteet saavat olla pinnallisempia ja ihmiset yhteensopimattomampia. Uteliaisuus ja uutuudenviehätys on ihan erilaista niissä suhteissa.