Ei vapaata vangita voi!

[like a bird]

Olen 28v muutaman vuoden naimisissa ollut, tasaista elamaa elava kotirouva. Vaikka unelmoin tallaisesta tavallaan rauhallisesta elamasta koko ikani, niin jokin alkaa valilla ahdistaa. Rakastan miestani ja hanen vuokseen olen kestanyt paljon. Valilla mietin, tuleeko loppuelamani olemaan tallaista.. Nuorena elin ja koin paljon, asuin eri maissa, matkustelin paljon, tapasin mielenkiintoisia ihmisia, oli vaikka mita unelmia. Pitkaan voi menna etten edes ajattele asiaa ja olen tyytyvainen, mutta joskus tosiaan tulee ahdistus... Ja aivan mieleton vapauden kaipuu. Jo sana vapaus tuntuu niin raikkaalta, huikealta, menna mihin vain ilman toisten narinaa ja valittamista, toteuttaa itseaan, lahtea johonkin kauas moottoripyoralla. Mahdollisuudet vilisevat mielessani ja tuntuu silta etta haluaisin vaan menna, lentaa, olla vapaa elamaan miten tahdon ja menna mihin haluan. Mietin miten olen muuttunut tallaiseksi.. Elama perinteista 50-luvun kotirouvaa. Sitahan mina halusin, vain halusinko? Ymmarsinko mihin olin ryhtymassa? En sano etteiko elama olisi hyvaa, jossain on vaan sellainen kaipaus.. Etten viihdy oikein missaan ja haluan vaan siirtya paikasta toiseen, olla vapaa kuten nuorena taisin ollakin. Kun ajattelin niita maita, paikkoja mita haluaisin viela nahda ja asioita joita haluaisin kokea, tajutessani etta en ehka tulekaan koskaan kokemaan ja nakemaan niita. Mies aina toissa, vasynyt, mina pidan huolta kodista ja jos sitten joskus on lapsia niin kotiaitina vaan.. Onko se unelma, se mita ihmisen pitaisi haluta, ovatko kuvitelmani ihan tyhmia vai voisinko todella elaa enemman? Tuntuu etten kayta kapasiteettiani, etta minusta olisi paljon enempaan. Unelmoin ja leikittelen jopa pelottavalla ajatuksella vapaudesta... Enka tarkoita tassa mitaan miesta tai suhteita. Onko rakkaus vankila? Joka saa meidat elamaan toisen ehdoilla? Ajatuksia kiitos!

 

[Minskii]

Ääääh ei pysty lukee yhtä pötköä. Oot oikeessa, vapaata ei voi vangita.

 

[!]

No miksette miehesi kanssa voi vaikka yhdessä matkustella? Ja osta se moottoripyörä ja aja auringonlaskuun... mutta palaa sitten aamuksi ukkokultasi kainaloon
Ja rakkaus ei ole vankila, jos ei anna sen vankilaksi itselleen muodostua!!!

 

[like a bird]

Sori olin niin innoissani tata kirjoittaessani etta kappalejaot jai... Jo pelkka ajatus vapaudesta on huumaava

 

["heh"]

Toi oli kyllä niin paskaa, että. kuka ihmeessä sun käskee kökkiä kotona? jos tunnet itsesi vangiksi niin se on henkinen. siis oikeesti, kotirouva oot? ja lapsia ei ole ja sää olet kotirouva ja haaveilet ulkomaista?

Tuota, jos tää oli joku romaanin alku, niin ei hyvä.

 

[Siobhan42]

Mene töihin.

 

[like a bird]

Kun se ei ole ikina matkustellut eika ymmarra koko ideaa. Tyo elaman tarkein asia ja vapaalla kotona loikoilu. En millaan lailla tuomitse sita, jos ei ole jotain koskaan kokenutkaan niin ei tieda mista jaa paitsi. En tieda ketaan niin 50-lukulaisia kuin me, aluksi tuntui ideaalilta olotilalta mutta ajatelkaa nyt... Tuntuu etta jokin tassa mattaa. Tuntuu etta teen kaiken mieheni vuoksi, sopeudun, muutun, han on se paahenkilo tassa sadussa.

 

[--]

Mutta miksi sinä tuollaisen miehen itsellesi valitsit? Olisit miettinyt aiemmin..

 

[1]

Hanki elämä.

 

[like a bird]

Ei olla Suomessa, siinapa syy. Teinista asti asunut ulkomailla. Taalla hieman eri realiteetit kuin Suomessa, siella kaydessani tuntui jotenkin silta etta pystyn hengittamaan vapaasti.

 

[like a bird]

Rakkaus, rakkaus. Enhan mina aluksi tajunnut etta se olisi tallaista, jos joku olisi kertonut niin en olisi uskonut. Eika siina mitaan pahaa sinansa, kaikki hyvin mutta mietin haluanko oikeasti tata loppuikani.

 

["vieras"]

Koko saatanan seinä täynnä tekstiä. Etkö ole koskaan kappalejaosta kuullut?

En lukenut ja toivon ettei kukaan muukaan lue.

 

["mimmu"]

"Like a bird", "ei vapaata vangita voi", "hän on se päähenkilö tässä sadussa"...hmm. Pitäiskö sun nyt sen miehen syyllistämisen sijaan asettua miettimään, että mitä haluat elämältäsi - joltain sun kriisiltä tää nyt kuulostaa - minun korviini. Ei rakkaus mikään vankila ole - päinvastoin - mehän eletään helpottaaksemme toinen toistemme elämää - jaamme kokemuksiamme, elämäämme...jakakaa unelmianne ja tehkää sen eteen töitä, että molemmat ovat onnellisia - sehän siinä yhteiselossa on pointtina. Ja tottakai - molemmathan silloin joustavat. Vaativatko unelmasi parisuhteesta ja perheestä luopumista? Jos...niin miettisin pari kertaa onko se todellakin se, mitä haluat.

 

[päätön]

vapaata voi vongata. vai miten tuossa kokosivunpötkössä sanottiin. :O

 

[like a bird]

Ei miehessani ole sinansa mitaan vikaa, omasta kriisistani on tassa kyse. Tahan saakka se olen mina joka olen joustanut asioista ja valilla tuntuu etta olen muuttunut joksikin muuksi mika oikeasti olen ollut. Juuri tuota mietinkin, etta vaativatko unelmani luopumista tasta ja kannattaako se... Ehka haaveilen vaan, katson onko tama pysyvakin olotila vai vaan jotain valiaikaista sekoilua. Olen tallainen ailahteleva tyyppi.

 

[ewg]

Oli teksti miten sekavasti kirjoitettu tahansa, tunnistan samanlaisia tunteita itsessänikin.

Olin nuorempana "villi ja vapaa", lähdin ex tempore -reissuille tutkiskelemaan eri paikkoja yksin. Välillä naapurikaupunkiin, välillä toiseen maanosaan. Nautin suunnattomasti vapauden tunteesta, siitä tiedottomuudesta, että mitä vain voi tapahtua. Joskus ei tapahtunut, joskus tapahtui. Kaverit kertoivat, miten olivat olleet minuuttiaikataulumatkoilla puolisoidensa kanssa. Itse matkustelin aina yksin ja ilman mitään suunnitelmia.

Nyt noista ajoista on mennyt kuusi vuotta, elän tasaista mukavaa parisuhdearkea. Kaipaan välillä hurjasti noita vanhoja aikoja. Mies on onneksi seikkailunhaluinen hänkin, mutta työ pitää Helsingissä. Hän on onneksi niin hyväpalkkaisessa työssä, että tiedän jossain vaiheessa hänen saavan välivuoden/vuosia, jolloin voimme taas lähteä liftaamaan kohti etelää...

 

[like a bird]

Ewg juuri tuota tarkoitan. Kun ei saisi matkustaa yksin ja miehella niin vahan lomaa, eika nayta olevan kiinnostunut kun olen matkajuttuja kertoillut. Hyva jos joskus paasen Suomeen lapsuudenkotiin vahaksi aikaa, siina on jo seikkailua kerrakseen ja kylla tulee joka kerta itku kun sielta pitaa lahtea. jospa siella paasisin kaymaan useammin.

 

[ewg]

Jos/kun et ole töissä, niin mikset lähde reissuille ilman miestä? Pitkät reissut tietysti kävisivät suhteen päälle, mutta olisiko kuukausi hänelle liikaa? Kaksi viikkoa? Viikko? Vai mitä tuo "ei saisi matkustaa yksin" tarkoittaa?

Itse käyn töissä, mutta olen ajatellut lopettaa keväällä ja keksiä jotain muuta puuhaa...

 

[like a bird]

Ei sovi miehelle etta matkustaisin yksin, taalla sita pidettaisiin tosi outona eika omakaan perhe varmaan enaa tykkaisi. Onneksi Suomen reissut mies hyvaksyy mutta kylla niistakin on jotkut kaverit kattonu kieroon etta miksei mies ole mukana jne. Hieman eri kulttuuri kuin siella, ehka siksikin tuntuu etta jotenkin rajoittaa kun oon kuitenkin lapsuuden suomessa kasvanut.

 

["vieras"]

Saanko kysyä - asutteko Turkissa ja onko mies turkkilainen?

 

[like a bird]

ei mutta taalla on ehka vahan samantyyppista kuin siella, siis ajatusmaailma. Niinkuin suuressa osassa muutakin maailmaa, semmoista "vapaata" elama taitaa olla vaan jossain Jenkeissa ja pohjoismaissa.

 

[rehellinen vastaus]

Jos nyt jo tuntuisi tuolta, että se mies ja miehen suku ja oma sukukin vahtisi että nainen ei saa matkustella yksin ja naisen on oltava kyökissä kun mies tekee uraa ja toteuttaa itseään, niin en käsitä mikä ihme sut on tuohon loukkuun ajanut. se vaan pahenee kun tulee lapsia.

lähtisin hippulat vinkuen, en jättäisi puhelinnumeroa en miehelle, en suvulle, en miehen suvulle. Kiitos ja näkemiin.
tuohan on vankila. sairasta. miksi itsesi tuohon jamaan sait?
ja ei, se mies ei sinua rakasta. on halunnut itselleen orjan. elät jotain aikaa jota ei enää saisi olla.