Tämä ei liity varsinaiseti Älvsby-taloihin, mutta kirjoitan sen tähän ketjuun jatkoksi.
Miten talon arvo on kehittynyt?
1950-luvun vennamolaisista rintamamiestaloista pyydetään ja maksetaan täällä (Pirkanmaan kasvukeskuksessa) noin 150 000 - 200 000 euroa. Rakentamiskustannukset ovat olleet 1940- ja 50-luvuilla pienet. Taloissa on lämpöeristeenä purua seinissä ja 1970-luvulla rakennettu tasakattoinen elintasosiipi. Elintasosiivessä on monesti Tee-Se- Itse-miehen tekemät vesieristykset ja laatoitukset/muovimatot. Talon katto vaatii korjausta, ikkunat , lämmitysjärjestelmä ja putket uusimista.
Se, joka on ostanut omakotitalonsa 1980-luvun alussa tai 1990-luvun alun lamavuosina, on saanut talonsa todella edullisesti. Esim. täältä Pirkanmaalta sai kasvukunnista vuosina 1992-1995 uusia ja uudehkoja, hyvinvarusteltuja omakotitaloja noin 400 000 - 600 000 markalla! Talot menivät myyntiin, koska tuli avioeroja, muuttoja tai perheen talous katkesi laman aikana työttömyyden, konkurssin tms. vuoksi.
Nyt nämä uudemmat, 1980-2000-lukujen talot maksavat täällä noin 200 000 - 350 000 euroa. 1940- ja 50-lukujen rintamamiestaloistakin saa pulittaa 150 000 -200 000 euroa. Melko huima hinnannousu 10 vuodessa, sanoisin!
Rakentaminen toki maksaa. Kuitenkaan rakennuskustannusten nousu ei ole ollut samaa luokkaa kuin asuntojen hintojen nousu.
Lapsiperheillä on todella suuria asuntolainoja. Tuntuu hurjalta, että perhe, jossa työssäkäyvän isän bruttopalkka on 2000 euroa/kk ja kotihoidontukea saavan äidin bruttotulot noin 400 euroa/kk, ottavat pankista tuosta vaan 200 000 euron asuntolainoja! Takaisinmaksuajat ovat pitkiä ja korkokustannukset huimat. Jos takaisinmaksuaika on 25-30 vuotta, 35-vuotiaana omakotilainan ottanut saa velattoman tuvan vasta 60-65-vuotiaana!
Ja vaikka perheessä olisi 2 työssäkäyvää, kuluu rahaa muuhunkin elämiseen kuin asuntolainan maksuun. Jos sekä äiti että isä käyvät töissä kodin ulkopuolella, menee rahaa myös lasten päivähoitomaksuihin.
Ihmettelen, kuinka kauan hurja meno asuntomarkkinoilla jatkuu!