ei tyytyväinen

[vauva]

meillä neljä viikkoa vanha poika, ja tuntuu ettei hän hereillä ollessaan ole koskaan tyytyväinen.. vaikka on juuri syönyt ja kaiken pitäisi olla kunnossa, kitisee vaan, kunnes lopulta nukahtaa. kuinka muilla, tulisiko tämän ikäisen jo minkä verran valvoa? tuntuu että lapsi aina vain nukkuu, syö tai kitisee, ehkä pienen hetken saattaa olla tyytyväisenä sylissä tai sitterissä, mutta sitten taas...

 

[*]

tommostahan se oli. 2 kk kohdalla on jo helpompaa, 3kk kohdalla kiinostuu ympäristöstä ja 4kk kohdalla valveilla on jo hauskaa.

 

[kuuluu asiaan]

Mulla kans oli jotenkin sellanen harhaluulo, että pienet vauvat ois hereillä ollessaan tyytyväisiä tuhisijoita, jotka viihtys edes minuutin sitterissä tai lattialla ihan itsekseen.

Se vaihe tuleekin vasta noin 2 kk paikkeilla. Siihen saakka on kyllä ihan kiinni vauvassa. Hyvä kun vessaan pääsee. Odotahan vielä 3 - 4 viikkoa niin lapsi alkaa viihtyä jo hieman itsekseenkin ja on hyväntuulinen ollessaan hereillä. Meidän poika alkoi naureskelemaan 6-viikkoisena ja sen jälkeen alkoi helpottamaan pikkuhiljaa. Ensin alkoi viihtyä sitterissä 10 minuuttia kerrallaan jne. sitten jopa lattialla selällään ihan itsekseen sätkytellen 20 minuuttia... kyllä se siitä, mutta väkisin ei voi kehitystä kiirehtiä.

 

[katiska]

meillä myös tälläinen ""ei tyytyväinen"" kolme viikkoinen. eli meillä myös kitistään joskus jopa itketään ja huudetaan valveilla ollessa ja mikään ei auta missään ei ole hyvä olla. olen jopa miettinyt onko minussa jotain vikaa kun kaikissa vauva opuksissa sanotaan että vauva hauroittuu äidin lähellä ja meillä ei todellakaan huonoina päivinä ole näin.

 

[Koo]

niin meilläkin oli... mä sitten pidin sylissä ja kanniskelin ympäri kämppää kun en jaksanut kitinää kuunnella. ja kannella sais vieläkin... vauva vaan on jo paaaljon isompi.

mä odotan kuin kuuta nousevaa aikaa, jolloin alkaa liikkua itse. eiköhän se siitä sitten se tyytyväisyys löydy kukkaruukkuja tonkiessa.. =)

 

[;)]

Tuolta mustakin tuntui neljän viikon kohdalla. Poika on nyt 7 viikkoo ja on kuin toinen lapsi, hyyilee ja kikattelee. Viiden viikon ikäisenä alkoi hymyjä tulemaan ja siitä lähtien en ole enää kuvitellut lastani täysin ei tyytyväiseks Odottele vaan rauhassa.

 

[..]

Joo, sama homma. Kanniskelin myös sylissä ympäri taloa ja äiti ja anoppi hoki, että ei saisi opettaa olemaan sylissä koko aikaa, että pitäisi tottua olemaan yksin lattialla tai sitterissä. Mutta noin pienenä vielä tahtoi olla sylissä, eikä siinäkään ollut aina oikein hyvä. Nyt 3 kk ja viihtyy kyllä myös lattialla, ja äiti ja anoppi ovat ne, jotka on sitä ensimmäisenä ottamassa syliin, kun vähän äännähtää...

 

[kokeilkaa]

Kokeilkaa kantoliinaa tai rintareppua. Helpottaa, kun saa kädet vapaaksi itse. Mä hoksasin ton vasta vähän liian myöhään. Meillä oli kans sellainen sylivauva aluksi. Missään muualla ei ollut hyvä kun sylissä. Mutta se tosiaan menee ohi aikas nopeasti.

 

[ap]

Kiitos vastauksista! Eli ei kun odottelemaan, onhan tuo vielä niiiiin pieni nyytti. Jospa sitten pikkuhiljaa alkaisi viihtyä edes hetken yksin sitterissä, että pääsisi ilman itkua käymään vaikka vessassa...

 

[entä jos?]

entä jos vauveli vaan olisi hetken itsekseen...? eli sitterissä tai lattialla. sit se tottuis siihen. ettekö pelkää, että kanniskelemalla sitä koko ajan ootte sitten kävely ikään asti kanto koneina, kun vaavi ei yhtään viihdy muuta kun sylissä?

 

[ap]

Kyllä oon pitäny sitterissä jonkun aikaa yksin, kun mies töissä - pakkohan se on esim. vessassa käydä, ei kaikkea voi tehdä vauva sylissä, mutta huutoahan se on vaan..
mutta kuten edellisistä vastauksista saattoi lukea, kun vauva kasvaa ja tulee ikää, alkaa pikkuhiljaa viihtyäkin itsekseen. Eipä viitsi näin pientä huudattaa turhan päiten, eiköhän opi olemaan itsekseenkin pikkuhiljaa.

 

[älä huoli]

Ihan naurettavia kommentit, joissa pitäisi aloittaa vauvan itsenäistymistukeminen suoraan kohdusta putkahdettua. Vastasyntynyttä saa ja tulee pitää lähellä. Ei tietenkään viihdy vielä itsekseen, kun luulee olevansa osa äitiä ja luonnollisesti viihtyy maidonlähteen lähellä. Näin se on evoluutio tarkoittanut, että jälkeläinen ei eksy emostaan ja turvee ravinnonsaannin ja siten hengissäsäilymisen. Vauvalle ei ole eroa onko syntynyt kivikaudelle vai 2000-luvun Suomeen, jossa nurkassa odottaa sitteriä ja muuta vempainta. Kaikki aikanaan hyvät kanssasisaret. Sitäpaitsi ei pidä unohtaa lasten yksilöllisiä eroja luonteessa. Toiset tarvitsee syliä enemmän kuin toiset...

 

[hmm]

Tuon ikäinen kitisee luultavasti syönnin ja vaipanvaihdon jälkeen sitä jos et vie sitä tarpeeksi aikaisin nukkumaan. Lapsi tulisi opettaa nukahtamaan itsekseen omaan sänkyynsä tai vaunuihin. Jos kitisee niin käy rauhoittelemassa ja anna yrittää nukahtaa uudelleen. pikkuhiljaa nukahtaa ilman kitinöitä itsekseen joka kerta. Jos tosiaan alat kanniskella vauvaa uneen ei nukahda itsekseen ikänä.
Muuten kannattaa kanniskella jos ei tee sitä nukuttamismielessä. Läheisyys on vauvoille tärkeää.

 

[juu juu]

Samaa mieltä nimim ""älä huoli"" kanssa!
Vaikka vastasyntynyttä miten kantelee sylissä paljon, tuskin se siihen tottuu. On vaan parempi, että saa sylissä sen turvallisuuden tunteen ja voi sitten myöhemmin alkaa turvallisesti irtaantumaan vanhemmistaan, kunhan on saanut paljon läheisyyttä aivan pienenä! Pieni vauva ei saa koskaan liikaa läheisyyttä, joten suokaa sitä hänelle paljon! Kyllä se lapsi yksin tulee viihtymään, mitä vanhemmaksi tullaan...

 

[Meidän tarina]

Meillä oli vauva, joka ei nukkunut päivisin lainkaan. Vauvaa kannettiin aamusta iltaan 2 kuukautiseksi saakka, kunnes masuvaivat helpotti. Ainut paikka johon pariksi minuutiksi saattoi nukahtaa oli syli, mutta kun laitettiin sylistä makuuasentoon niin huuto alkasi välittömästi. Iltaisin nukahti ainoastaan syliin ja kun nukkuvana siirrettiin omaan sänkyyn nukkui siellä kyllä yöt. Meillä syynä tähän kaikkeen oli siis masuvaivat, jotka lääkäri diagnosoi koliikiksi. Kun koliikki loppui alkoi meidän perheessä täysin uusi elämä. Välittömästi vauva alkoi viihtyä lattialla ja sitterissä. Iltaisin saatiin vain viedä nukkumaan ja nukahti hetken päästä itsekseen. Nyt lapsi on reilut 6 kk ja kaikki on vallan hienosti edelleen. Suurimman osan valveillaoloajasta touhuaa lattialla tai syöttötuolissa ja nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä.

Halusin kirjoittaa meidän tarinan siksi, että minua kiukuttaa niin paljon kaikki neuvojat, jotka maalailevat piruja seinille tulevaisuudesta, jos lasta pidetään liikaa sylissä. Minunkin annettiin monta kertaa ymmärtää, kuinka pilaamme lapsemme liialla kantamisella ja paapomisella. No eipä ollut paljon vaihtoehtoja! Kannetaanko mieluummin aamusta iltaan vai annetaanko lapsen huutaa avuttomana vatsakipujaan?! Itse olen sitä mieltä, ettei lasta voi koskaan pitää liikaa sylissä ja jokainen lapsi varmasti kiinnostuu tietyssä ikävaiheessa maailman ihmeellisyydestä niin paljon, ettei se äidin tai isin syli olekaan enää se ainut mukava paikka. Joten tehkää kaikki tasan niinkuin itsestä hyvältä tuntuu, älkääkä kuunnelko liikaa arvostelijoita. Jokainen lapsi on yksilö ja äiti tietää tarkalleen mikä omalle lapselle on parhaaksi. Näin neuvoo erittäin uteliaan ja reippaan lapsen äiti joka kantoi vauvaansa ensimmäiset 2 kuukautta.