Toggle sidebar

Vähän harmittaa..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Äiti harmissansa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Ä

Äiti harmissansa

Vieras
kun meidän pikkumies 3 ja puoli vkoa lopetti tyytyväisenä valveillaolon viikko sitten. Nykyisin nukkuu melkein koko ajan ja lopun ajan itkee/kitisee. Hyvä päivä on sellainen, että ei itketä ihan koko aikaa, ainakaan täysiä. Tuttia saa olla tunkemassa tämän tästä, että edes hetken malttaisi olla rauhassa. Kantoliinasta ei oikeastaan auta poikaa nostaa pois lainkaan. Lattialle laskettaessa itku ja vääntelehtiminen alkaa välittömästi. Liikkeessa pysyminen ja takapuolen taputus ainoa keino, aina ei auta sekään. Vauva vaikuttaa väsyneeltä heti herättyään. Mutta onhan se tämänkin ikäisen joskus oltava hereillä, vai? Lääkärissä käytiin ja mitään vikaa ei löytynyt. Onko teillä muilla tällaisia ja koskakohan voisi odottaa muutosta parempaan?

 
Meillä oli sama juttu. Jos ei nukkunut, niin huusi. Olkapäällä kannettiin ja taputettiin ja käveltiin asuntoa ympäri koko tytön valveillaoloaika. Sanoivat neuvolassa että on pienikokoisille vauvoille normaalia. Otimme cuplatonit ja relat jatkuvaan käyttöön ja kolmen kuukauden ikään mennessä helpotti huomattavasti. Pahin vaihe, oikea piikki, oli n.6 viikon iässä. Cuplatonia annettiin puolen vuoden ikään asti ja reloja vuoden ikäiseksi.
En voi muuta sanoa, kuin että PALJON VOIMIA!! Kovin on vielä tuoreessa muistissa alkuajat, vaikka tyttö onkin jo 2-vuotias. Ei ole ikävä ensimmäisiä kuukausia, ei!!
 
Oletko kokeillut antaa olla koko hereilläolo-ajan tissillä? voi olla jatkuva nälkä tai läheisyyskaipuu.. meidän neiti oli noin 3kk asti tissillä melkein koko hereilläoloaikansa.. Ei tuon ikäinen kovin paljon kyllä ole hereillä muutenkaan, voi siis olla väsynyt jo melkein heti kun herää. Masuvaivoilta kuulostaa jos ei ole nälkä tms.
 
Meillä myös poika itki lähes koko hereilläoloaikansa ekat 3 kk. Kaikki keinot kokeiltiin tipoista äidin ruokavalioon, vyöhyketerapiassakin käytiin. Ainoa mikä auttoi oli aika.

Kokeilin myös sitä, että annoin tissiä aina kun itki. Siitä oli seurauksena vain valtavaa puklailua/oksentelua ja entistä kovempaa itkua. Poika kuitenkin kasvoi kovaa vauhtia eli nälästä ei ollut kyse eikä mistään sairaudesta. Lääkärissä ei vikaa (onneksi) löytynyt. Tosiaan aika auttoi meillä... Tavallaan helpottavaa, mutta tavallaan kurjaa kun ei mitään voi tehdä :( Paitsi pitää sylissä ja lohduttaa. Raskasta vanhemmille...
 
Meillä oli ihan samanlaista. Itkuisuus jatkui 2,5 kk ikään asti. Tuossa alle kuukauden iässä vauva valvoi ehkä 30 min kerrallaan (imetyksen lisäksi) ja sitten taas nukkui pari tuntia, eli ei musta vauvan tarvitse tuossa iässä vielä valvoa pitkään. Meillä auttoi kantoliinassa/repussa kantaminen tai jatkuva hytkyttäminen (omat reisilihakset sai kyytiä kun sohvanreunalla hyppyytteli...). Välillä ei auttanut silti mikään. Yleensä nukahti kantoliinaan/reppuun vaikka ensin huusi kuin syötävä. Nukkuikin liinassa välillä pitkään, kun en uskaltanut ottaa pois ettei taas huuto alkaisi.

Oli se raskasta aikaa, joten ymmärrän tunteesi! Silloin tuntui, ettei se helpota ikinä, mutta 3 kk jälkeen meillä on ollut varsin iloinen ja aurinkoinen vauva! Me annettiin Cuplatonia, mutta en tiedä oliko siitä varsinaisesti apua. Tissiä en antanut joka huutoon. Vauva nimittäin hotki maitoa, kun sitä tuli multa suihkuamalla, ja se aiheutti lisää mahavaivoja, pulauttelua jne.
 
Odotellaan siis rauhassa, että helpottaa. Se vaan on niin raastavaa ja surullista, kun vauvalla ei ole koskaan hyvä olla. Olisi ihana seurustella ja tutustua vaan ei, kun toinen vaan huutaa. Säälittää myös vajaa kaksivuotias esikoinen, joka jää aivan jalkoihin tässä. Onneksi vauva tosiaan nukkuu vielä paljon!

Kantoliina on kyllä kullanarvoinen kapistus! Ilman sitä kaikki olisi paaaljon vaikeampaa. Pahimman raivarin keskellä liina on se ainut paikka, johon vauva rauhoittuu ja nukahtaa.

Maidon suihkuamista on myös minulla. Käytössä on jo aika äärimmäinen keino: yhdestä tissistä syödään päivät, toisesta yöt. Katsotaan kuinka kauan menee, että maitomäärä laantuu. Vauva nimittäin raivoaa myös rinnalla. Haluaisi kovasti imeä, mutta maidontulo suututtaa. Tuttia mussuttaa yleensä raivoisasti, mutta usein ei sekään kelpaa.
 
Minäkin suosisin nyt liinaa, jos siellä viihtyy. Pystyt sitten tekemään omia juttujasi. Jos ilmavaivoja, minä suosittelen disflatylia(en ole varma voiko antaa vastasyntyneelle), on samaa luokkaa kuin cuplaton, mutta cuplatonia on enemmän moitittu. Sama vaikutus kuitenkin kuuluisi olla. Muuten on vaikea auttaa, itse en muista juurikaan ihan vauva-ajasta. Sen muistan, että meidän muksu oli jopa 2-3 tuntia rinnalla useinkin. Läheisyys/nälkä.Enkä muista juuri pitäneeni lasta yksin lattialla, vaan usein oli sylissä tai ainakin tosi lähellä.
 
Disflatyl on ihan samaa tavaraa, mutta sitä pitää antaa kolminkertainen määrä cuplatoneihin nähden. Me koettiin että cuplatoneista ja reloista oli hyötyä. Hyödyn huomasi, jos oli sattunut unohtamaan antaa tipat ennen syöntiä. Jos on oikeasti kyse ilmavaivoista, niin auttavat, mutta jos on kyse esim koliikista, niin siihen eivät kyllä auta. Cuplatonit pilkkovat käsittääkseni ilmakuplat suolessa pienemmiksi, jolloin ilma tulee helpommin ulos. Kun vaivat helpottivat, niin piereskely olikin ympärivuorokautista.
Meille sanottiin että useimmat vauvat itkevät ensimmäiset 3kk. Meillä ainakin vauvaan tutustuminen alkoi vasta näiden itkujen loputtua ja sitten vasta pystyin vauvasta yhtään nauttimaan. Luojan kiitos vauva ei koskaan huutanut yöllä, vaan kun nukahti yöunille, niin heräsi muutaman kerran syömään nukahti heti omaan sänkyyn. Pahin huuto ajoittui klo 13-22.00 välille.
 
Monelle D-vitamiinista voi tulla vatsavaivoja. Kannattaa kokeilla, että vaihtaa vesipitoisiin tippoihin, sillä vaikka niitä pitää antaa enemmän ja sen vuoksi ovat kalliimpia, niin ainakin meillä on D-vitamiinin vaihto auttanut kummankin vauvan itkuisuuden vähenemiseen.
 
En ole aloittanut d-vitamiineja lainkaan. Enkä kyllä aloitakaan, kun tilanne on tämä. Kyse näyttäisi olevan koliikista. Tänään hain apteekista disflatylit, relat ja myös gaviscon-närästyslääkettä. En ole kyllä varma uskallanko vauvalle sitä antaa...

Onneksi tuo nukkuu vielä öisin! Tai siis herää itkemään klo 4.30, mutta kuitenkin. On lohdutonta, kun vauvalla ei ole niitä hyviä hetkiä. Edes muutaman sellaisen voimalla jaksaisin taas vaikka mitä!
 
meillä esikoinen huusi illat, kuopus tuon ikäisenä lähes koko valveillaoloajan.. huutoa molemmilla n. 6 vkoa... tosin kuopuskin huusi lopuksi vain iltaisin. kuopus myös yli nelikiloinen syntyessään. tsemppiä kovasti, tiedän, et on raskasta!!! hyviä hetkiä tulee kyllä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti harmissansa:
En ole aloittanut d-vitamiineja lainkaan. Enkä kyllä aloitakaan, kun tilanne on tämä. Kyse näyttäisi olevan koliikista. Tänään hain apteekista disflatylit, relat ja myös gaviscon-närästyslääkettä. En ole kyllä varma uskallanko vauvalle sitä antaa...

Onneksi tuo nukkuu vielä öisin! Tai siis herää itkemään klo 4.30, mutta kuitenkin. On lohdutonta, kun vauvalla ei ole niitä hyviä hetkiä. Edes muutaman sellaisen voimalla jaksaisin taas vaikka mitä!
Click to expand...

Kannattaa harkita sitten esim. hierojaa. Siis nyt en oikeasti saa päähän mikä se hieroja on, joka hieroo lastenkin jalassa niitä akupisteitä.(aamutyhmyys) Mutta moni on kokenut sen auttavan koliikkiin. D-vitamiinikin on aikas tärkeä, eikös se kuitenkin kannattaisi antaa.Ruuan päälle ja aamuisin, niin ei sitten yöuni sen takia häiriinny ja täysi vatsa saattaa helpottaa masukipuja sen osalta.
 
Kyllä minäkin ne d-vitamiinit aloittaisin, just aamuisin. Jos kyse on koliikista niin ei pari tippaa sitä aiheuta, jos ei kyllä lopetakaan (relat ja muut).

Ja kyllä niitä hyviä hetkiäkin alkaa tulla, pikkuhiljaa. Meidänkin koliikkilapsesta tuli ihan superaurinkoinen vauva (ja nykyään taapero), hymypojaksi kaikki ihastelivat. Ekan 3 kk perusteella en olisi ikinä uskonut!
 
Se "hieroja" on vyöhyketerapeutti. :) Kannattaa kyllä sitäkin kokeilla. Me ei jaksettu, jotenkin se itku vaan vei kaikki voimat eikä jaksanut alkaa kokeilemaan eri konsteja. Ne kotikeinot sai kelvata...

Meillä kävi edellisen tavoin ihan samalla lailla. Eli tosiaan meillä on nykyään aivan ihanan aurinkoinen ja iloinen tyttö, jota hymytytöksi kaikki sanovat. :D
 
Voi, miten ihana kuulla, että helpottanut on ja, että ihmisiä näistä huutajistakin tulee :). Tänään on ollut vähän parempi päivä. Ilta on kyllä mennyt huutaessa, mutta päivällä istui jopa sitterissä pienen hetken! Nyt on keinoina siis relat, disflatyl, gaviscon ja mamman ruokavalio sekä pystyasento kantoliinassa. Olen myös yrittänyt rauhoitella muilla keinoin kuin tissillä, ettei söisi ihan koko ajan.

Vielä yksi kysymys: muistatteko kummalla kyljellä kannattaa nukuttaa, että ilma kulkisi paremmin?
 
Joo, tuo kantoliinassa pystyasennossa auttoi meillä!
Kylkeä en muista, meillä lapset nukkuneet parhaiten vatsallaan... ja niin nukutettukin sitten n. kk iästä, myöhemmin kääntyneet itse aina vatsalleen (kun osanneet kääntyä siis). Tiedän, ettei oo suositus, mutta tuntui, ettei muuten uni maittanut ollenkaan. Usein iltaitkuilta nukahdettiin massulleen mun mahan päälle, kun olin puoli-istuvassa asennossa. Siis saatoin joskus siihen itsekin nukahtaa. Samoin yöllä tuo auttoi nukutuksessa ja sai itsekin olla miltei pitkällään. huh, oli ne rankkoja aikoja kyllä. Toisinaan mikään ei oikein tuntunut auttavan kunnolla, pystyasento muutti huudon lievemmäksi tai kitinäksi...
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa