Meillä oli vauva, joka ei nukkunut päivisin lainkaan. Vauvaa kannettiin aamusta iltaan 2 kuukautiseksi saakka, kunnes masuvaivat helpotti. Ainut paikka johon pariksi minuutiksi saattoi nukahtaa oli syli, mutta kun laitettiin sylistä makuuasentoon niin huuto alkasi välittömästi. Iltaisin nukahti ainoastaan syliin ja kun nukkuvana siirrettiin omaan sänkyyn nukkui siellä kyllä yöt. Meillä syynä tähän kaikkeen oli siis masuvaivat, jotka lääkäri diagnosoi koliikiksi. Kun koliikki loppui alkoi meidän perheessä täysin uusi elämä. Välittömästi vauva alkoi viihtyä lattialla ja sitterissä. Iltaisin saatiin vain viedä nukkumaan ja nukahti hetken päästä itsekseen. Nyt lapsi on reilut 6 kk ja kaikki on vallan hienosti edelleen. Suurimman osan valveillaoloajasta touhuaa lattialla tai syöttötuolissa ja nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä.
Halusin kirjoittaa meidän tarinan siksi, että minua kiukuttaa niin paljon kaikki neuvojat, jotka maalailevat piruja seinille tulevaisuudesta, jos lasta pidetään liikaa sylissä. Minunkin annettiin monta kertaa ymmärtää, kuinka pilaamme lapsemme liialla kantamisella ja paapomisella. No eipä ollut paljon vaihtoehtoja! Kannetaanko mieluummin aamusta iltaan vai annetaanko lapsen huutaa avuttomana vatsakipujaan?! Itse olen sitä mieltä, ettei lasta voi koskaan pitää liikaa sylissä ja jokainen lapsi varmasti kiinnostuu tietyssä ikävaiheessa maailman ihmeellisyydestä niin paljon, ettei se äidin tai isin syli olekaan enää se ainut mukava paikka. Joten tehkää kaikki tasan niinkuin itsestä hyvältä tuntuu, älkääkä kuunnelko liikaa arvostelijoita. Jokainen lapsi on yksilö ja äiti tietää tarkalleen mikä omalle lapselle on parhaaksi. Näin neuvoo erittäin uteliaan ja reippaan lapsen äiti joka kantoi vauvaansa ensimmäiset 2 kuukautta.