Hyvä RJS! Kammosi kaikkoaa, usko pois! Se on näet niin, että pakon edessä koiraskin poikii, kuten vanha sananlasku sanoo. Koiraiden poikimiseen en tosin usko, mutta siihen kylläkin, että ennen pitkää huristelet autolla niin kuin olisit aina sitä tehnyt.
Minulla on pari hyvää esimerkkiä asiasta. Naapurini oli ajanut kortin heti silloin alta kaksikymppisenä, mutta ei sitten ollut kotona asuessaankaan paljon ajellut. Sitten hän vetti viitisen vuotta opiskelukaupungissa ilman autoa, eikä heillä vielä ennen lasten syntymää ollut autoa puolisonkaan kanssa. Kun ensimmäinen lapsi syntyi, ostettiin auto, jota mies sitten ajoi, kun äiti oli lapsen kanssa takana... Pian oltiin siinä tilanteessa, että oli kulunut 15 vuotta kortin saamisesta, ja naapurini ei enää rattiin kuvitellut astuvansakaan, sillä hänestä tuntui, ettei hän ollut koskaan autoillutkaan. Sitten perhe muutti miehen työn vuoksi uudelle paikkakunnalle. Siellä kävikin niin, että ystäväni joutuikin työssään ajamaan autolla paria välimatkaa! No, kun pakko oli, hän harjoitteli ensin miehen kanssa poissa liikenteen jaloista ja ajoi pian työajonsa pois tiekseen. Nyt muutaman vuoden kuluttua hän ajaa kaupunkiajoakin ja missä tahansa aivan sujuvasti. Toinen esimerkki on työkaverini, joka samoin oli ollut kymmenen vuotta kokonaan ajamatta eikä ollut juuri autokoulua enempää koskaan ajanut. Kun he muuttivat asumaan sivummalle taajamasta, oli perheeseen hankittava toinen auto ja äidin uskaltauduttava rattiin, ja hyvin on sujunut! Sinulla on puolellasi se etu, että saat ajo-opetuksen vasta nyt ja voit ylläpitää ajorutiinia jatkuvasti siitä alkaen. Hyvin se sujuu, ja palstaterapiaa on tarjolla tarpeen vaatiessa!
Talvi kurkkii nurkan takaa ja lunta odotellessa on raivattu piha puhtaaksi kaikesta nietosten alle kuulumattomasta. Tänään olen suojannut omenapuiden rungot jäniksiltä ja myyriltä, joten talvi saa tulla!
Syyslomaterveisin (loma siis alkamassa Yrjänällä ja jälkipolvella)
URSULA, kkpt
. Asumme korvessa ja töihinkin olisi joskus lähdettävä, viimeistään reilun vuoden päästä, eikä työpaikalle kulje linja-autoa eikä pyörälläkään jaksaisi joka päivä polkea 27 km suuntaansa :/ . Eli ajokortti on hommattava. Mutta kammoan ajatusta ajaa autoa satanen lasissa mutkaisilla teillä, rekat ajaa vastaan eikä pimeällä näe hirviä eikä heijastittomia kävelijöitä. Ja varsinkin jos kyydissä on rakkaat lapseni niin miten osaan ajaa turvallisesti? Ja saanko ylipäänsä ajettua korttia, en ymmärrä höykäsen pölähtävää autoista :ashamed: ? Ja ikää siis mulla jo 30..