ei tässäkään kuussa

[onneton]

pakko oli heti aamutuimaan tulla purkamaan oloa kun ottaa niin päähän!!!!!!
aamulla heräsin ja eka vessa reissulla huomasin että vertahan tulee...voi per.....le!!!

ollaan yritetty puolisen vuotta ja pettymys on joka kuu vaan suurempi....... :'(

pitäisikö mennä jo tutkimuksiin vai yrittää vielä vaan omin avuin...
tiedän että on niitä jotka joutuvat oottamaan vuosiakin mutta sitten taas niitä jotka tulevat raskaaksi ekasta suojaamattomasta yhdynnästä..miksi ei me :'( :'(

 

[taustalla]

Kannattaa varata ensin ihan normaali gyneaika. (Itselläni on lääkäri, joka toimii päätyökseen lapsettomuuslääkärinä.) Hän voi tutkia sinut ja tarvittaessa vaikkapa ultrata. Saat ohjeita kuinka toimia yrittämisen tehostamiseksi (ovulaation seuraaminen ym.). Miehen siemennesteen tutkiminen ei myöskään ole iso homma, mutta tuo paljon tietoa. Joskus jo näillä tutkimuksilla voi saada avun tai ainakin tiedon mistä kiikastaa. Mielestäni ei kannata käyttää loputtomiin aikaa yrittämiseen, jos takana onkin huonot siittiöt, ovuloimattomuus ym. joka estää tai vaikeuttaa raskaaksi tuloa aikaa kuluu hukkaan kun apuakin olisi saatavilla. Asioiden selvittäminen ei tarkoita automaattisesti hoitoja. =)

 

[JonnaHanna]

Niinpä,
tosiaan itselläkin jälleen suunnaton pettymys, nyt puolivuotta yritystä. Ihana mieheni on tähän asti suhtautunut jarrutellen ja sanonut että voi kestää ja selvästi yrittänyt pitää mua maan pinnalla, kun alan haaveilla ja toivoa. Tiedän innostuvani liikaa ja koska lähipiirissä taistellaan saman ongelman kanssa on hänen realisminsa ihailtavaa....Tällä kertaa hän kuitenkin toivoi jo enemmän kuin aikaisemmin, sanoi jo nähneensä untakin siitä, että olen raskaana. Hänen pettymyksensä tuntui kerrankin hyvältä. Pää on outo laitos se, että saa välillä olla se lohduttaja tekee todella hyvää, samalla valaa itseensä uskoa, kun kuulee sanovansa toiselle, että kyllä tämä tästä. On huomattavasti vahvempi olo tämän asian kanssa taas tällä erää. Sain varattua nyt taas gynenkin, kaikki kyllä pitäis olla ok, sillä pari vuotta sitten olleen keskenmenon jälkeen olen pitänyt itsestäni huolta siltä osin, mutta nyt taas ilmestynyt aavistuksen huolettavaa kipua ja sen huolen haluan pois mielestä. Kyllä tämä tästä, toivottavasti meillä kaikilla, ei se silti tee taas tulevaa kuukautta yhtäään lyhyemmäksi. suututtaa.

 

[Annu78]

Niin myös täällä, itkun määrällä ei ole taas rajaa. 2v ja 4kk yritetty tosissaan ja näin tämä taas kääntyi, vuoto alkoi tänään, ihan ku aina, ajallaan. :'(
3*IUI tehty ja nyt viimesestäkin IUI:sta nega..enään ei meille hoitoja tehdä, se on jo päätetty.

Tuntuu todella tuskaselta jatkaa ku tietää et kohta on jo 2.5v yritetty ja ei yhen yhtääkään plussaa ole ollut... kuinkahan montavuotta tässä pitäs vielä muka jaksaa, alkaa vitsit oleen aikas vähissä jo.. :headwall:

 

[ludde]

Yrittäkää jaksaa!!! Jospa se palkitaan toivotulla tavalla. Meillä meni reilu 6v että saatiin nyytti syliin ja jälkeenpäin ajateltuna kyllä kannatti odottaa ja yrittää.

 

[Tira]

Näinpä on, samat fiilarit sain sitten tälle perjantai-illalle. Tässä alkaa jo viha kertymään siinä määrin, että miehen sisaren toisen lapsen odottaminen ja mainintakin siitä saa näkemään punaista. \|O