Ei tällaista elämää jaksa enää kauan...:(

["Niina"]

Täällä taas itken vain ja koko ajan ahdistaa sekä väsyttää...kaikki päivät menee näin. Muut ihmiset lähtevät loman jäljiltä töihin ja opiskeluihin ja minä vaan itken kotona oli vuodenaika mikä tahansa. Minulla on todettu vakava-asteinen depressio sekä lisäksi sairastan muitakin tilannetta huomattavasti vaikeuttavia sairauksia. Tuntuu, ettei elämäni ole enää elämisen arvoista ollut vuosiin...en jaksa enää. Sairaslomalla olen ollut jo 14kk ja tilanne ei ole muuttunut miksikään...

En vain jaksa enää...omat hautajaisetkin on suunniteltu jo moneen kertaan...

 

["jon"]

Älähän nyt. Samaa se on meillä kaikilla tämä elämä. Toiset vain kadottaa sen elämänilon... Mutta ei se sen kummempaa ole kuin ottaa positiivinen asenne, väkisin.

 

[***]

Millainen lääkitys sinulla on?

 

[Mep]

Virtuaalihalaus! Auttavatko lääkkeet oloosi? Syötkö myös vitamiineja (etenkin D:tä ja kalanmaksaöljyä, omega3 nimittäin käytetään masennusten hoidossa hyvin tuloksin).

Vain sinä voit itseäsi auttaa, klisee, mutta totta.

 

["Niina"]

Millainen lääkitys sinulla on?

Syön mielialalääkkeitä+ nukahtamislääkkeitä tähän depressioon.

 

[voimia]

Voimia sinulle! Suosittelisin psykologista vyöhyketerapiaa. Erittäin tehokasta masennukseen/ahdistukseen. Joskus ahdistava sieluntila voi masennuttaa. Mieti, onko sydämelläsi rauha Jumalan kanssa?

 

[masennuksesta selvinnyt]

[QUOTE="jon";24389367]Älähän nyt. Samaa se on meillä kaikilla tämä elämä. Toiset vain kadottaa sen elämänilon... Mutta ei se sen kummempaa ole kuin ottaa positiivinen asenne, väkisin.[/QUOTE]

Tuntuu että joillain ei ole sitä perustietämystä ollenkaan esimerkiksi sairauksista. Masennus ei ole mikään oma päätös vaan siihen vaikuttavat ihan aivoissa juoksevat välittäjäaineet jotka joillakin vain ovat vajaat. Tähän auttaa lääkitys.

 

["sama"]

[QUOTE="Niina";24389389]Syön mielialalääkkeitä+ nukahtamislääkkeitä tähän depressioon.[/QUOTE]

Mitä lääkkeitä? Nimet ja annostukset?

Vakavaa depressiota on hankala hoitaa kotioloissa... oletko miettinyt tarvitsistko kenties ihan sairaalajakson?

 

[Mep]

Tuntuu että joillain ei ole sitä perustietämystä ollenkaan esimerkiksi sairauksista. Masennus ei ole mikään oma päätös vaan siihen vaikuttavat ihan aivoissa juoksevat välittäjäaineet jotka joillakin vain ovat vajaat. Tähän auttaa lääkitys.

Ja oikea ravinto. Kannattaa tutustua vähähiilariseen tapaan syödä. Margariinit, lisäaineet ja käsitellyt ruoat lisäävät pahaa oloa, henkistäkin.

 

["OOOO"]

Ja oikea ravinto. Kannattaa tutustua vähähiilariseen tapaan syödä. Margariinit, lisäaineet ja käsitellyt ruoat lisäävät pahaa oloa, henkistäkin.

Ei masentunut jaksa, ei yksinkertaisesti vaan JAKSA, katsoa mitä syö.. tai syökö ollenkaan.
Tottahan tuo ruokavaliojuttu silti on mutta ensin pitäs saada masentunut sen verran tolpilleen että ylipäätään jaksaa laittaa ruokaa.

 

[865]

En nyt tiedä auttaako tämä yhtään, mutta yritän silti.
Olin kauan, kauan samassa tilanteessa. Yritin jaksaa sen voimalla, että jospa odotan huomiseen, jos se olisi edes HIUKAN parempi kuin tämä päivä. Mutta eihän se ikinä ollut, en jaksanut enää odottaa sitäkään. Nukuin koko ajan, lähinnä siksi että saisin unohtaa kaiken pahan. Yritin useammankin kerran tehdä itsemurhaa, ikinä onnistumatta. Ahdistus ja masennus jatkui kauan, niin kauan että olin jo varman ettei elämässä ole enää mitään järkeä, ei mitään syytä miksi elää kun se on vain kärsimystä koko ajan.

Nyt, n. kk sitten, tuli tunne. Ensimmäinen hyvänolontunne piiiiitkiin aikoihin. Mutta se oli jotain ihmeellistä, jotain mitä en olisi ikinä uskonut enää kokevani. Aivan normaali hyvänolontunne, mitä terveenä tuntee useastikin, mutta kun sitä ei ole pitkään aikaan kokenut niin se tuntui joltain aivan ainutlaatuiselta.
Silloin olin todella onnellinen etten ikinä onnistunut tappamaan itseäni, enhän muuten olisi ikinä päässyt tuntemaan tätä oloa.
Sen tunteen voimalla jaksoin jatkaa, syttyi palava toive siitä, että saisin tuntea sen tunteen joskus uudelleenkin, ja sitte parannuttuani tuntea sitä suurimman osan ajasta.
Vähitellen tunne tuli uudelleen, uudelleen ja vielä vain. Välit lyhenivät ja tunteen kestoaika piteni. Nyt voin luottaa siihen, että vaikka välissä olisikin tosi paha olla, se loppuu aikanaan, kunhan vain odotan. Ehkä huomenna, ehkä viikon päästä. Joskus kuitenkin.

Entä oletko syönyt ikinä bentsoja? Itselleni ne olivat "lomaa" ahdistuksesta. Toki ne oli määrätty vain niihin ahdistuskohtauksiin, mutta annan itselleni luvan ottaa bentson ihan jo silloin, jos paha olo jatkuu tasaisena liian pitkään. Se on ikäänkuin portti hetkelliseen normaaliin oloon.
Toki tässä pitää olla tarkkana ettei niistä tule ongelmaa. Mutta vaikka bentsoja niin kovasti "pelätäänkin" niin suosittelen niitä silti, pääsee välissä kokemaan sitä normaalia oloa ja sitten jaksaa taas hiukan paremmin sitä ahdistusta, varsinkin kun tietää että on avain helpotukseen jos masennus ja ahdistus oikein pahaksi äityy.

Jokatapauksessa, voimia Sinulle tosi kovast, kyllä se aikanaan helpottaa, siihen vain tarvitsee voimaa ja aikaa. *voimahali*

 

["Niina"]

En nyt tiedä auttaako tämä yhtään, mutta yritän silti.
Olin kauan, kauan samassa tilanteessa. Yritin jaksaa sen voimalla, että jospa odotan huomiseen, jos se olisi edes HIUKAN parempi kuin tämä päivä. Mutta eihän se ikinä ollut, en jaksanut enää odottaa sitäkään. Nukuin koko ajan, lähinnä siksi että saisin unohtaa kaiken pahan. Yritin useammankin kerran tehdä itsemurhaa, ikinä onnistumatta. Ahdistus ja masennus jatkui kauan, niin kauan että olin jo varman ettei elämässä ole enää mitään järkeä, ei mitään syytä miksi elää kun se on vain kärsimystä koko ajan.

Nyt, n. kk sitten, tuli tunne. Ensimmäinen hyvänolontunne piiiiitkiin aikoihin. Mutta se oli jotain ihmeellistä, jotain mitä en olisi ikinä uskonut enää kokevani. Aivan normaali hyvänolontunne, mitä terveenä tuntee useastikin, mutta kun sitä ei ole pitkään aikaan kokenut niin se tuntui joltain aivan ainutlaatuiselta.
Silloin olin todella onnellinen etten ikinä onnistunut tappamaan itseäni, enhän muuten olisi ikinä päässyt tuntemaan tätä oloa.
Sen tunteen voimalla jaksoin jatkaa, syttyi palava toive siitä, että saisin tuntea sen tunteen joskus uudelleenkin, ja sitte parannuttuani tuntea sitä suurimman osan ajasta.
Vähitellen tunne tuli uudelleen, uudelleen ja vielä vain. Välit lyhenivät ja tunteen kestoaika piteni. Nyt voin luottaa siihen, että vaikka välissä olisikin tosi paha olla, se loppuu aikanaan, kunhan vain odotan. Ehkä huomenna, ehkä viikon päästä. Joskus kuitenkin.

Entä oletko syönyt ikinä bentsoja? Itselleni ne olivat "lomaa" ahdistuksesta. Toki ne oli määrätty vain niihin ahdistuskohtauksiin, mutta annan itselleni luvan ottaa bentson ihan jo silloin, jos paha olo jatkuu tasaisena liian pitkään. Se on ikäänkuin portti hetkelliseen normaaliin oloon.
Toki tässä pitää olla tarkkana ettei niistä tule ongelmaa. Mutta vaikka bentsoja niin kovasti "pelätäänkin" niin suosittelen niitä silti, pääsee välissä kokemaan sitä normaalia oloa ja sitten jaksaa taas hiukan paremmin sitä ahdistusta, varsinkin kun tietää että on avain helpotukseen jos masennus ja ahdistus oikein pahaksi äityy.

Jokatapauksessa, voimia Sinulle tosi kovast, kyllä se aikanaan helpottaa, siihen vain tarvitsee voimaa ja aikaa. *voimahali*

Kiitos tästä sinulle. Jospa minullakin vielä joskus olo helpottuisi...edes hetkeksi....

 

["uupunut"]

Hei!

Itselläni on ollut viime aikoina uupunut olo, taitaa lipsahtaa oikeastaan jo lievän masennuksen puolelle. Kuolemaa en enää ajattele, en enää lapsen synnyttä. Aiemmin sekin oli sellainen "lohdullinen" ajatus, että jos ei enää kestäisi...

Mutta itselläni on väliin parempia ja väliin huonompia päiviä. Tai jaksoja. Nyt oli aika pitkään taas huono jakso. Ja yhtäkkiä tänään, alkoi jostain syystä vähän helpottaa. Ehkä siksi, kun jaksoin lukea lapselle ääneen. Jollekulle toiselle se on varmaan ihan minimi, mutta itselle se, että jaksoin käydä suihkussa ja pestä hiukset ja vielä lukea lapselle oli tosi mahtava juttu, aploodeerasin itselleni. Lupasin, että kiitän itseäni ihan pienistäkin jutuista, joita jaksan tehdä.

Yksi asia, joka yleensä lievittää pahaa oloa edes hetken aikaa, on lenkkeily. Luin sitten, että liikkuessa aivot vapauttavat endorfiinejä ruumiiseen, ja ne ovat kuulemma tehokkaampia kuin masennuslääkkeet. Jossain tutkimuksessa lenkkeilleillä ihmisillä oli suurin todennäköisyys parantua ja olla sairastumatta enää uudelleen. Jos millään jaksat, niin yritä käydä lenkillä, vaikka lyhyelläkin, niin usein kuin pystyt. Tiedän, että kun on tosi uupunut, ei millään jaksaisi nousta edes sängystä, mutta jos joskus jaksat, niin kokeile. Saatat yllättyä, itselläni toimii. Sitten kun tuleekin taukoa, niin onkin taas tosi vaikea lähteä uudelleen liikkeelle, mutta siloin kun käyn säännöllsiesti, nukun paremmin ja on parempi olo edes osan päivää.

Hirmuisesti jaksamista ja voimia kaivaa voimat itsestäsi esille. Sillä siellä sisälläsi ne ovat, vaikkakin tällä hetkellä piilossa :hug:

 

["Niina"]

[QUOTE="uupunut";24390505]Hei!

Itselläni on ollut viime aikoina uupunut olo, taitaa lipsahtaa oikeastaan jo lievän masennuksen puolelle. Kuolemaa en enää ajattele, en enää lapsen synnyttä. Aiemmin sekin oli sellainen "lohdullinen" ajatus, että jos ei enää kestäisi...

Mutta itselläni on väliin parempia ja väliin huonompia päiviä. Tai jaksoja. Nyt oli aika pitkään taas huono jakso. Ja yhtäkkiä tänään, alkoi jostain syystä vähän helpottaa. Ehkä siksi, kun jaksoin lukea lapselle ääneen. Jollekulle toiselle se on varmaan ihan minimi, mutta itselle se, että jaksoin käydä suihkussa ja pestä hiukset ja vielä lukea lapselle oli tosi mahtava juttu, aploodeerasin itselleni. Lupasin, että kiitän itseäni ihan pienistäkin jutuista, joita jaksan tehdä.

Yksi asia, joka yleensä lievittää pahaa oloa edes hetken aikaa, on lenkkeily. Luin sitten, että liikkuessa aivot vapauttavat endorfiinejä ruumiiseen, ja ne ovat kuulemma tehokkaampia kuin masennuslääkkeet. Jossain tutkimuksessa lenkkeilleillä ihmisillä oli suurin todennäköisyys parantua ja olla sairastumatta enää uudelleen. Jos millään jaksat, niin yritä käydä lenkillä, vaikka lyhyelläkin, niin usein kuin pystyt. Tiedän, että kun on tosi uupunut, ei millään jaksaisi nousta edes sängystä, mutta jos joskus jaksat, niin kokeile. Saatat yllättyä, itselläni toimii. Sitten kun tuleekin taukoa, niin onkin taas tosi vaikea lähteä uudelleen liikkeelle, mutta siloin kun käyn säännöllsiesti, nukun paremmin ja on parempi olo edes osan päivää.

Hirmuisesti jaksamista ja voimia kaivaa voimat itsestäsi esille. Sillä siellä sisälläsi ne ovat, vaikkakin tällä hetkellä piilossa :hug:[/QUOTE]

Kiitos sinullekin. Lenkkeily ei onnistu noiden muiden sairauksien ja vaivojen takia, tosin tuskin edes jaksaisin muutenkaan....

 

["madame"]

no ei nyt herranen aika sentään mitään bentsodiatsepaameja(bentsoja) äkkiä on se tilanne että lääkkeen vieroitusoireet ovat samat kuin oireet mihin sitä käytettiin,sittenhän siinä onkin melkoisessa noidankehässä.

sähköhoitoa voisit kokeilla jos muu ei auta. ja hei ootko sä saanut kokeilla montaa eri lääkettä vai syöttääkö ne sulle vaan samaa kuukausitolkulla,odottaen sitä ihmettä jos se vaikka auttais?

 

["Niina"]

[QUOTE="madame";24390587]no ei nyt herranen aika sentään mitään bentsodiatsepaameja(bentsoja) äkkiä on se tilanne että lääkkeen vieroitusoireet ovat samat kuin oireet mihin sitä käytettiin,sittenhän siinä onkin melkoisessa noidankehässä.

sähköhoitoa voisit kokeilla jos muu ei auta. ja hei ootko sä saanut kokeilla montaa eri lääkettä vai syöttääkö ne sulle vaan samaa kuukausitolkulla,odottaen sitä ihmettä jos se vaikka auttais?[/QUOTE]

Olen kokeillut useita eri lääkkeitä ja nytkin on menossa tilanne, että yksi lääke juuri lopetettiin ja kohta alkaa taas seuraavan kokeilu. Mikään ei ole auttanut. Terapiassa käyn 2x/vko.

 

["hei"]

Jotku menee lääkkeistä tollasiks. Suomessa kun hoidetaan oireita, ei itse sairautta. Lääkkeitä saa aivan liian helposti ja niillä pitäisi kaikki ongelmat ratketa. Mitä jos hakisit kelan kustantamaan terapiaan? Itse sain siitä apua enkä tarttenu enää mitään lääkkeitä.