K
korvatulpat, kiitos.
Vieras
tää nyt on tällaista; yritys, pieni lapsi, rakennusprojekti jne. mies on kuin ruutia, ihan mitättömistä syistä rähisee ja raivoaa, saa kauheita puuskia jolloin ensin huudetaan ja raivotaan hulluna ja lopuksi itketään. syyttelee tietenkin minua, ketäpä muutakaan, ongelmistaan. Hoitoon ei voi mennä, ei saa tulla merkintöjä työn vuoksi, myöntää itsekin olevansa masentunut ja on vaikeuksia hallita tunteitaan, etenkin raivonsellaisia. väkivaltainen ei ole mutta liikaa raivoaa, liki päivittäin. yleensä sanon ettei ole mun asia, en suostu likasankoksi. kuitenkin alkaa olla jo aika väsyttävää olla jatkuvasti puolustusasemissa jos vaikka sattuu räjähdys tapahtumaan. kauhean raskasta.joulu ahdistaa, sisältää paljon hankalia tunnelatauksia, lapsuudesta peräisin, ja jossain vaiheessa purkautuu silmittömänä tunnekuohuna. sen ohi mentyä on kuin ei mitään olisikaan ja siihen minä en pysty eli minun osaltani joulu rauhan ja ilon juhlana on ollut muutaman vuoden mennyttä vaikka se mukavaa niin olisikin. Silloin kun miehellä on ns rauhallisempi meno elämämme on mukavaa, viihdymme toistemme kanssa ja rakastamme toisiamme. Jossain vaiheessa sanoin että en halua erota ja rakastan mutta arki vaatii eri asunnoissa asumista. sekään ei olisi mukavaa että jotain muuta pitäisi keksiä. Toivottavasti ei pahene koska sitä en jaksa.