Huomenta ja kiitos kommenteista. Tuohon konttaamiseen ja kielenoppimiseen lisäisin, että olen kyllä kuullut puhuttavan samasta. Mutta omalla kohdallani on käynyt päinvastoin: en ole koskaan kontannut, vaan noussut suorintein ylös ja olen ollut aina erittäin hyvä kielissä, eikä äidinkielessä ole koskaan ollut ongelmia (tämä rennompi kirjoituskieli ei siis tarkoita, ettenkö osaisi, heh). Muitakaan oppimisvaikeuksia ei ole ollut.
Olen kuullut poikani suusta ensimmäisen kerran "äiti" kaksi kertaa peräkkäin, kun hän oli 6kk ikäinen, ja nyt 7kk iässä sanoi kerran. En tiedä, oppiiko hän puhumaan miten pian, enkä odota mitään erityisempää. Lapsi otti taas tänä aamuna monesti konttausasennon, mutta ei millään malta siinä pysyä, vaan pyörii ympäriinsä. Juttelee minulle ja isälleen paljon päivän aikana, juttelee itsekseen myös kun tutkii lelujaan.
Neuvolantäti muisti myöskin siinä muutaman minuutin aikana huomauttaa, että "kyllä tuon ikäisen pitäisi jo sormiruokaa syödä ihan hyvin", kun kysyttäessä asiaa totesin, että tietyt ruoat tuntuvat vauvan kädessä oudoilta, mutta esim. leipää tykkää natustaa, kuivaa känttyä siis.
Vauva osaa leikkiä piilosta, osoittaa kiljahtelemalla missä hän on, kun kysytään ja etsii leluja lelukorista. On myös noussut kirjahyllyä vasten puolittain, elikkä haluja varmaan olisi liikkua, muttei vielä oikein yhdistä niitä taitoihin.
Vauva on aina ollut oikein aurinkoinen ja hänen kanssaan on seurusteltu paljon, mutta ei kiirehditty palvelemaan joka inahdusta, vaan annettu touhuta itsekseenkin. Olenkin huomannut, että lapsi viihtyy jokellellen leluilleen pitkäänkin; luonnollisesti olen itse aina läsnä. Leikimme yhdessä myös päivittäin ja kerron hänelle mitä kulloinkin teen. Hän tykkää valtavasti katsella, kun teen kotitöitä. Sellainen utelias nassukka!