Minä olen sekundäärisestä lapsettomuusongelmasta kärsinyt ihminen, kirjoitan nykyään menneessä muodossa, koska en enää havittele uudestaan äidiksi, tyydyn olemaan tyytyväisesti yhden lapsen äiti. Ainoa hetki kun mulla enää tulee haikea olo on ovulaatioaikaan kun miettii että jospa se kuitenkin nyt osuis.. mutta menkkojen aikaan tunnen nykyään enää vain helpotusta. Kummallista tässä on se, että lopulta hyväksyin asian, vuosikausia tunsin itseni vähemmän naiseksi kuin muut.Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mä toivon, että en tee sulle seuraa...Alkuperäinen kirjoittaja Peppi1981:
tai siis... no koita ymmärtää, mitä tarkoitan.Mie oon tehnyt niitä ovulaatiotestejä ja usein tulos on ollut positiivinen.. yhtenä kiertona yritin juoda jopa sitä greippimehua, mutta jäi kesken, liian pahan makuista.. eli kaikenlaista sitä on tehty ja vasta nyt ku sain ajan lääkärille, olen ottanut rennosti.. huomasin vain tossa yks ilta, ku kuuntelin joidenkin nuorempien naisten keskustelua raskaudesta ja synnytyksestä, toinen niistä oli raskaana ja toisellakin oli jo lapsi, että en usko enää siihen, että mie olisin joku päivä raskaana.. olisihan se mahtavaa, jos vielä joskus niin kävisi, mutta parempi olla realisti, ettei tule sitten liian pahaa pettymysta..Alkuperäinen kirjoittaja hei:Mä toivon, että en tee sulle seuraa...Alkuperäinen kirjoittaja Peppi1981:
Mua on vaan alkanut pelottaa vähän ajatus, että ehkäpä meillä ei niitä lapsia tulekaan. Vuosi siis yritelty (en ole kylläkään metsästänyt ovulaatiota ja kuukausi on saattanut jäädä välistäkin), mut ei...
Se on tämä elämä. Perkeleen epäreilua. Semmoiset, joilla ei mitään asiaa olis saada lapsia, tehtailee niitä kuin viimestä päivää. Mut sit toiset ei saa millään, vaikka niillä ois tarjota sille lapselle hyvä ja turvallinen elämä.
vaimo siis joutu syömään hormoni lääkitystä!