Ei tää olo kyllä valittamalla varmaan parane... (pettämis juttu)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Surullinen

Vieras
Siitä on kohta vuosi (2viikon päästä) kun mies petti.
Se petti mua mun parhaan kaverin ja lapseni kummitädin kanssa. Ja kaiken lisäksi se tapahtu mun synttäri"viikonloppuna".
Kaikista päivistä hän valitsi sen päivän. Se viikonloppu jolloin oli tarkotus juhlia mun täysi-ikäisyyttäni ja sen viikonlopun jonka tulisin muistamaan koko loppu elämäni.
Luulin jo päässeeni siitä hyvin yli ja että nyt elämä jatkuu ja kaikki on hyvin. Nyt ku synttärit taas lähestyy tulee kaikki paska mieleen mitä mies mulle teki. Mun synttäreiltä on se tietty merkitys kadonnut joka jokasella syntymäpäivällä on omalla tavallaan, ainakin mulle oli. Mä en halua että mun synttäreitä enää muistetaan mitenkään ei sillä oo enää merkitystä. Kaikki vaan onnitteluillaan muistuttaa mua siitä minkä haluan unohtaa.
Aion miehelleni sanoa että mun synttärit on nyt haudattu eikä niistä tässä taloudessa enää puhuta.

Toisaalta ei se siihen päättyny juttua heidän välillään oli jo aiemmin ja sama toistu juhannus aattona. Minkä vitun takia täytyy olla niin hemmetin TYHMÄ että kyselee niin tarkkaan kaiken mitä on tapahtunu ja millon? Se jää kummittelemaan koko loppuelämäks päähän.

Mua v*tuttaa ja ärsyttää ja pelkään että tää paha olo kestää koko loppuelämän eikä se mee pois koskaan.

Saatto olla sekavaa tekstiä ja pyydän anteeks sitä...

Ja lisään vielä että mä en ole siksi eronnu miehestä koska jossain pään sisällä ääni kertoo että tästä joskus vielä vois päästä yli ja elämä jatkuu ihan hyvänä...
 
Nyt ei tunnu siltä, mutta Sinä olet NUORI!!!!!!!!!!! Sinä kyllä opit elämään tuon asian kanssa. Mutta uskon, että se vaati välien katkaisun ystävääsi ja eron miehestäsi. Tulet vielä kohtaamaan ihania miehiä. Sen verran uskallan luvat 18-vuotiaalle!
 
Alkuperäinen kirjoittaja just:
ei hitto kyllä huomaa että tosi pentu oot vielä..ikää 18 ja tommosessa paskakasassa roikut..huhuh

Ja sun kommentistasi oikein loistaa läpi aivan hillitön henkinen kypsyystila B)

Ap:lle en osaa sanoa mitään muuta, kuin että tsemppiä...! Melkonen sissi oot, kun oot antanut mahdollisuuden tommoselle ukontekeleelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kääk:
miten sä nyt lapsiakin oot jo kerenny tollasen ällötyksen kans tekemään... tsissos
no, niin makaa miten petaa

No se nyt oli ennen kun on pettämään mennyt ei jälkeen...
Siksi tää niin vaikeeta varmaan onkin...
 
Tiedätkö kun minulle kävi samoin. Tosin silloin oli vain se viikonloppu, jolloin pääsin ylioppilaaksi. Tyyppi pilasi silloisen elämäni tärkeimmän päivän, mutta nyt äijä on heivattu eikä tapaus tunnu enää niin pahalta. Tyytyväinen olen, kun tajusin ettei sellaisessa miehessä kannata roikkua!!! Imi kyllä viimeisetkin itsetunnon rippeet se äijä.
 
Kuulostaa tutulta! Mulla taasen aina isänpäivän-aikaan v-mainen mieli! Odotin kymmenisen vuotta jo viidettä lastamme(itse olin jo kolmekymppinen), ja miehellä työpaikan pikkuojoulut juuri isänpäivää edeltävänä lauantaian..Aamulla lasten kanssa menimme sohvalla nukkuvaa iskää onnittelemaan, ja voi helvata, kuinka irvokas näky olikaan sen kaamean hajun lisäksi; Puoli naamaa nuoltuna huulipunan jäljiltä!! Se oli niin ikimuistoisen inhottava isänpäivä, että vaikken koskaan suostunut kuuntelemaan koottuja selityksiä, enkä näin ollen tiedä mitään ko.asiasta, niin siltikin, AINA, isänpäivänä se aamu ja se tunne muistuu mieleen; voisin oksentaa:O(. Päästiin kaiksesta huolimatta sen asian ohi ja yli, mutta aina takaraivossa on pieni epäilys, kun hän lähtee iltaa istumaan.. Toisaalta taas, kun sen yli on päästy, on minunkin pakko pystyä olemaan kaivamatta sitä asiaa aina uudestaan esiin, sillä silloinhan tällä suhteella ei voisi olla jatkoa, jos kuiteskin repisin se asian joka käänteessä taas auki. Jos susta tuntuu, ettet voi elää sen asian kanssa, että tapahtunut, mikä tapahtunut ja elämä jatkuu, niin sitten pitää miettiä muita ratkaisuja..Mutta jos taas, olet sen tilanteen tavallaan anteeksi-antanut(tiedän, ettei oikeasti voi) ja päättänyt antaa siipallesi mahdollisuuden olla kanssasi ja olla luottamuksesi arvoinen, niin koita silloin olla ottamatta asiaa esiin joka vuosi uudestaan..Se repii kuitenkin molempia, ja uskon, että on tosi tuhoisaa.. Toisaalta taas, voisit miehellsei sanoakin sen, että koska itse haluat unohtaa ko.episodin, niin sopisitte yhdessä, että synttäreitäsi ei pahemmin vietetä..Ystävillehän voi vaikka sanoa, että haluatte juhlia kahdestaan ..Tsemppiä:O) . Hupsista, luinkin näköjään vain osan tekstistäsi ajatuksella, ja jos on tapahtunut siis toistamiseenkin moinen juttu, niin uskoisin kuiteskin, ettei se miehesi ole ehkä ihan parisuhteeseen luotu!!! Kaikesta huolimatta, toivon sulle voimia tehdä oikeanlaisen ratkaisun, mutta usko pois, et varmastikaan ole pettäjän arvoinen...
 

Similar threads

O
Viestiä
17
Luettu
947
Aihe vapaa
ollakko vai eikö olla
O
P
Viestiä
11
Luettu
1K
Aihe vapaa
yks tääl vua
Y
V
Viestiä
0
Luettu
349
Aihe vapaa
varmaan epävarma
V
V
Viestiä
3
Luettu
326
V
S
Viestiä
13
Luettu
855
H

Yhteistyössä