Ei supistuksia ym "merkkejä",pääsenkö ikinä synnyttämään...

Viikot on 40+1, supistuksia ei ole ollut IKINÄ. Ei muitakaan muutoksia, turvotus ja väsymys vain lisääntynyt. Ilmeisesti maha ei myöskään ole "laskeutunut", koska Sf-mitta kasvaa.

Onko kellään alkanut synnytys tällaisesta tilanteesta, että onko siis mahdollista että kaikki alkaa yhtäkkisesti..??? Vai onko ennakoivia/harjoitussupituksia aina ensin? Tuntuu että kaikilla muilla raskaanaolevilla on "merkkejä", ja sit alkaa oikeasti tapahtua. Miks mulla ei ole mitään,,,sitä mietin, että onko edes toivoa että joku yö heräisi supistuksiin ja pääsisi synnyttämään.

Kiitos jos joku kertoo kokemuksistaan aiheeseen!!

 

Mulla ei esikoista odottaessa ollut mitään merkkejä, että syntyisi. Lauantaina saunassa tuli yksi supistus ja sitten sunnuntai aamuna hyvin nukutun yön jälkeen holahtikin lapsivedet sänkyyn.

 

Moikka!

Lilja: Meillä näköjään aika samanlainen tilanne. En tietääkseni ole kokenut yhtään supparia koko raskauden aikana ja tänään 40+0 täynnä ! Voipa tietysti olla, että lasketut aikamme heittävät vähän ja vauvamme tarvitsevat vielä muutaman päivän kasvaakseen, itse koitan ajatella näin. Muuten hajoaa polla!

Tsemppiä odotukseen!

 

Mulla ei esikoisen aikana ollut yhtään mitään merkkejä, enkä vielä edes osannut odottaa että syntyisi kun viikkoja oli vasta 39+2 (odotin että syntyy jotain 42+...) kun vedet meni ihan yllättäen...

 

Mulla ei voi laskettu aika heittää kuin toiseen suuntaan, jos jonnekkin, eli että mahdollista on olla pidemmällä,,,eli la aiemmin. Vauva on ollut koko raskauden ajan "viikkoa isompi kokoinen". Olenkin yrittänyt kysellä että mitä jos onkin viikkoa pidemmällä raskaus, mutta jotenkin ovat perustelleet, että viikot on oikein, koko on vaan isompi.
Eli tämänkin takia panikoin, että kun annetaan mennä niin paljon yli ajan, ennenkuin edes kontrolli viikolla 41+5..........kun arvion mukaan laps olis jo nyt 3800, eli ihan keskiverto/iso kaveri.
Mut nyt toivonkin vastausten perusteella herääväni lammikosta joku yöTosin en tietäisi edes että pitääkö ambulanssi tilata, vai taksillako, kun ilmeisesti pää ei ole "kiinnittynyt". En ole varma, mutta näin olisin ymmärtänyt. Ehkä siis pitäisi makuulla lähtä.
Kiinnostaisi tietää, onko kellään käynyt sellaista, että ei yhtään supistusta koko raskausaikana, ja sit yhtäkkiä olisivat alkaneet ja samantien kovenneet/tihenneet ja johtaneet synnytykseen?
Tsemppiä myös Siiluralle,.,.,ja kiitos vastuksistanne

 

VastaUksistanne

 

Mulla on ollut ja on tällä hetkelläkin täysin sama tilanne. Vauva ei ole laskeutunut, eikä kiinnittynyt, kohdunsuun tilanne epäkypsä ja kanavaa jäljellä saman verran mitä alkuraskaudessa. Kolmas raskaus nyt menossa (rv40+3) eikä ainuttakaan supistusta ole ikinä tullut ennen synnytyssupistuksia.
Viime raskaudessa (eka käynnistetty vähävetisyyden takia) synnytys alkoi supistuksilla ja puol tuntia ennen saliin menoa paikat oli ihan epäkypsät vaikka kuutisen tuntia oli tullut supistuksia, kivuliata, alle kymmenen minuutin välein. Meinasivat vielä kotiin laittaa, vauvan sydänäänten takia jouduttiinkin jo saliin ja siellä toinen kätilö tarkasti paikat ja kaks tuntia niin vauva oli syntynyt =)
Että nyt kun on suht samanlainen tilanne kun viime raskaudessa, niin tässä toivon että lähtö vois tulla millon vaan vaikka mitään ennakoivaa ei oo mihinkään suuntaan.

 

Lilja74, ensinnäkin pääset varmasti synnyttämään sen lupaan =) Mulla tokan kohdalla oli tollanen tilanne. Ei mitään merkkejä ja olin jo varma, että joudun käynnistykseen kuten esikoinenkin. Joka ilta kävin saunassa ja ajattelin, että nyt se varmaan tapahtuu, mutta ei mitään. Rv36 tai 38 povattiin, että vauva olis jo 4kiloinen ja olinkin kauhuissani, että mä en mitään jättiä synnytä vaikka esikoinenkin oli himpun yli 4kg. Sit kun ihan tosi luovuin toivosta rv40+3 niin kappas kun yöllä tuli ensin pari sellasta menkkamaista kipua ja sit yks kaks kuului naps ja vedet meni. Ei kaikki, mut lorahteli. Menin suht rauhassa suihkuun ja pikkuhiljaa lähettiin miehen kans sairaalaan(jätesäkki pyllyn alla) ja sit ne supparitkin voimistui. Vesienmenosta n.6h niin tyttö oli syntynyt. Tsemppiä!

 

Synnytykseen pääsee aina..enemmin ja myöhemmin. Ymmärrän tunteesi sillä itsellä tyttö syntyi kaksi viikkoa "myöhässä" eikä minullakaan ollut koko aikana mitään supistuksia. Sitä kun odotti ensimmäistä lasta niin ajatteli kaikenlaiset tuntemukset ehkä supistuksiksi..Yliaikainen odotus tuntuu kyllä PITKÄLTÄ. Minulla synnytys lopulta käynnistettiin ja jo puolikkaalla sytotecilla tyty alkoi syntymään. Käynnistystäkään ei pidä pelätä taikka jännittää. 8 tuntia veden menosta lapsi oli maailmassa. Minusta synnytys oli mahtava kokemus kaikkine kipuineen ja olo sen jälkeen mahtava!!!! Joten onnea punnaukseen!

 

Itsellä kaikki kolme synnytystä käynnistyneet rajuilla supistuksilla ilman mitään ennakkovaroituksia, ja tästän. 3 tuntia ovat lapset olleet maailmassa; esikko rv 39+4, kakkonen 40+5 ja kolmonen 41+6 :heart:

 

esikoisesta ei ollut mitään merkkejä kun vasta 40+5 ja syntyi 41+1.(eli siis epäsäännöllisiä kipeitä suppareita oli yli 2vrk, 12 tuntia oli sit synnytyksen kesto).
kuopuksesta ei sen kummempia suppareita myöskään ja vedet meni 41+3 eli kyllä voi synnytys käynnistyä sit yhtäkkiä ja se voi ola menoa!!!

 

Pari viikkoa laskettuun aikaan ja tuntuu, että aika menee liian nopeasti. Raskaus on ollut tosi helppoa aikaa, mutta synnytys ei houkuttele yhtään, päinvastoin, kumpa voisi ostaa vielä pari kk:tta lisää aikaa. Raskausaika ei ole saanut minussa intoa vauvan hepeneiden hypistelyyn tai mitenkään odottelemaan vauvantuloa..olen delegoinut vaatteiden pesut&silitykset äidilleni, koska hän saa siitä iloa.
Itsellä ajatukset pyörii vaan synnytyspelossa ja koko vauva tässä kohta unohtuu. Eli toivottavasti muutaman viikon vielä pysyy sisällä. Harjoitussupustuksia on ollut. Tuskinpa vauvakuumetta kerkeän enää saamaan. Siinä mielessä taidan olla erilainen äiti. Nuo pehmenemiset ja cm:t ei kiinnosta pätkääkään. Ku homma alkaa, yritän selvitä karmeudesta hengissä sekä henkisesti että fyysisesti.

 

Niin, itse olen sen verran realisti, että kun tässä kerran ymmärrän, että synnytys on väistämättä edessä, niin siksi olisin toivonut sen tulevan jo. Tässä kun ei ole muita vaihtoehtoja kuin synnyttää Mut mut, siihen että olisin toivonut synnyttäväni laskettuna päivänä taikka vaikka vähän ennen sitä, on siis syynä se, että lapsi on ollut jo tovin hyvän kokoinen ja kasvaa koko ajan. Itse pelkään synnyttää yli nelikiloista enemmän kuin pienempää, vaikka ei se kokokaan mitään välttämättä tarkoita.
Ja olen koko raskauden ajan ollut neuroottisen huolestunut, että onko vauvalla mahassa kaikki hyvin. Ollut välillä vähäliikkeinen ja päivästä päivään viime kuukaudet olen tunnustellut ja juonut mehua ja maanitellut liikkumaan ja huolehtinut ja surrut että onko kaikki hyvin...eli olisi niin helpottavaa saada hänet tänne vihdoinkin. Mutta täällä ollaan edelleen, ja lääkäriin pääsee vasta viikon päästä tiistaina. Verenpainekin ollut koholla viikkokausia, mutta eivät tutki mitään, kun ei muita oireita.
Pelkään synntystä kyllä, yhtä paljon pelkään sektiota, tai saattaisi olla että enemmän. Olen ollut aika pahan hoitovirheen uhrina leikkauksessa, henki meinasi mennä. Pelkään myös epiduraalia, koska se on laitettu mulle epäonnistuneesti. Että kun homma tosiaan alkaa niin yritän selvitä myöskin henkisesti ja fyysisesti........mutta silti toivon sen alkavan pian, että tietäisin vauvan olevan turvassa.

 

Tsemppiä Lilja, ymmärrän sun pelkoja hyvin. Välillä tuntuu ihan hullulta, että vauvoja "köllötetään" mahassa reippaasti lasketun ajan jälkeen, vaikka äidillä olisi paineita (tai muita ongelmia). Mäkin vain toivon, että saisin jo pojan turvallisesti syliini mistä olisi helpompi seurata onko pienellä kaikki hyvin. Naistenklinikalla vaan ei aleta käynnistämään meikäläistä ennen kuin se 42 viikkoa on tullut täyteen.

Koitetaan kuitenkin luottaa omaan kroppaan ja siihen, että se tietää parhaiten milloin on vauvan aika tulla. Paljon tsemppiä sulle synnytykseen miten ikinä se alkaakin ja toivon, että tällä kertaa kaikki menee todella hyvin :hug:

Siilura ja poika 40+4

 

mulla oli varattu kontrolliaika keskiviikolle 2.7.(rv41+5) ja olin kovasti sinne menossa. ei yhden yhtäkään tuottavaa supparia ollu aikasemmin tullu. olin ollu magneettikuvissakin sen takia ku tyttö ei olu laskeutunu.

tulos: synnytys käynnisty yhtäkkiä säännöllisillä supistuksilla la-su välisenä yönä rv41+1. Nelly synty maanantaina aamulla. ja se laskeutuminen tapahtu tosiaan vasta vähän ennen ponnistusvaihetta. voi luoja se sattu. mut silti voisin synnyttää vaikka huomenna uudestaan. eli ei se niin kamalaa ollu mitä esim. noissa jenkkisarjoissa annetaan ymmärtää.

 

Kyllä se synnytys voi alkaa koska tahansa. Itse olen synnyttänyt kaksi lasta niin, ettei kummastakaan ole ollut mitään mitä olisin osannut tulkita ennakkosupistuksiksi. Sen sijaan varsinaiset supistukset ovat molemmissa tapauksissa alkaneet illalla/iltayöstä ja vauva on ollut aamulla sylissä. Tsemppiä!

 

Itsekin ajattelin Siiluran tavoin silloin kun vauva oli vielä mahassa ja laskettu aika ajat sitten ohi.. Synnytys käynnistettiin ilman että vaavi oli laskeutunut ja kun käytiin synnytystä läpi sairaalassa niin ymmärrän hyvin vaikka äiti joutuu "kitumaan" ainakin siihen viikkoon 42. Pienellä tytöllä oli ollut kyllä hyvin lähellä hengen lähtö. Siellä ne sairaalassa sitten ihmetteli kenen vastuu se käynnistys oli kun se tapahtui 41+6. Nooh...Kyllä ne siellä sairaalassa hyvin huolehti etten saanut tietää ongelmista synnytyksessä mitään. Helppohan se on tietenkin minun ulkopuolisena täällä vakuuttaa ettei tarvi pelätä, sillä synnytys on niin yksilöllinen kokemus.
Itse en osannut pelätä kun en tiennyt mitä olisi pitänyt pelätä.

 

Päsin kuin pääsinkin synnyttämään Viikolla 41+2. Ja tosiaan nyt voin todeta, jos joku tutkii otsikon perusteella ja tuumii samaa asiaa; että kyllä, ne supistukset voivat tulla kuin salama kirkkaalta taivalta. Eli itselläni ei mitään merkkejä,ei ikinä supistuksia ja sit ne vaan yhtäkkiä tuli todella kipeinä, selkäpuolelle ja samantien 7min ja 5 min välein. Eka supistuksesta oli kulunut n. 2.5h kun lähdettiin sairaalaan.
Kaikki meni muuten ok paitsi poika oli väärässä asennossa, jouduin synnyttämään 12h josta ponnistusvahetta 5h, ennenkuin huomattiin että asento on väärä, siitä jouduin kiireelliseen sektioon sitten. Mut kaikki nt hyvin ja ihana vauva tuhisee tuossa; kyllä kannatti silti synnyttää

 

voiko tuo olla totta 5 TUNTIA PONNISTUSVAIHETTA ?

 

Onneksi olkoon Lilja74!! :flower: :flower: Olen seurannut sun tilannetta ja kiva yllätys oli tänään lukea että olet saanut vihdoinkin vauvan kainaloon! Kyllä se synnytys meillä kaikilla on edessä tavalla tai toisella. Itsellä vielä 10viikkoa siihen että vauva on täysiaikainen ja voisi syntyä. Olen todella malttamaton tän vauvan kanssa kun edellinen raskaus meni siinä sivussa pientä poikaa hoitaessa. Nyt olen kun ensi kertalainen konsanaan

 

Lasketaanko ponnistuvaihe alkaneeksi siitä, kun tule ponnistamisen tarve, siis pakko ponnistaa.??..tämmöinen tuli, ja jotain ehkä tunti yritettiin kieltää ponnistamasta, mutta vähän väkisin se tuli aina. ja sit keskivälillä sai ponnistaa aina kun tarve ja lopussa ponnistettiin oikeen olan takaa. Tämmöinen kesti 5h, eli laskettuna siitä kun ponnistamisen tarve tuli. eli meneekö se ponnistusvaiheen kesto noin vai mistä se lasketaan alkaneeksi?
Kiitos Sarabi Ja tsemppiä loppuodotukseen ja synnytykseesi!!

 

Käsittääkseni ponnistusvaihe lasketaan vasta siitä kun äiti saa luvan alkaa ponnistamaan. Tiedän monia, joilla synnytyksessä vaikein vaihe on ollut se, ettei ole saanut vielä ponnistaa kun vauva ei ole laskeutunut tarpeeksi eikä kohdunsuu ole avautunut siihen vaadittavaan mittaan. Yleensähän ponnistusvaihe saisi kestää maksimissaan sen reippaat puoli tuntia, jottei vauvalle aiheudu vaaraa...

 

Puoli tuntia...??? huh huh. Kyllä tätä ponnistettiin tuntitolkulla. Kätilön piti jälkikäteen tulla keskustellen käymään synnytys läpi. Eipä näkynyt häntä, vaikka olin sairaalassa 4pv:ää. Sitä olisin kysynyt, että miksi ei aiemmin saatu lääkäriä paikalle tutkimaan tilannetta, että miksi ponnistaminen ei johda mihinkään. olisi aiemmin huomattu väärä asento. Vauva oli syntyessään suht ok, sininen oli ja lapsivettä paljon hörpännyt ja kasvoissa jälkiä kun oli väärinpäin ollut niin hankautunut kuulemma sen takia ja pää oli ihan puikula kun ollut nin kauan ahtaassa. Mutta hyvin siis kaikenkaikkiaan jakseli ja nyt mainiosti ja pääkin asettui oikeisiin muotoihin arin päivän jälkeen.
Kyllä on muutenkin hoidonlaatu sairaalassa kiinni ihan henkilökunnasta. Laidasta laitaan löytyy hoitajia. Kiire tuntuu olevan. Jos et ymmärrä vaatia, niin mitään et saa.

Ja mitä se on, että kun vauva tarvii lisämaitoa, esim nyt kun sektion jälk maito ei noussut, niin joiltakin hoitajilta pitää rukoilla sitä maitoa?? Että tulee semmonen tunne, että joutuu anelemaan, ja sit sitä saa tilkan ja jos joutuu hakemaan lisää, niin pitkin hampain sitä annetaan. Todella väärin. Jotkut hoitajat siis eivät käyttydy niin, mutta eräät kyllä. Onko kellään samoja kokemuksia?

 

Mun ponnistuvaihe ekasta kesti papereiden mukaan 1h22min, mutta oman laskun mukaan siitä, kun kätilö sanoi, että "nyt aletaan ponnistaa", se kesti tasan 2h. Ei kivaa.
Että kyllä yli puol tuntia reippaasti, vaikka joku tuumas, että sen yli ei sais mennä.

 

Mulla esikoinen syntyi rv 42+1. Minut otettiin osastolle kun raskausviikkoja oli tasan 42. Siellä neljän tunnin välein annettiin puolikas tabletti (nimeä en muista), jonka piti vauhdittaa hormonia joka supistukset tuottaa.. Vähän mulla maha kovettui niistä tableteista. Jäin sit sairaalaan osastolle yöksi ja OIKEAT supistukset alkoivatkin sitten yöllä ja kyllä mä olin helpottunu!! Pelkäsin jo joutuvani sektioon. Mulla ponnistusvaihe kesti 44min. Ja lopputuloksena ihana tytön tyllerö!! :heart: