ei superäideille

Löytyykö täältä ketään sellaista äitiä, joka olisi välillä kyllästynyt ja ehkä väsynytkin arjen pyöritykseen? Ja haluaisi jo töihin ihmisten ilmoille? Äitiä joka syöttää lapselleen valmisruokia ja käyttää lapsellaan ihan vain kertakäyttöisiä vaippoja? Ja on näistäkin huolimatta hyvä äiti? Siis onko täällä ketään samanhenkistä paikalla, ihan vaan tavallista äitiä?

 

:wave:

 

:wave:

 

:wave:

 

täällä...tsemppiä. Ei se superäitiys tarkoita sitä, että lapset kulkee itsetehdyissä vaipoissa. Siihen kuuluu niin paljon muutakin.

 

Minä olen helvetin väsynyt useinkin. Kyllä sen naamasta näkee äiti-ihmisiltä, että perheen pyörittäminen on raskas työ.

Itse yritän tehdä itse ruoat lisäaineiden välttämiseksi, ja se on kova työ. Varsinkin kun kunnollista ruokaa ei oikeastaan saa kaupasta enää. Säännöksiä löysennetään, kohta on geenimanipuloitu ruoka kaupoissa eikä sitä tarvitse mainita tuotteessa

 

ja nyt kun pääsi takas töihin, arjen pyöritys jatkuu saarioisten ruuilla

 

töihin en kaipaa, mutta vauvalle menee purkkiruuat ja kertakäyttövaipat ja silti on ihan yllin kyllin töitä!

 

:wave:

 

Ihanaa kun on muitakin ihan tavallisia ihmisiä ja äitejä olemassa. Alkoi jo ihan pelottaa, kun ympärillä olevat äidit on sellaisia supermammoja...Ja paheksuvat kovasti kun töihin meinaan mennä kun nuorin täyttää vuoden.

 

kyllä tämä 4 lapsen ja arjen ja kaiken tämän vaatiminen Vain välillä väsyttää...
tämä on vain elämää

 

Ihanaa kun on muitakin ihan tavallisia ihmisiä ja äitejä olemassa. Alkoi jo ihan pelottaa, kun ympärillä olevat äidit on sellaisia supermammoja...Ja paheksuvat kovasti kun töihin meinaan mennä kun nuorin täyttää vuoden.

Saatanan kovaa työtä on ihmisten syöttäminen (ruoan laitto ja jälkien siivous, pöydät astiat, ruoan valmistus jne)

senhän näkee suomalaisten kyläilykulttuuristakin, kun on niin vähäistä. Kukaan ei jaksa enää muita palvella kun omassakin perheessä on kova työ.

 

:wave:

 

Työlästä on! Aina on tekemättä jotain välttämätöntä ja elämää sanelee vain pakon asettamat asiat! Koskaan ei saavuta täydellisyyttäkään. Mutta arvostan äitinä oloa enemmän kuin mitään muuta.

 

kyllä tämä 4 lapsen ja arjen ja kaiken tämän vaatiminen Vain välillä väsyttää...
tämä on vain elämää

4 lasta? No huh, minulle riittää nämä kaksikin. Kuka ne kaikki 4 jaksaa hoitaa ja huoltaa joka päivä hermojaan menettämättä!?!

 

Miksi ei muuten yleensä kehdata sanoa suoraan, että perheen pyörittäminen on raskas duuni? esim. vauva-ajasta saa sanoa suoraan, että väsyttää, jos vauva ei nuku.

Mutta oikeasti vaikka minun lapset herättivät ekan vuoden 2 tunnin välein, ei todellakan väsyttänyt. Kyllä se hormonitoiminta on äidillä erilainen ja jaksaa vähilläkin unilla kun on vauva. Mutta tuota ruokaa pöytään, pöytä siistiksi, on 30 vuodeksi. se on kovaa työtä. Miksi siitä ei ääneen puhuta samoin kuin esim. vauva-ajasta?

Ja entäs kun lapset kasvaneet, haluaisin olla jaksava ja kutsua lapset perheineen kylään jouluisin ym. mutta entä jos en jaksa enää? Entä jos en saa kasvatettua lapsistani ihmisiä, jotka tekevät oman osansa? tai jos kasvatan ahkeriksi, päätyvät tekemään kaiken omassa perheessään, jos ottavat pilalle passatut puolisot?

 

Kolmen lapsen yh olen. Koen olevani hyvä äiti lapsilleni(sanopa muut mitä sanovat) . Välillä väsyttää arjen pyöritys kovastikin mutta silloin meillä syödään jotain nopeaa ruokaa(purkkihernekeitto on lasten herkkua) ja siivotaan vähemmän. Lähdetään vaikka ulos.. siellä mielikin virkistyy, lapset nauttivat ja sisällä odottavat hommatkin unohtuvat hetkeksi!

 

Miksi on vallalla käsitys, että naisten yhä pääosin pyörittämä arki on jotenkin menee siinä sivussa? Tai miksi sen pitää suomessa mennä?

Eihän missään muualla ole näin paljon esim. marinoituja valmiita lihoja ym.
Jos saisi esim. keskittyä vaan ruokaan, mutta se pitää aina tehdä samalla yksin kun tekee 10 muuta asiaa. (hoitaa lapset jne)

Onko mulla väärä kuvitelma, kun luulen, että etelä-euroopassa esim. monta ihmistä tekee ruokaa yhdessä arkenakin?

 

Miksi ei muuten yleensä kehdata sanoa suoraan, että perheen pyörittäminen on raskas duuni? esim. vauva-ajasta saa sanoa suoraan, että väsyttää, jos vauva ei nuku.

Mutta oikeasti vaikka minun lapset herättivät ekan vuoden 2 tunnin välein, ei todellakan väsyttänyt. Kyllä se hormonitoiminta on äidillä erilainen ja jaksaa vähilläkin unilla kun on vauva. Mutta tuota ruokaa pöytään, pöytä siistiksi, on 30 vuodeksi. se on kovaa työtä. Miksi siitä ei ääneen puhuta samoin kuin esim. vauva-ajasta?

Ja entäs kun lapset kasvaneet, haluaisin olla jaksava ja kutsua lapset perheineen kylään jouluisin ym. mutta entä jos en jaksa enää? Entä jos en saa kasvatettua lapsistani ihmisiä, jotka tekevät oman osansa? tai jos kasvatan ahkeriksi, päätyvät tekemään kaiken omassa perheessään, jos ottavat pilalle passatut puolisot?

Ehkä sitä pitää vain ulospäin esittää, että kaikki on hyvin ja jaksaa ja on kiinnostunut ja innostunut...

 

Miksi on vallalla käsitys, että naisten yhä pääosin pyörittämä arki on jotenkin menee siinä sivussa? Tai miksi sen pitää suomessa mennä?

Eihän missään muualla ole näin paljon esim. marinoituja valmiita lihoja ym.
Jos saisi esim. keskittyä vaan ruokaan, mutta se pitää aina tehdä samalla yksin kun tekee 10 muuta asiaa. (hoitaa lapset jne)

Onko mulla väärä kuvitelma, kun luulen, että etelä-euroopassa esim. monta ihmistä tekee ruokaa yhdessä arkenakin?

Ja miksi naisten pitää kantaa aina se päävastuu ruuasta, puhtaudesta, siisteydestä?! Äiti tietää mitä tänään syödään, mitkä lakanat sänkyihin vaihdetaan ja mitä pyykkiä nyt pestään... Ukot kantavat vastuun auton renkaista ja ehkä autotallista.

 

Minua arjen pyöritys väsyttää kovasti, koska haluaisin olla täydellinen (tehdä kaikki ruoat itse ja välttää lisä-aineita). Mutta kun en tahdo jaksaa aina, ja tällöin väsyttää lisää, kun tulee huono omatunto.

Oma äitini ei koskaan istunut ilman, että samalla pilkkoi tai raastoi tai kuori. Kaikki teki itse. söin valmisruokaa ensi mäisen kerran anoppilassa (hernekeittoa).

Perheen pyörittäminen on kovaa työtä. Silti naiselta vaaditaan esim. työelämään osallistumista siinä kuin mieheltä.

Lisäksi naisen pitäisi jaksaa panostaa esim. ulkonäköön, tai joku valittaa, että naiset menevät perhen myötä tuulipukulinjalle.

 

Miksi on vallalla käsitys, että naisten yhä pääosin pyörittämä arki on jotenkin menee siinä sivussa? Tai miksi sen pitää suomessa mennä?

Eihän missään muualla ole näin paljon esim. marinoituja valmiita lihoja ym.
Jos saisi esim. keskittyä vaan ruokaan, mutta se pitää aina tehdä samalla yksin kun tekee 10 muuta asiaa. (hoitaa lapset jne)

Onko mulla väärä kuvitelma, kun luulen, että etelä-euroopassa esim. monta ihmistä tekee ruokaa yhdessä arkenakin?

Ja miksi naisten pitää kantaa aina se päävastuu ruuasta, puhtaudesta, siisteydestä?! Äiti tietää mitä tänään syödään, mitkä lakanat sänkyihin vaihdetaan ja mitä pyykkiä nyt pestään... Ukot kantavat vastuun auton renkaista ja ehkä autotallista.

Näinhän se on. Kun lapset ovat pieniä, kuvittelee, että se helpottaa kun lapset kasvavat ja silloin jaksoin itsekin paremmin.
Mutta kun lapset kasvavat, vanhemmilla (=äiti) on edelleen vastuu siitä, mitä lapsilla on päällä ja se on vain entistä raskaampaa vääntöä vaatteista ym.
Missä mun housut?
Missä mun käsineet?
saako sitä ja tätä?
päätöksiä ja vastuuta ja jatkuvasti joku jotain vailla.
kun lapset olivat pieniä, mietin, miksi vanhemmat eivät huolehdi ja pidä rajoja. Nyt ymmärrän, koska ei aina melkein itsekään jaksa. vanhemmuudesta ei ole koskaan lomaa. (meillä mummot eivät hoida)

 

Miksi on vallalla käsitys, että naisten yhä pääosin pyörittämä arki on jotenkin menee siinä sivussa? Tai miksi sen pitää suomessa mennä?

Eihän missään muualla ole näin paljon esim. marinoituja valmiita lihoja ym.
Jos saisi esim. keskittyä vaan ruokaan, mutta se pitää aina tehdä samalla yksin kun tekee 10 muuta asiaa. (hoitaa lapset jne)

Onko mulla väärä kuvitelma, kun luulen, että etelä-euroopassa esim. monta ihmistä tekee ruokaa yhdessä arkenakin?

Ja miksi naisten pitää kantaa aina se päävastuu ruuasta, puhtaudesta, siisteydestä?! Äiti tietää mitä tänään syödään, mitkä lakanat sänkyihin vaihdetaan ja mitä pyykkiä nyt pestään... Ukot kantavat vastuun auton renkaista ja ehkä autotallista.

Näinhän se on. Kun lapset ovat pieniä, kuvittelee, että se helpottaa kun lapset kasvavat ja silloin jaksoin itsekin paremmin.
Mutta kun lapset kasvavat, vanhemmilla (=äiti) on edelleen vastuu siitä, mitä lapsilla on päällä ja se on vain entistä raskaampaa vääntöä vaatteista ym.
Missä mun housut?
Missä mun käsineet?
saako sitä ja tätä?
päätöksiä ja vastuuta ja jatkuvasti joku jotain vailla.
kun lapset olivat pieniä, mietin, miksi vanhemmat eivät huolehdi ja pidä rajoja. Nyt ymmärrän, koska ei aina melkein itsekään jaksa. vanhemmuudesta ei ole koskaan lomaa. (meillä mummot eivät hoida)

Monta lasta teillä on? Meillä poika 10kk ja tyttö 4v.

 

Miksi on vallalla käsitys, että naisten yhä pääosin pyörittämä arki on jotenkin menee siinä sivussa? Tai miksi sen pitää suomessa mennä?

Eihän missään muualla ole näin paljon esim. marinoituja valmiita lihoja ym.
Jos saisi esim. keskittyä vaan ruokaan, mutta se pitää aina tehdä samalla yksin kun tekee 10 muuta asiaa. (hoitaa lapset jne)

Onko mulla väärä kuvitelma, kun luulen, että etelä-euroopassa esim. monta ihmistä tekee ruokaa yhdessä arkenakin?

Ja miksi naisten pitää kantaa aina se päävastuu ruuasta, puhtaudesta, siisteydestä?! Äiti tietää mitä tänään syödään, mitkä lakanat sänkyihin vaihdetaan ja mitä pyykkiä nyt pestään... Ukot kantavat vastuun auton renkaista ja ehkä autotallista.

Näinhän se on. Kun lapset ovat pieniä, kuvittelee, että se helpottaa kun lapset kasvavat ja silloin jaksoin itsekin paremmin.
Mutta kun lapset kasvavat, vanhemmilla (=äiti) on edelleen vastuu siitä, mitä lapsilla on päällä ja se on vain entistä raskaampaa vääntöä vaatteista ym.
Missä mun housut?
Missä mun käsineet?
saako sitä ja tätä?
päätöksiä ja vastuuta ja jatkuvasti joku jotain vailla.
kun lapset olivat pieniä, mietin, miksi vanhemmat eivät huolehdi ja pidä rajoja. Nyt ymmärrän, koska ei aina melkein itsekään jaksa. vanhemmuudesta ei ole koskaan lomaa. (meillä mummot eivät hoida)

Monta lasta teillä on? Meillä poika 10kk ja tyttö 4v.

Meillä on 2 lasta myös.

 

Miksi on vallalla käsitys, että naisten yhä pääosin pyörittämä arki on jotenkin menee siinä sivussa? Tai miksi sen pitää suomessa mennä?

Eihän missään muualla ole näin paljon esim. marinoituja valmiita lihoja ym.
Jos saisi esim. keskittyä vaan ruokaan, mutta se pitää aina tehdä samalla yksin kun tekee 10 muuta asiaa. (hoitaa lapset jne)

Onko mulla väärä kuvitelma, kun luulen, että etelä-euroopassa esim. monta ihmistä tekee ruokaa yhdessä arkenakin?

Ja miksi naisten pitää kantaa aina se päävastuu ruuasta, puhtaudesta, siisteydestä?! Äiti tietää mitä tänään syödään, mitkä lakanat sänkyihin vaihdetaan ja mitä pyykkiä nyt pestään... Ukot kantavat vastuun auton renkaista ja ehkä autotallista.

Näinhän se on. Kun lapset ovat pieniä, kuvittelee, että se helpottaa kun lapset kasvavat ja silloin jaksoin itsekin paremmin.
Mutta kun lapset kasvavat, vanhemmilla (=äiti) on edelleen vastuu siitä, mitä lapsilla on päällä ja se on vain entistä raskaampaa vääntöä vaatteista ym.
Missä mun housut?
Missä mun käsineet?
saako sitä ja tätä?
päätöksiä ja vastuuta ja jatkuvasti joku jotain vailla.
kun lapset olivat pieniä, mietin, miksi vanhemmat eivät huolehdi ja pidä rajoja. Nyt ymmärrän, koska ei aina melkein itsekään jaksa. vanhemmuudesta ei ole koskaan lomaa. (meillä mummot eivät hoida)

Monta lasta teillä on? Meillä poika 10kk ja tyttö 4v.

Meillä on 2 lasta myös.

Mutta nyt niiden rakkaiden kotitöiden pariin, pyykkiä narulle ja ruokaa pöytään!