Ei se mies halunnukkaan että oltais perhe..

[zunami]

Täällähän mä oon setvinyt mun ja 21 vuotiaan miehen sielunelämää. Yhteinen 8kk ikäinen lapsi on ja toinen tulossa. Kakkonen on ylläri lapsi ja tulee vaikka ehkäisy oli käytössä.
Asun tällä hetkellä äitini luona väliaikaisesti.. ottaen vähän hengitystilaa tilanteeseen. Mies laittoi tänään viestiä että hän ei jaksa on-off leikkiä enää, eikä kukaan mukaan, että hän näkee lasta sitten joka toinen vkl jos pystyy silloinkaan ikävältään näkemään.

On-off suhde on jatkuntu ihan hänen takiaan. Hän ei osaa seurustella ja aina on "katottu" jos tilanne muuttuisi kun mies saa ajatuksia selvittää. Ei muutu. Ei tiedä. Nyt kuulema sanoo että kun nähdään ensviikon loppuna niin en sanoisi hänelle mitään että ei ruveta lipsumaan nyt tästä päätöksestä.. toista lasta hän ei pysty kuulema sulattamaan ja sanoo että pitäiskö hänen tappaa itsensä että hänestä voisi ajatella hyvin. Jos yritän soittaa niin ei vastaa puhelimeen..

Olen itkenyt itkenyt ja itkenyt.. Miten jaksan tästä eteenpäin? Kahden lapsen yh:nä. Tiedän kuitenkin että mieshän tässä menettää kahden ihanan lapsen kanssa elämisen loppujen lopuksi.. Mitä mieltä te olette? miten jaksan eteenpäin? Luuletteko että mies voi muuttaa vielä mielensä.. En tiedä mitä ajatella. Onko tämä sitten se loppu josta puhutaan niin paljon. Vieläkö mies voi välittää lapsistaan vain onko se niin kylmä kun antaa minun nyt olettaa..

 

[Pölijä]

No, vaikka muutaiski mielensä niin mitä tuollaisella pellellä tekee. Parempi teidän on kolmistaan ja kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.

 

[nikitön]

Siis miten se eka lapsi, sekö oli suunniteltu ja mies halusi isäksi?

 

[Amaterasu]

No, vaikka muutaiski mielensä niin mitä tuollaisella pellellä tekee. Parempi teidän on kolmistaan ja kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu.

Samaa mieltä. Laita nyt oma elämäsi kuntoon ja anna pojan mennä menojaan. Ehkä se tuosta kasvettuaan saa itsensä kasaan ja pystyy olemaan osallinen lastenne elämässä ilman mitään itsemurhamietteitä.

 

["vieras"]

Ei tarttisi tuossa iässä lapsen kanssa ruveta perhettä leikkimään, nukella harjoittelu muutamaksi kuukaudeksi olisi selventänyt asiaa huomattavasti molemmille.

 

[ap]

lasta kyllä ihan tehtiin ja oltiin kihloissakin jo, mutta ennen kuin tulin raskaaksi mies petti ja jätti ja sillä hetkellä huomasin olevani raskaana. kauhea järkytys se oli mutta pidimme lapsen ja miehen suurista peloista ja shokista huolimatta hänestä tuli hyvä isä ja sanoi että hänen elämänsä ei olisi mitään ilman lasta. Välillä on katkera lapsesta kun hänen nuoruutensa meni.. tunteet heittelevät laidasta laitaan.

Hänellä on masennusta ja ulkonäköongelmia. koko ajan vertaa itseään omiin vanhempiinsa että ei pysty olemaan idylliperhe ja hänen vanhemansa sitä oli..

 

[hff]

Sinuna en odottelis miehen mielen muuttuvan vaan jatkaisin elämääni. Ei tosta saa kun jatkuvan pahan mielen ja stressin itelleen. Haluaisitko jatkossakin olla miehen kanssa, jonka kanssa kaikki on aina epävarmaa? JOS kävisi niin, että tää onkin sille vaan joku itsensäetsimiskausi tms. ja se oikeasti tekis parannuksen myöhemmin ja muuttuisi, niin voisin harkita yhteenpaluuta mutta vasta sitten, kun olisin katellut tilannetta pidemmän aikaa ja aivan 100% varma siitä että mies on tosissaan. Mutta nyt sun kannattas jatkaa elämääsi. Paljon tsemppiä sulle, kuulostat kyllä ajattelevaiselta ja fiksulta ihmiseltä, varmasti osaat tehdä oikean päätöksen vaikka se onkin rankkaa kun suhde tai ihminen ei ollutkaan sitä mitä oletit ja se on vaan pakko lopettaa vaikka rakastaa.

 

[Keittiönoita]

Mä sanoin sulle jo aikaisemminkin, että hankit nyt vaan itsellesi ja lapsillesi asunnon ja alat elämään omaa elämääsi. Väkisin et voi toista elämässäsi pitää ja mieti, haluaisitko edes että mies olisi sun kanssasi vain pakosta?

 

[ap]

ja että leikkimään on ryhdytty on aika stereotyyppista. Ei ne kaikki kolmekymppisetkään ole valmiina isäksi tai rupeavat sitä leikkimään .. Minusta henkinen ikä ratkaisee enemmän kuin fyysinen. Tietysti kaikkea ei ole kokenut kuin kolmekymppinen siihen ikään mennessä mutta minusta ikä ei ole se pääsyy tähän tilanteeseen.

 

[ap]

EN ole sanonut että miehen väkisin suhteeseen haluaisin tai pakottaisin, eihän kukaan niin voi tehdä! Uskon vaan että miehellä on kriisitä kriisin perään ja kehittelee itse paljon niitä. Toki minun pitää omaa elämääkin ruveta elämään, mutta tällä hetkellä on paha olla ja tämä nyt päällimäisenä.

Mua helpottaa se ajattelu tapa että mies ei osaa olla perheessä eikä halua. Ei ihmistä voi pakottaa ja hyväksyn asian paremmin kuin se että mä olen kauhea akka ja sen takia ei voi olla perhe..

 

[Keittiönoita]

Mä ymmärrän, että sulla on paha olla. Mutta se paha olo vaan jatkuu, jos jatkatte eipäs-juupas -peliä. Laitat nyt pisteen pelille ja alat tehdä elämästäsi sellaista, mihin sulla on mahdollisuus.

 

[ap]

mutta kun on niitä hienoja muistoja, ikävä toista sun muuta.. toinen lapsi tulossa. Olen tosiaan niin väsynyt tähän tilanteeseen.. On varmasti parempi päästää vain irti vaikka sitä mielellään palaisi toisen syliin ja rakastaisi.. Eikös sitä sanota mikä ei tapa se vahvistaa. Ei tämä tunnekkaan ole pysyvä ja tämäkin tunne on elettävä.

 

[Keittiönoita]

Siellä äitisi luona sulla on nyt aikaa ja mahdollisuus kieriskellä pahassa olossasi ja mun mielestä sä tarvitsisit nyt vauvan lisäksi jotain mukavaa tekemistä. Uusi koti ja sen sisustaminen voisi olla asia, joka pitäisi sun ajatuksiasi ainakin vähän poissa miehestä. Tarvitset suunnan tulevaisuuteen, sillä menneisyyteen et voi palata.

 

["mää"]

[QUOTE="vieras";21912354]Ei tarttisi tuossa iässä lapsen kanssa ruveta perhettä leikkimään, nukella harjoittelu muutamaksi kuukaudeksi olisi selventänyt asiaa huomattavasti molemmille.[/QUOTE]

plääh....

 

["vieras"]

ja että leikkimään on ryhdytty on aika stereotyyppista. Ei ne kaikki kolmekymppisetkään ole valmiina isäksi tai rupeavat sitä leikkimään .. Minusta henkinen ikä ratkaisee enemmän kuin fyysinen. Tietysti kaikkea ei ole kokenut kuin kolmekymppinen siihen ikään mennessä mutta minusta ikä ei ole se pääsyy tähän tilanteeseen.

No miehesi on selvästi tullut liian nuorena isäksi.

Anna sen mennä. Minusta itsemurhauhkaukset ovat aika selvä merkki, että nyt painostetaan häntä velvollisuudella turhan paljon, vaikka on toiveensa erosta esittänyt.

 

[elämää kokenut]

Ei sinun ja lastesi elämä ainakaan paremmaksi muutu tuollaisen keskenkasvuisen, pettävän huithapelin kanssa muutu. Aloita elämä puhtaalta pöydältä ja suuntaa katseesi parempaan tulevaisuuteen. Varmasti löydät joskus paremman ja vastuullisen miehen, joka ei tuijota vain omaa napaansa ja anna perheen kärsiä omien tunteiden heilahtelujen takia.

 

[ap]

[QUOTE="vieras";21912560]No miehesi on selvästi tullut liian nuorena isäksi.

Anna sen mennä. Minusta itsemurhauhkaukset ovat aika selvä merkki, että nyt painostetaan häntä velvollisuudella turhan paljon, vaikka on toiveensa erosta esittänyt.[/QUOTE]

No velvollisuudenhan pitää kaikki kantaa. Jos hän ei suhteeseen pysty niin ajattelisi edes poikaamme. Hän laittaa viestiä että joka toinen vkl on hyvä tai jos hänestä tuntuu pahalta on parempi että poikaa ei nää ollenkaan kun tulee niin ikävä.
Eipä siinä oikein voi vaan nyökyttää päätään ja hyväksyä asiaa niin. Ehkä olen sitten liian ankara kun en purematta niele hänen isyyteen panostustaan.

Nuorena hän on tullut isäksi. Päiväkirjoissaan 16 vuotiaana kirjoitti että löytäisipä hän vaimon joka ei häntä pettäis eikä hänkään vaimoaan ja saisi lapsia sun muuta. Nyt kun hänellä oli sellainen tarjolla niin se ei sitten kelpaa.

Uskon että kun hänellä ei olisi ollut perhettä siitä olisi tullut kriisi ja nyt kun hän sai kaikki liian nopeasti niin tuli taas uusi kriisi. Onkohan hän ihmistyyppi joka ei ole koskaan täysin tyytyväinen mihinkään?

Uskon pohjimmiltani että hän on hyvä mies ja isä, mutta hänellä on nyt jotain itsensähakemista. Miten ihminen voi muuttua niin nopeasti?

Ehkä minä en ole hänelle se oikea nainen ja kun poistun hänen elämästään niin isyyskin voi olla parempaa ja hän panostaa enemmän. En siitä tiedä, mutta varmasti sekin on kokeilemisen arvoinen.

Minä olen peestä, mies on peestä, mutta silti sitä rakastan. Minkäs teet. Eikä se ukkokaan ole musta yli päässy. Inhottava tilanne. Varsinainen viha-rakkaus suhde. Eikä tosiaan vie mihinkään hyvään.

 

["vieras"]

No ihminen muuttuu kun kasvaa. Ei kai kuusitoistavuotiaana kirjoitetuista teksteistä voi itään päätellä.

Pakko sanoa,että sinä olet tainnut olla se hallitseva osapuoli suhteessa iän puolesta ja muutenkin. Nyt kun miehesi on tulossa aikuiseksi, niin hän on alkanutkin enemmän ajatella itse.

Erikoista analyysiä sinulta miehen persoonasta. Aivan kuin ero tarkoiittaisi sitä, että ihminen ei koskaan elämässään tiedä mitä haluaa, kun ei enää halua suhdetta. Luulen, että sinä olet se, ketä rinnastaa isäsuhteen ja teidän suhteen ja vaikeuttaa lapsen tapaamista sillä, että sanot kuinka paljon lapsi ikävöi ja miten paljon se lapseen vaikuttaa.