Miksi ihmeessä lahjasta pitäisi suuttua? Ellei se nyt ole jotenkin tarkoituksillesen loukkaava tai haitallinen, kuten pullo viinaa toipuvalle alkoholistille tai laihdutuspillereitä muutaman kilon pyöristyneelle.
Jos joku on sovittuaan ettei lahjoja vaihdeta kuitenkin sen jälkeen sattunut keksimään jonkun tosi kivan lahjaidean ja sen haluaa toteuttaa, vaikka tietää ettei vastalahjaa ole luvassa, niin sehän on oikeastaan poikkeuksellisen ystävällistä ja pyyteetöntä. Jos muodon vuoksi ostaa sopimuksesta poiketen jotain krääsää tai tavaraa, missä ei ole mitään ajatusta (tyyliin suklaarasia), voi vähän ihmetellä miksi sellaisen tuo. Ehkä on unohtanut sopimuksen, jolloin siitä voi toki ystävällisesti muistuttaa, jottei toinen ihmettele miksei itse saa mitään. On tietysti myös mahdollista, että toinen ei miellä mitään sellaista sovitunkaan. Äitini jonain jouluna ilmoitti, ettei hän sinä jouluna aio ostaa ollenkaan lahjoja. Ok, ei tietenkään tarvitse, mutta kyllä minä ostin hänelle lahjan silti, koska halusin. Ei äiti kyllä suuttunut.
Mutta olkoon miten on, niin jos se lahja ei ole tosiaan suorastaan loukkaava, en tajua miksi suuttua. Aika negatiiviselta ihmiseltä lahjan saamisesta herneen nenään vetävä vaikuttaa, joka on toki harmillista lähinnä ihmisille itselleen.
