Ei päästä miehen kanssa yksimielisyyteen kasvatuksesta.

["Hansu"]

Elikkäs, meillä on kaksi tyttöä 1v 7kk ja 2kk vanhat. Meille tulee riitaa mieheni kanssa todella usein kasvatukseen liittyvistä asioista. Minusta esikoinenkin on vielä todella pieni eikä häneltä voi odottaa täydellistä käyttäytymistä tai tottelevaisuutta, jos nyt minkään ikäiseltä lapselta. Minä olen asioissa hieman suurpiirteinen, pidän kyllä kiinni sovituista asioista ja kiellän lasta jos pahojaan tekee ja varmistan että asia menee perille, en siis ensin kiellä ja sitten kuitenkin annan periksi jos ei ensimmäisellä kerralla tottele. En niin välitä jos koti on sotkuinen kunhan lapset ovat puhtaissa vaatteissa ja mahat täynnä ja annan mielummin ensin aikaani heille ja sitten vasta siivoan. Kyllä minullakin joskus palaa hermot, ei sitä voi kieltää ja tulee huudettua, mutta en missään tilanteessa ikinä hyväksy ruummiillista kurittamista, kerran olen antanut tytölle luunapin ja kadun sitä varmasti aina.

No mieheni hyväksyy tukistamisen ja tästä olemme käyneet keskustelua moneen otteeseen. Minusta ajatuskin tuntuu ihan kamalalle ja olen miehelleni sanonut että lapsiamme hän ei tukista, koska mielestäni lapsi pitää osata saada kuriin muullakin kuin kipua tuottamalla.
No sitten on tämä siivoaminen! Tuntuu että mieheni siivoaa koko ajan ja sitten valittaa minulle kun minä en koko ajan tee jotain. Olen yrittänyt sanoa että myös minä ja lapset tarvitaan häneltä aikaa, kotityöt kyllä jaksavat odottaa. Ennen hän leikki esikoisen kanssa todella paljon, nyt sekin on jäänyt vähemmälle kun pitää siivota. Olen yrittänyt ehdottaa että jakaisimme kotityöt ja sopisimme mitä kumpikin tekee, niin tämä ei käy koska minä teen osuuteni kuulemma liian hitaasti.

Miten löydämme sellaisen kultaisen keskitien? Tuo siivoaminen nyt ei ole niin vakavaa. Mutta näissä kasvatusasioissa!? Haluan että mieheni ymmärtää miten väärin tukistaminen on, eikä tee sitä esim. silloin kun minä en ole näkemässä.

 

["Hansu"]

Niin ja siitä piti vielä kirjoittaa että mieheni menettää malttinsa todella nopeasti, jos lapsi ei heti ensimmäisellä kerralla tottele niin lapsi on hänen mielestään todella tuhma eikä ikinä tottele mitään. Senkään takia lapsi ei miestä usein tottele koska mieheni antaa sitten asian olla jos lapsi ei heti usko.

 

[Champion]

En puutu tohon kasvatuspuoleen sen enempää, se kompromissi on vain löydyttävä, eli sunkin pitää joustaa ja tulla vastaan ihan kuten mieheskin mut voisit alottaa tolla siivousasialla. Sun miehelle se on tärkeetä et on siistiä niin miksei sit vois vaikka lasten kanssa siivota? Kyllä mäkin pidän siististä kodista ja siivoilu käy siinä sivussa koko ajan vaikka lapset onkin ympärillä. Olisiko mies sit jotenkin paremmalla tuulella ja jaksaisi olla lasten kanssa jos säkin osallistuisit siivoamiseen nopeammin?

 

["Hansu"]

Kyllä se varmaan pidemmän päälle parantaisi miehenkin jaksamista jos osallistuisin enemmän, mä tein uudenvuoden lupauksenkin että siivoan enemmän. Välillä se innostus vaan on kateissa.

 

[sama juttu]

Meillä on lapset 10kk ja 3v, ja täysin sama homma. Juu, menee itsellänikin tuon uhmiksen kanssa hermot kun mitään ei usko ja joka asiassa vänkää vastaan+kiusaa pienempää.

Mulla on periaatteena että rikkeen mukainen rangaistus, esim. lievästä vain sanallinen toruminen, suuremmasta rikkeestä jäähy+sanallinen toruminen, ja esim. edellis päivänä tönäisi pienemmän sohvalta alas, tahallaan siitä seurasi toruminen+jäähy+tämän päivän kaverikyläilyn peruminen (selityksenä että ei kukaan halua leikkiä sellaisen kanssa joka tahallaan kiusaa ja satuttaa).

Mies taas joka asiasta olisi karjumassa pallopunaisena+tukistamassa.

Samoin mun pitäis siivota enemmän ja useammin. Tehdä ruoka ja hoitaa kaupassa käynnit siinä sivussa hoitaa lapset ja niiden tarpeet. Kun ne on naisen hommaa.. Se on vähintään loukkaus jos pyydän häntä esim. ruokkimaan lapset sillä aikaa kun itse käyn yksin saunassa. Seuraa hän voi pitää mutta että oikein ruokkia? :O

 

[Tallu -]

Kasvatus ja kasvatustietoisuus, Vanhempainnetti - MLL

Tuolla on tietoa erilaisista kasvatustyyleistä. Voisitteko miehenne kanssa yhdessä lukea tuota ja pohtia sen pohjalta, miten alatte omaa kasvatustanne toteuttamaan. Mä itse olen kannattanut keskustelevaa, ohjaavaa kasvatustyyliä, joka toimii sitten myös murkkuikäisen kanssa... hankala kun sen ikäistä on tukistella. Ohjaava kasvatustyyli on yksinkertaisimmillaan sellaista, että säännöt kerrotaan etukäteen (esim. kun mennään kauppaan/kylään tms. paikkaan tai tehdään jotain, niin kerrotaan lapselle kuinka siellä on tarkoitus käyttäytyä ja toimia), vahvistetaan lapsen hyvää käytöstä ja jätetään huono mahdollisuuksien mukaan huomioimatta. Eli huonosta käytöksestä ei saa rangaistusta, mutta hyvästä palkitaan. Vähän kuin koiria kasvatetaan

Lapsenne ovat vielä pieniä, eikä tämä ihan tämmöisenään heillä vielä toimi. Mutta sitten jatkossa. Tällä hetkellä rangaistusta parempi keino on vain siirtää lapsi kielletystä tekemisestä sallitumpaan hommaan.

Tsemppiä kasvatuskeskusteluihin. Kasvamista se on kasvattaminenkin, eli myös vanhempi kasvaa lapsensa rinnalla

 

[öhhhhh]

siis että 1v7kk ikäistä jo tukistaa? saati minkään ikäistä.. tukistaako jo vauvaakin?

 

["Hansu"]

Ja kun mun mielestä tuo meidän esikoinen on todella kiltti. Tuon ikäisillähän saatta jo olla uhmaa ja oikeasti laittaa asioissa vastaan. Kun ei tolla ole mitään sellaista! Jos pistää vastaan kun puetaan päällä mutta rauhottuu todella nopeasti.

 

[Tallu -]

Ja siis lisään vielä, että eikö aikuisella pitäisi olla elämänkokemusta jo sen verran, että osaisi yhtä uhmaikäistä käsitellä muuten kuin väkivalloin kohtelemalla?

Väkivaltahan astuu kuvioon siinä vaiheessa, kun muut keinot loppuvat.

 

["xyz"]

Auttaisiko jos miehelle sanoisi tuosta ruumiillisesta kurituksesta ettei tee lapsille mitään sellaista mitä ei voisi tehdä sinullekin?