Vuoden ikäisen lapsen kasvatuksesta

[pumpuli]

Ärsyttää kun minulla ja miehelläni on ihan erilaiset tavat kasvattaa. Tai sitte tässä on tullut liikaa luettua vauva-aiheisia lehtiä, mutta tuntuu että mieheni ei osaa käsitellä lastaan. Pitäis löytää vissiin joku helppolukuinen kirja/lehti miehelle, että perehtyis ees vähän.
Mies huutaa yleensä lapselle jos hän tutkii esimerkiksi roskia pöydän alla tai yrittää väännellä hellan nappeja, sitten lapsi alkaa kiukkuamaan ja itkemään. Itse sanon ei ja kiinnitän huomion muuhun tekemiseen ja itkua ei ees pääse tulemaan. Roskia annan jopa välillä syödä jos ne ei ole mitään vaarallisempia kuin leivänmurut.
Sitten kun lapsi itkee ihan täyttä kurkkua ja kiukuttelee esim autossa niin mieheni ei kiinnitä mitään huomiota. Sanoi tänään mullekki että ei saa kiinnittää huomiota ettei opi siihen että itkemällä saa sitä. En kylläkään kuunnellut vaan ojentelin leluja ja yritin saada lapselle paremman mielen. Tässäkin kyllä kävi niin että lapsi kiukutteli koko matkan kotiin ja iltapuuronkin ajan kun oli niin väsynyt. Itsekkään välillä tiedä että mitä siinä pitäis tehdä kun toisella on paha mieli eikä lohduttelut auta ja mies ei vielä osaa auttaa ainakaan nuiden kiukuttelujen aikana.
Oisko kellään neuvoja...

 

[Lollis]

Fiksu lapsi tulossa kun roskia saa maistella. YÖK.

 

[x]

Ei se ole vaarallista, jos joskus on pahamieli.

 

[vaikea sanoa]

Kyllähän sitä itkua ja kiukkua kuuluu tietty määrä lapsen elämään. Helpointa varmaan olisi, että keskustelette miehen kanssa rauhassa kahdestaan ja päätätte ne suurimmat linjaukset kasvatuksen suhteen yhdessä?

 

[persikkatassu]

Mie oon mieheltä aina kysynyt, et ehtiikö kuunnella kaks minuuttia. Esimerkiks tuo siun esimerkki tuli just kerrottua miehelle viime viikolla. Meillä on 1,5-vuotias tyttö, joka
välillä saa itkuraivareita. Kerroin miehelle, että kun lapsi saa raivarit, kun ei saa tehdä jotain tai saa muuten tahtoaan läpi, istun lattialle viereen ja silittelen huutavaa lasta. Kerron lapselle, että siulle tais tulla paha mieli nyt. Nimeän tunteen. Annan lapsen turvallisesti lähellä raivota. Lapsi oppii siinä, että on hyväksyttyä ilmaista kaikkia tunteita, myös muutakin kuin iloa. Sanoin, että turvallinen tunneilmaisu auttaa lasta myöhemmin aikuisenakin ilmaisemaan kaikkia tunteitaan. Ehkäisee masennusta. Mies kuunteli ja tekee itse samoin. Tuo raivostuminen kun on meillä aika uusi ilmiö.

Miun mies ymmärtää heti, kun selittää lyhyesti ja kertoo lähteen, mistä tiedon sai. Kun ei esitä tietoa omanaan, mies ei koe tehneensä väärin, tai et vaimo koittaa kasvattaa miestä kasvattamaan lapsia. Jos artikkeli on jostain vauva-lehdestä, sen lukemaan pyytäminen on meillä ainakin aika turhaa. Mies on tyytyväinen, kun kuulee jutun pointin parissa lauseessa.

Koita olla kritisoimatta miehesi aiempia tapoja, koita kertoa vaan, mitä itsekin just luit ja opit. Mies ei saa tuntea itteensä tyhmäks.

 

[persikkatassu]

Ihan vaan tuli mieleen, et miks yleensä koitetaan opettaa lapselle, et itkemällä ei saa. Miks opetetaan, että nauramalla saa? Eikö aikuisetkaan oo sinuja omien tunteidensa kanssa ja siks lapsellekin opetetaan, että vaan tietyt tunteet on hyvästä?

 

[ihanaa]

Mun kaksoset on niin helppoja kun vertaa vammasiin isoveljiinsä. Ne on just 1v