(ei otsikkoa)

[kaksin yksin]

Päivät yksin (ei työttömyyden tms. vuoksi vaan muista syistä poissa työelämästä), ikävää...puoliso töissä ja omalla urallaan...tunnen itseni tosi yksinäiseksi eikä tunnu olevan ""omaa elämää"", mikä rassaa ja tulee ajateltua puolison ""menoista"" sellaisiakin mitä ei pitäisi joka sitten purkautuu kiukutteluna ja mököttämisenä usein.

Lapset koulussa ym, paikkakunnalla ei yhtään tuttua tai oikeastaan mitään sosiaalisia kontakteja oman perheen lisäksi...

Oleminen on ihan p:stä, tähän saakka olen jaksanut ""venyä"" yksinäisyyden tunteen kanssa, puolisolla ""oma maailmansa"" johon en tunne kuuluvani ja ristiriitoja näyttää syntyvän melko usein, kun tunnen olevani ""heikoin lenkki"" suhteessa.

Mieltä painaneista asioista on paljonkin keskusteltu mutta masennuksen puolelle uhkaa oleminen kallistua yhä useammin, mietityttää että kuinka hitossa tässä suhteessa voisi tuntea itsensä taas jonkun arvoiseksi.

Menneen talven riidat ja kovien sanojen kuuleminen tuntuvat jättäneen (minuun eniten) arvet joista näyttää olevan tosi hankalaa toipua...itsetunto kadonnut tyystin enkä tunne olevani enää se MIES joka joskus olin...toinen elämänsä vauhdissa ja toinen elämänsä vaikeintä sisäistä kamppailua käyvä tyyppi, umpikujasta ei vissiin ole helppo päästä kun takaisin ei voi kääntyä.

..ttu että elämä on joillekin vaikeaa, ja toisen hyväksyminen myös!

 

[Inhorealisti]

Mitenkäs olisi se vanha virsi opiskelusta, työpaikan etsinnästä, harrastuksista ja niiden parista löytyvistä uusista ystävyyssuhteista?

 

[kaksin yksin]

...niinpä, päivät täyttyvät vielä suurelta osin ""lastenvahtina"" ja terveydentilani vuoksi ihan kaikki jutut eivät luonnistu.

Tilanne varmaankin selviää ajan kanssa mutta juuri nyt, näinä kuukausina tämä vanha sissi tuntee olevansa kuin risa rukkanen jolla ei ole ylpeilyn aihetta, ...kele ja uusien ympyröiden hakeminen on tietenkin hankalantuntuista vuosien ""kaikesta poissaolon"" jälkeen...

 

[anna]

Toivottavasti en esitä nyt mitään ihan vastenmielistä sulle, mutta miten olisi lukeminen? Olen vaan itse huomannut, että omassa ahdistuksessa se on vähän niin kuin vapauttanut mieltä ja antanut uutta näkökulmaa elämään. On sitten jaksanut tehdä joitain uusia juttujakin vaikka vähän pienempiäkin ja saanut energiaa niistä.

Jos sitä jo teet (siis luet), ja/tai haet pikemminkin tukea sosiaalisesta elämästä, niin kyllä kumppanisi pitäisi olla se ensimmäinen piste. Minunkin mieheni on sanonut tuntevansa heikkoutta aina silloin tällöin ja jos hän ei siitä sanoisi minulle joskus suoraan, niin en varmaan huomaisi tuen tarvetta. Tuella tarkoitan mm. yhteisten tekemisiemme suunnittelua puhtaasti hänen ehdoillaan tai kiitollisuuden osoittamista useammin hänen tekemisiään kohtaan.

Olen ollut kyllä tosi iloinen siitä, että hän on kertonut ne asiat minulle, koska haluan olla sellaisessa parisuhteessa, jossa kumpikin saa olla joskus heikkoja, ja pyytää sekä antaa tukea.

 

[Miina]

.. niin -kele onkin hankalaa, mutta eivät ne sinne kotio tuu!! Kierrä nyt aluksi edes kortteli, jotta pääset liikkeelle. Se on pakko vaan itse irtautua ja ryhtyä toimiin, ei sitä voi kukaan sinun puolestasi tehdä.

Aluksi joudut pakottamaan itsesi, mutta komennathan sinä lapsiasikin tekemään vastenmielisiä asioita ja odotat, että he toimivat. Itselle sama komento. Siitä se sitten vähitellen alkaa rullaamaan.

 

[Tuttua sanoo Mara katti]

Kun luin niin sinun viestin ja siihen tulleita vastauksia, niin jos ei oltaisi kerrottu minkä sukupuolen edustajia edustetaan, niin eipä sitä juuri kirjoituksista voisi päätellä.
Olenkin sitä mieltä että maan tapa jossa miesten pitää vetää joku miehen muotti ja naisten jokin naisen muotti päälleen ja kitua sitten siinä.
Olisikohan aika ""päivittää"" nuo muotit, sillä vaikka kehojemme vankeja olemmekin ,(niinkuin myös tämän pallon vankeja, ihan kaikki turhaa siittä on tapella) niin eihän sen pitäisi tarkoittaa että joskus Aatami toisen aikaan määrätty mies olisi jotenkin kelvollinen miehen malli näin kolmannella vuosituhannella.
Naiset ovat kovasti karistaneet päältään Eeva kakkosen pukunsa ja näyttää että he ovatkin hypänneet Aatami toisen pukuun ja ruuhkahan siihen pukuun tulee,Huonokin kun on joten miten olisi jos heivattaisiin ne molemat puvut historiaan ja aletaisiin elämään tätä päivää.
Jos sinä nyt sitten otaisit tässä uudessa mies mallissasi ja alkaisit vetämään vaikka jotain kerho toimintaa jossa opetaisit nuoria miehiä laittamaan ruokaa, siivoamaan ja keskustelemaan avoimesti kaikista elämään liityvistä asioista.tietysti sen kaiken muun toiminnan jota ihmis olennon on hyvä osata.
Antakaa sille kerholle nimeksi Martit ja levitäytykää sitten kautta koko maan .
Mitä hyötyä näistä nyky tekniikastakaan oikein on jos emme niitä käytä joka päiväiseen elämiseen.
Pistäkää siihen Martit kerhoon sitten omat poika ja tyttö osastot ja pitäkää ne visusti yhdessä, samat säännöt niin likoille kuin pojille ja kaikkinainen kilpailu pitää julistaa pannaan.sillä siittä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää. Niin ja Marttoja älkää joukkoonne huoliko ne ei kunnioita ketään vähiten toisiaan.

 

[Meikämaija]

Mitä se Marakatti horisee? Martat ovat hyviä ämmiä, tasa-arvon edelläkävijöitä ja ahkeria naisia. Itseni luen samaan kastiin, vaikka surukseni paikkakunnallani ei Marttojen toimintaa olekaan. Heidän joukossaan on muuten sekä miehiä että naisia, kaikenikäisiä.

Ideasi Martti-kerhosta on kyllä hyvä, muodossa tai toisessa.

Ei sinun muuten ole tarkoituskaan tietää, kumman sukupuolen edustajat kirjoittavat, sama sääntö ja elämän laki se on kaikille sukupuolesta riipumatta. Muotit hiiteen.

Ps. moni kirjoittaa vastakkaisen sukupuolen nimimerkillä, olen huomannut.