J
järki ei, sydän kyllä
Vieras
Olemme olleet yhdessä 12v siitä naimisissa 8v.
Makuukamari puuhat olivat seurustelu aikana ok.
Lapset ovat nyt 7v ja 5v ja heidän syntymän jälkeen olemme yhdessä noin kerran puolessa vuodessa seksin
merkeissä.
Päivä kertomus kun tulee kotiin:
-onko ruokaa on ensimmäinen kysymys
-oletko ostanut päivän lehdet
-vessaan täysistunnolle (kestää n.30min)
-syönti
-sohvalle katsomaan jos kenties tulis hyviä ohjelmia ja
aina niitä tulee!
- sitten kun ohjelmat loppuu nukkumaan.
Mieheni on ajoneuvonkuljettaja(rekkakuski) ja ei kotona joka päivä(onneksi)
Pyöritän kotia ja arkipäivää lasten kans 7 pv viikossa ja
sit yksi kiukutteleva ""kakara"" tulee silloin tällöin kotiin
ja pitää sohvaa paikoillaan.
Kun tai jos lapset pyytävät jotain, esim, mehua, leipää ym,
vastaus on aina EI!
minä annan aina, niin kiire kun ei ole!keskusteltu on! ei mitään muutoksia 2v.
Viikonloppuisin kaverit kutsuvat kapakkaan ja mikäs sen
mielusempaa..
On minulla toki omat menot ja hankin lasten hoitajan kun olen menossa mutta siloin kun isän pitäisi olla lasten kanssa
soi puhelin ;missä oli hoitajan numero? (Jääkaapin ovessa n
1v)
Sekään ei enää ole luistanut siellä makuu huoneessa , homma on saman tien ohi kun on alkanu. huohotus ja nukkuu...
oh, hoh...
Täydellinen vaimo..
MIETIN kuitenkin miten saan oman asunnon ja huonekalut
siis asuttavan kodin? Vanhasta kun en mitään halua mukaani..
Sen olen päättänyt ja lainaa minulla ei ole, nimen poltti
anoppi, varmistaakseen etten muuta.
Poika kun on niin täydellinen ja tekee töitä elättääkseen
perheen.
Olen minäkin töissä tosin en hanki ihan yhtä hyvin kuin
mieheni eroa on 100-200E. Tässä tilanteessa kun on oma talo ja ns. oma koti, lähteminen tuntuu vaikealta....
En kuitenkaan ole onnellinen , yksi elämä!
Mistä löytäisin voimaa joko jäädä tai lähteä!
Makuukamari puuhat olivat seurustelu aikana ok.
Lapset ovat nyt 7v ja 5v ja heidän syntymän jälkeen olemme yhdessä noin kerran puolessa vuodessa seksin
merkeissä.
Päivä kertomus kun tulee kotiin:
-onko ruokaa on ensimmäinen kysymys
-oletko ostanut päivän lehdet
-vessaan täysistunnolle (kestää n.30min)
-syönti
-sohvalle katsomaan jos kenties tulis hyviä ohjelmia ja
aina niitä tulee!
- sitten kun ohjelmat loppuu nukkumaan.
Mieheni on ajoneuvonkuljettaja(rekkakuski) ja ei kotona joka päivä(onneksi)
Pyöritän kotia ja arkipäivää lasten kans 7 pv viikossa ja
sit yksi kiukutteleva ""kakara"" tulee silloin tällöin kotiin
ja pitää sohvaa paikoillaan.
Kun tai jos lapset pyytävät jotain, esim, mehua, leipää ym,
vastaus on aina EI!
minä annan aina, niin kiire kun ei ole!keskusteltu on! ei mitään muutoksia 2v.
Viikonloppuisin kaverit kutsuvat kapakkaan ja mikäs sen
mielusempaa..
On minulla toki omat menot ja hankin lasten hoitajan kun olen menossa mutta siloin kun isän pitäisi olla lasten kanssa
soi puhelin ;missä oli hoitajan numero? (Jääkaapin ovessa n
1v)
Sekään ei enää ole luistanut siellä makuu huoneessa , homma on saman tien ohi kun on alkanu. huohotus ja nukkuu...
oh, hoh...
Täydellinen vaimo..
MIETIN kuitenkin miten saan oman asunnon ja huonekalut
siis asuttavan kodin? Vanhasta kun en mitään halua mukaani..
Sen olen päättänyt ja lainaa minulla ei ole, nimen poltti
anoppi, varmistaakseen etten muuta.
Poika kun on niin täydellinen ja tekee töitä elättääkseen
perheen.
Olen minäkin töissä tosin en hanki ihan yhtä hyvin kuin
mieheni eroa on 100-200E. Tässä tilanteessa kun on oma talo ja ns. oma koti, lähteminen tuntuu vaikealta....
En kuitenkaan ole onnellinen , yksi elämä!
Mistä löytäisin voimaa joko jäädä tai lähteä!